Miksi hyvät hetket ovat aina niin harvassa?
Kai sitä täytyy syyttää sitten taas vaan itseään, ottaa imuri käteen taas kerran ja alkaa siivoamaan..
Siltikin päässä huutaa ikäviä ääniä:
"En minä tota kaakaota tonne lattialle heittänyt, miksi edes jaksaisin siivota?
Ei sitä kuitenkaan kauaa arvosteta.
Miksi viimeisenä lomapäivänä raataisin niska limassa yöhön asti että kämppä kiiltäisi?
Miksi tekisin mitään yksin kun tämä sotku ei minua henkilökohtaisesti haittaa?
Enhän minä tätä sotkua yksin edes aiheuttanut...
En ainekaan sitä, että kaikki on nyt lattialla..
Ja miksen taaskaan päässyt lomalla mihinkään?
Miksen minä saa kukkia mieheltäni?
Miksi tunnen, että vuosi 2007 oli elämäni kamalin vaikka minulla oli kaikki mitä olen ikinä halunnut?"
Kai se on pakko.... Alkaa siivota...
Sitten voi mennä jo nukkumaan.
Ei tällästä sotkua tunnissa siivota meinaan...