IRC-Galleria

Hetkestä se alkoi, parhaat puoleni esiin taikoi, itsensä linjalle hän laittoi, selkänsä taittoi, miehen unelmat hetkessä hän vaihtoi, molemmat siitä nautti, vaikka ei ollut päällä kova vauhti, vaan hidas tahti, sydämeni hän silti varasti, suojakilpeni romahti, en ollut enää se sama Matti. Mietin vain, että hänet tahdon ja sain, pahan unen näin, hänet menetin, elämääni taas heräsin, viimeiset savut vetäisin, itseni kuilusta alas tönäisin, lattialle tömähdin, ja uudelleen taas heräsin. Uni ei lopu, ilman sitä elämään ei totu, ellei mitään tapahdu, toista rakastamaan vannoudu, oikean löytäessä havahdu, elämään varaudu, rakastamaan vapaudu. Lamppu syttyy ja lopulta sammuu, kohota seinälle kannuu, anna palaa ja loppuu, lopussa anteeksi anto ja hohtoo, kohtuu valmis itsensä antamaan lohtuun...

Joka päivä mietin, et tän paskan tulevan tiesin, et olispa uus kiesi, ja et se muija sen nieli, mut unta se on vielki, edessä viel teilki maybe, ja senki jutun vaan heitin, huonon sopan itselleni keitin, valitsinko oikeen reitin, kun oikeuden itseltäni vein, vituiks kaikki tein ja rakkaltaani sain vain sen yhden hein. Kuka puhuu rakkaudesta, tai siihen olevasta oikeudesta, tai naisesta uudesta, kun on vaan kyse avuttomuudesta, en tätä enää kestä, ei mua muuttumasta mikään estä, ei edes tieto ajan vähyydestä, totuus löytyy meistä tai teistä. Äijät ja muijat, me älyttömät nuijat, teidän ajatukset kuivat, tavat meillä parantuvat, tai kokonaan poistuvat, mut ei jos edessä teidän silmät loistuvat, huulet kostuvat, aivot kuihtuvat, valot sammuvat, sydämen ne varastavat, itselleen miehen hankkivat, kohta lapsen kastavat, ja sitten sen kasvatat, äijät laskut maksavat, minkä sille mahtavat, naisen edessä tipahtavat, edessä kihlat ja juhlat mittavat, elämä ohi siihen varautuvat.

Paska päivä, piste.