IRC-Galleria

Huoks.. :(
Tekis mieli ostaa kaikkee kivaa ja käydä jossain..

Mut ei oo ketään kenen kanssa mennä

Olen valvonut viime yönä, nukkunut vain muutamia tunteja...
Ja nyt väsyttää!
Huomaan aina väsyneenä leijailevani jossain unen ja valveen rajamailla
ja jostain kumman syystä tämmösessä olotilassa tunnen olevani eniten selvillä asioista.
Jotenkin pystyn keskittymään paremmin, vaikkakin mieleni on jokseenkin herpaantunut..
Ehkäpä se herpaantuminen johtuu parisen tuntia sitten nauttimastani Batterysta,
mutta luulen tämän hermostuneisuuden olevan enemmänkin kropan tapa pitää minut hereillä.
Olen tässä huomannut miten tuo kyseinen Battery oikein minuun vaikuttaa..
Ensinäkin mulla on kauhea pakkomielle koputtaa jalkaa lattiaan ja luulen,
että jokainen joka minua nytkin katselee luulee että mulla on karmea pissahätä.
Ja no... Se taitaakin olla ainoa haittapuoli koko aineesta, hmm...
Tää väsyneisyys on oikeestaan jokseenkin ihan jees välillä.
Muutaman esimerkin voin kirjata siitäkin, kuinka väsynyt olen! :D
Olin tossa puolisen tuntia sitten odottamassa ruokailun alkua ja sitten opettaja tuli
kysymään jotain.. Tajusin vasta äskettäin mitä se kysy ja olin sanonu sille jotain
ihan pimeetä vastaukseks.
Sitten itse ruokailussa päätin tehdä asioita, mitä en ikinään muutoin tekisi:
Söin koulun mautonta lihasoppaa ilman suolaa!
..Enkä ottanut ollenkaan jälkkäriä ja söin salaattia o_O'
Ja tämä kaikki tuntui tapahtuvan jotenkin tosi rutiininomaisesti!
Sitten jossain syvällä sisimmässäni päätin aloittaa taas jonkinlaisen laihdutuskuurin
ja kadun sitä päätöstä jo nyt.

Ja nyt syvällisempään aiheeseen, mitä aloin miettiä ruokaillessani!

Aloin tosiaan (jälleen) pohtia elämää ja sen kummallisuuksia..
Nyt mieltäni painaa se, kuinka paljon ihmiset, joita ei ole koskaan tavannutkaan voivatkaan
vaikuttaa elämään.
Mietitäämpäs nyt esim. Kelan virkailijoita...
Ne hoitavat mun opintotukiasioita ja en ole koskaan näitä ihmisiä nähnytkään, ainoastaan puhunut
joskus puhelimessa...
Mistä sitä tietää, että ne oikeesti maksaa mulle oikean summan?
Ja sitten kaikki veroviraston ihmiset sun muut.
On se jännää luottaa raha-asioissaan tuntemattomiin.
Sitten ajatukseni siirtyivät kaikkiin nettikavereihin, joita en ole koskaan nähnyt.
Miten voin jakaa aikaa niin monille tavallaan "tuntemattomille" ihmisille?
Ja aloin miettimään ex-miesten/naisten vaikutusta nykyisiin miesystäviin/naisystäviin..
Siis sehän on ikävä fakta (ainekin itse näin luulen), että jos jonkun ihmisen kanssa seurustelee niin tämä tulee jättämään jonkinlaiset jälkensä ihmiseen..
Oli suhde sitten pitkä tai lyhyt.
Millainenhan minäkään olisin ilman miehiä elämässäni?
Olisinko ollenkaan tämä sama Eija? ..Ei voi tietää ollenkaan!
Mutta sen tiedän, että osa unelmistani olisi täysin toisenlaisia jos eläisin erilaisen miehen kanssa!
Tämä efekti on varmasti myös ystävilläni ja miehelläni päällä..
He ovat muuttuneet seurustelusuhteidensa myötä ja joistakin lapsuudenystävistä sen huomaa radikaalistikin.
Luottaisiko mieheni minuun enemmän, jos hänen kaikki edelliset suhteensa olisivat loppuneet sopuisasti?
Luottaisinko minä mieheeni enemmän, jos minun luottamustani ei oltaisi petetty?
Soittelisivatko kaverit useammin, jollei joku (minulle tuntematon) olisi pettänyt heidän luottamustaan?
Kannattaako tosissaan näihin "kasvottomiin" aina luottaa?

Nyt alkaa olemaan jo liikaa väsynyttä ja kirjotusvirheellistä tekstiä rustattuna..
Että eiköhän se ollut sitten tässä!

Sirius vähän sekos kun Joonas heitti sen rikkinäiset pallot roskiin :D
Ei se raukka tajunnu että kaappiin jäi vielä monta palloo...
Katto vaan silmät vuotaen ku pallot putoili yks kerrallaan roskakoriin ja sit se ulvo ja vinku ihan sikana ku Joonas lähti viemään roskapussia.
Päästin Siriuksen tuskista ja näytin sille jäljelle jääneitä palloja ni sit se lakkas vikisemästä..

Jos löydyn sinun kännykkäsi nimilistalta,
niin kerro nyt millä nimellä olen siellä!

Sen jälkeen ota tämä blogimerkintä omaan
blogiisi / päiväkirjaasi ja katso millä nimellä
itse löydyt muiden kännyköistä!

Jontulla onki tyylitajua :O
Se osti mulle joululahjaks mun Baby Phatin(oli pakko mainita.. Hah) rannekoruun sopivan kaulakorun.
Oon syönyt ihan liikaa suklaata varmaan 3 rasiaa (1 Pandan juhlakonvehtirasian ja sit 2 tämmöstä Fazerin konvehtirasiaa...) ja ne niitä on vielä 2 jäljelläkin!
Onneks joulu on jo ohi ni ei tarvi syödä enää muuta rasvasta kun noi suklaat :D
Oltiin tänään Riston kanssa ostamassa raketteja!
Iskällä nousi tukka pystyyn ku käytiin ostamassa niitä kolmesta eri rakettikojusta.
Rahaakin palo mukavasti, vaikkei loppujenlopuksi niitä raketteja oo ees tarpeeks.. :)
Kauheeta rahastusta kaikki juhlapäivät.
Jonttu puhu jotain et oltais menty huomenna Eedenin kylpylään, mutten taida kehdata lähtee.. Näytän tällä hetkellä bikineissä lähinnä valaalta ja uimapukukin vaan korostaa mun GIANT mahaa :S
Perkeleen joulu... Piti sen nyt kesken mun lihomisen (ja ankaran laihdutuskuurin) tielle tulla...
Nyt kaikki on mennyt pieleen ja oon lihonut taas 3kg lisää.
Voisin tuhlata tän kuun viimeset rahat kuntopyörään, sille tulis oleen käyttöä jos aion palautua takas normimittoihini (ja pudottaa vähän niistä normimitoistanikin).

BTW, en ole ainoa joka on saanut kauhean pallomahan! Sirius on vähän päässyt läskistymään myös.. Se oli aika epeli kinuamaan kinkkua :D

http://artpad.art.com/gallery/?kbz9h7157hxw
:D

Elämässäni on ollut paljon tärkeitä mieshenkilöitä, joten taidampa nyt listata huvikseni ensimmäiset ihastukseni.

Aika huvittavaa, että elämässäni olen ollut kovin ihastunut ihmisiin, jotka eivät sitä koskaan saaneet tietää. Koko peruskoulun ajan minulla oli 2 suurta ihastusta, joista kumpikaan eivät koskaan sitä olisi osanneet arvata... Puhumattakaan kavereistani, joilta piilottelin tunteeni peläten heidän nauravan..
Listaampa nyt tärkeimpiä ihastuksiani, joista osa yhäkin omistaa sydämestäni ainekin pienen hiukkasen :)

Ihastukseni nro 1
Olin ensimmäisellä luokalla kun luokan rasavilli poika vei kaiken huomioni.
Hänen villi luonteensa tyrmäsi minut täysin ja olin ikionnellinen, kun hän ajoi minua takaa koko koulumatkan ajan. Joskus tahallani lopetin karkuun juoksemisen ja olin todella otettu kun sain kyseiseltä pojalta lumipesun :)
Sydäntäni ei särkenyt poika itse, vaan vanhempani, jotka ostivat talon toiselta puolelta Tamperetta..

Ihastukseni nro 2
Olin toisen luokan puolivälissä kun vaihdoin koulua uuteen.
En saanut kovin helposti uusia kavereita ja ilmeisesti tästä syystä ihastuin erääseen poikaan, joka jostain kummasta syystä olikin ystävällinen.
Pojan tummat hiukset ja iloinen hymy sai minut ihastumaan ensimmäistä kertaa erittäin syvästikin.
Ihastukseni kesti aina yläasteelle asti, jolloin lopulta turhauduin unelmoimasta turhia.

Ihastukseni nro 3
Yläasteella katseeni harhaili liian usein erääseen ilkeäänkiin ihmiseen.. Vaikkei poika koskaan sanonut minulle sanaakaan, olin eittämättä ihastunut häneen enemmän kuin koskaan kehenkään.
Tämäkin ihastus kuoli huomattuani että vastakaiku tunteilleni olisi täysi mahdottomuus.

Ihastukseni nro 4
Löysin netistä erään mukavan pojan, jonka kanssa jutellessa aika kului liiankin leppoisasti.
n. vuoden nettikeskustelujen päästä olin todella ihastunut kyseiseen ihmiseen, mutta hänellä ei ollut minkäänlaisia tunteita minua kohtaan. Masennuin pahasti kun hän alkoi seurustella toisen tytön kanssa..

Ihastukseni nro 5
Ensimmäinen poikaystävä! ..Ylipäätään ensimmäinen ihminen, joka näytti tunteitaan takaisin.. Olin 14-vuotias alettuani seurustelemaan hänen kanssaan ja seurustelimme n. 2v.
Tälle ihmiselle oli kovin helppoa puhua.. Siihen se sitten jäikin ja kyllästyin hyvin nopeaan erilaisuuteemme. Suhdetta piti yllä (liiankin) syvä luottamus ja hauskat keskustelut.

Ihastukseni nro 6
Jokaisen on ainekin kerran elämässään ihastuttava täyteen idioottiin, eikös?
Tämä vaaleahiukinen komistus oli kaikkea muuta kun hyvä tyyppi... No.. Pakko myöntää, että ellei tämä ihminen olisi ollut täydellinen kikkelipää niin hän olisi ollut liian täydellinen.
Ihastukseni oli jälleen raa'asti yksipuolinen ja jätkä käytti sitä jokseenkin hyväkseen :/

Ihastukseni nro 7
Ja nyt tähän päivään. Joonas on nimittäin 7. ihastukseni ja taitaapi olla ihan ensimmäinen kunnon rakkautenikin. Tässä ihmisessä on hyvinkin paljon samaa kuin monessa muussa aikaisemmassa ihastuksessani; tummat hiukset ja kauniit silmät. Luonteeltaan hän on erittäin mielenkiintoinen persoona, jonka takia en näe kyllästymisen päivää häneen.
Tämä ihminen omistaa sydämeni (lähestulkoon) kokonaan.


Lista valmis, tunnistakaa itsenne.
=)

[ VASTAA OMAN NIMEN ALKUKIRJAIMELLA ALKAVALLA KIRJAIMELLA ]

Olen : Eija

Haluan : Etelään

Minulla on : Elämä (on on, ihan tosi..)

Vihaan : Etanoita

Pelkään : Elottomuutta

Kuuntelen : Esitelmiä (aina joskus)

Rakastan : Erästä Joonasta

Minä olen aina : Erilainen

Minä en ole : Englantilainen

Laulan : Eläväisesti

En ole aina : Etäinen

Eläin jota muistutan : Elefantti

1. Ensimmäinen sana, joka minusta tulee mieleen.
2. Väri, joka minua muistuttaa.
3. Kappale, joka muistuttaa minusta.
4. Millainen ruoka olisin?
5. Millainen ihmistyyppi minulle sopii parhaiten?
6. Mikä minussa on parasta?
7. Mikä minussa tekee Sinut hulluksi?
8. Jos eläisin vuoden autiolla saarella, miten luulet, että selviytyisin?
9. Mitkä kuvittelet olevan viimeiset sanani?
10. Mitä mieltä olet luonteestani?
11. Mikä yhdistää meitä?/Mikä on meidän juttu?
12. Olemmeko koskaan riidelleet, miksi?
13. Luotatko minuun?
14. Mitä haluaisit tehdä kanssani?
15. Mitä haluaisit sanoa minulle?
16. Mitä olet aina halunnut kysyä minulta?
17. Mikä on paras yhteinen muistomme?
18. Huonoin puoli minussa?
19. Kopiothan tämän itsellesi, että pääsen kostamaan

Eija on jälleen kipeänä! Oliskohan... Kolmas kerta tämän SYKSYN aikana?!!
Keuhkot rahisee, limaa tuntuu vuotavan loputtomasti (nenästä ja oksennuksenkin mukana) ja
hengitys on kumman raskasta.
Eilen olo oli niin heikko, että oli PAKKO mennä Tampereen AINOAAN päivystävään terveyskeskukseen, hatanpäälle.
Jonottelin siellä sitten 4 tuntia ja sain jälleen huomata kuinka keuhkosairauksia vähätellään.
Kaikki tuntui pääsevän sisään ennen mua..
No sitten vihdoin kun pääsin sisään niin eihän se lääkäri tunnu ymmärtävän mistään mitään.
Yritti PAKOTTAA mua menemään verikokeisiin, joidenka jälkeen olisin saanut odotella toiset 4 tuntia että olisin saanut lääkkeet...
Kaiken huippu oli se, että se totes mulla olevan selvä keuhkoputkentulehdus.. Ehkäpä jo alkava keuhkokuume, koska lima oli niin sitkeässä.
Sanoimpa sitten sille lääkärille, että on 2 vaihtoehtoa:
a) Mä lähden kipeänä kotiin ilman lääkkeitä
b) Lähden kotiin antibioottikuurin kera
Vaihtoehtoihini EI kuulunut verikokeet ja sen tein sille lääkärille selväksi.
Eipä mennot neitoselle jakeluun ja nyt olen sitten kipeänä koulussa...
Keuhkoputkentulehduksessa ilman tarvittavia antibiootteja.
Odottelemassa keuhkokuumetta ja luultavasti sairaalareissua (meinaan sinne ne pitkittyneet keuhkosairaudet vievät) :)

Eipä tässä sen kummempia...
Mutta sen vaan sanon, että seuraavaksi kun sairastun niin otan vaikka lainan, jotta pääsen yksityiselle.
Yksityiset lääkärit sentään antaa sairaille lääkkeet.