Pieni todenmukainen kuvaus minusta:
- Rakastan miestäni yli kaiken.
- Olen pitkävihainen ja ylpeä siitä
- Omistan jyrkät mielipiteet ja pidän niistä kiinni loppuun asti. En piilottele omaa kantaani.
- Pelkään jokaista ihmistä kuin pieni säikytetty kaniini.. Piilotan tämän joko hiljaisella, vihamielisellä tai ylipirteällä käytökselläni.
- Ulkonäössäni, pukeutumis- ja puhetyylissäni on miljoona asiaa, jotka tietyntyyppisiä ihmisiä ärsyttää
- Minua on helppo vihata ja vaikea oppia tuntemaan.
- Vihaan ihmisiä, jotka eivät voi sanoa asioita suoraan vaan lässyttävät selän takana(tai vaikka irc-gallerian päiväkirjassa) jotain roskaa.
Ala-asteella sain jo kuulla kunniani erilaisuudestani. Olin mykkä läski, jolla ei ollut mielipiteitä.
Nämä ja monet muut ikävät asiat ovat iskostuneet päähäni ja ne ovat vaikuttaneet paljon nykyiseen elämääni.
Ilmaisen vahvasti mielipiteeni ja en yksinkertaisesti enää jaksa niellä muiden ihmisten piilovittuilua.
Elän omana itsenäni ja en piilottele tunteitani, vaikka se kuinka vituttaisi muita.
Jos en kelpaa omana itsenäni niin en jaksa tuhlata energiaani moisiin ihmisiin.
Kaiken elämäni aikana kuulemani moskan olen kuitenkin jaksanut kuunnella,
mutta sitten kun mennään näin henkilökohtaisiin asioihin niin se saa sisukseni kiehumaan.
Kuten eräs nimeltä (tai edes ensimmäiseltä kirjaimelta) mainitsematon kehtaa julkisesti väittää:
Minä en muka rakastaisi miestäni?!
Siis haloo!
Tuo väitöshän on täysin irrationaalinen,jonka toki kirjoittaja itsekin tietää.
Kukaan ei jaksaisi asustaa ihmisen kanssa josta ei välittäisi...
Löydän miehestäni lukemattomasti hyvää ja ajatukseni ovat kokoajan hänessä.
Teen KAIKKI päätökseni ajatellen aina ensin miestäni.
Ja kantani on parisuhteessa tämä: Pienetkin asiat kannattaa selvittää (puhumalla, kiperillä huomautuksilla tai vaikkapa sitten 'nalkuttamalla') ettei ne sitten myöhemmin ala mieltä painamaan ja paisu isoksi mökkyläksi.
Eka kiukutellaan ja sitten pussataan.
Näin se menee JOKAISESSA parisuhteessa!
Sitten piti vielä mussuttaa jotain koiranhoidostani... Ei jeesus.
Totta kai mä olen huolissani koirastani, sehän on mun vauva.
Ei lastakaan voi jättää huomiotta outoon paikkaan juoksentelemaan. Ei se vaan mene niin!
Kaiken lisäksi koirani on luonnostaan metsästyskoira, joka juoksee ja lujaa kaikenmaailman kanien perään.
Eipä olisi mukavaa kadottaa Siriusta vieraaseen maastoon, mihin se saattaisi eksyä tai jopa loukata pahasti itsensä.
Taitaapi vain anonyymiukkoa vituttaa kun en olekkaan niin itsestäänselvä ihminen.
Juuri paskanjauhannallasi täällä galleriassa osoitit, ettet tosiaan ollut sen anteeksiannon (mikä jäi onneksi antamatta) arvoinen.
Ja sitten yksi pieni huomautus.. Joonas ei syö MITÄÄN ruokaa ilman tabascoa tai muuta tulista mömmöä.
Tämän tietää jokainen, joka hänet tuntee.