IRC-Galleria

Elämä on sairasta..
Mietin joskus taannoin voiko ihminen koskaan
olla onnellinen viikkoa putkeen ja päädyin vastaukseen:
EI.
AINA joku pieni vastoinkäyminen sattuu..
Joskus niin suuri, joskus jopa 10 sekunissa,
että elämä tuntuu menettävän merkityksensä.
Taisin muutama tunti sitten menettää sekä isoveljeni,
että myös elämäni tärkeimmän ihmisen kerralla..
Isoveljeeni en halua olla enää koskaan yhteydessä.
En millään tavalla.
Oikeastaan hänen käytöksensä osoittaa, ettei hän voi millään tapaa
edes olla veljeni.

Jos sä joskus luet tätä Esko, niin toivotan sulle hyvää loppuelämää.
Mua todella harmittaa, etten näe Veeraa ehkä enää koskaan
ja että tulen olemaan hänelle paska täti Sinun törppäilyjesi
johdosta.
Se on varmaa, ettet tule koskaan saamaan minuun yhteyttä.
Häpeän sinua ja se mitä teit oli anteeksiantamatonta..
En halua tavata sinua.
Hyvästi.
Tuollaista ihmistä en elämääni halua.
Laitan tämän tänne, koska tiedän sinun vakoilevan minua täällä
ja luettuasi tämän uskot puheluideni ja tekstiviestieni olleen totta.

Niin se joskus menee, että rakkaimmatkin ihmiset
pettävät luottamuksen tosipaikan edessä..
Tekevät käsittämättömiä asioita syistä, joita ei itsekään ymmärrä.
Nykypäivänä ihmiset eivät osaa olla kiitollisia siitä mitä heillä on.
Ja jopa oma "rakas" veli voi tietoisesti tuhota elämän suurimman onnen hetkessä.

Julistan itseni täten pelkäksi isosiskoksi.
Pikkusisko EN enää OLE.
Isoveljeni kuoli minulle tänä yönä.

Pyydän anteeksi kaikilta ulkopuolisilta.
Tätä elämältäni vähiten tähän vaiheeseen halusin.

..En voi ymmärtää..

*Itku*