Joka päivä mietin, et tän paskan tulevan tiesin, et olispa uus kiesi, ja et se muija sen nieli, mut unta se on vielki, edessä viel teilki maybe, ja senki jutun vaan heitin, huonon sopan itselleni keitin, valitsinko oikeen reitin, kun oikeuden itseltäni vein, vituiks kaikki tein ja rakkaltaani sain vain sen yhden hein. Kuka puhuu rakkaudesta, tai siihen olevasta oikeudesta, tai naisesta uudesta, kun on vaan kyse avuttomuudesta, en tätä enää kestä, ei mua muuttumasta mikään estä, ei edes tieto ajan vähyydestä, totuus löytyy meistä tai teistä. Äijät ja muijat, me älyttömät nuijat, teidän ajatukset kuivat, tavat meillä parantuvat, tai kokonaan poistuvat, mut ei jos edessä teidän silmät loistuvat, huulet kostuvat, aivot kuihtuvat, valot sammuvat, sydämen ne varastavat, itselleen miehen hankkivat, kohta lapsen kastavat, ja sitten sen kasvatat, äijät laskut maksavat, minkä sille mahtavat, naisen edessä tipahtavat, edessä kihlat ja juhlat mittavat, elämä ohi siihen varautuvat.