Pieniä ovat usein elämän suuret ilot: Juuri tuossa äsken lepatteli parvekkeeni ovesta sisään nokkosperhonen.
Seurasi varmaan varttitunnin sessio, kun yritin pyydystää pikkukaverin juomalasin ja paperiarkin avulla, kiikuttaakseni sen takaisin ulkosalle vapauteen.
Totta kai pikkuinen luuli minua varmaan vähintäänkin goljatlintuhämähäkiksi ja tulkintansa mukaisesti pakeni henkensä edestä..
Sitten lopulta jäin vaan seisoskelemaan ja katselemaan perhosta sen lepattaessa ympäriinsä. Ja eikös pikkukaveri heti kohta laskeudukin suoraan rinnalleni..
Miten sanomattoman hyvältä saattoikaan tuntua kun pikkukaveri antoi aivan rauhassa poimia itsensä siitä. Ja varsinkin kun näki sen sitten lepattelevan vapaana pimenevään iltaan.. :-)
-Deep_C_Diver-
Uusimmat blogimerkinnät
- Miten pieni asia voikaan tuottaa suuren ilo... 05.08.
- Jes!!! :-D 19.04.
- Kohta pitää alkaa varomaan, ettei tuuli n... 11.04.
- "...I did no more than you let me do.... 27.03.
- Hipputi hei! :-D 16.02.
- Ihmeitten aika jatkuu sittenkin :-D 09.02.
- Sittenkin valoa tunnelin päässä..? 02.02.
- Yliannostusko? 29.01.
- Masokismi on kivaa! :-D 15.01.
- Näköjään en tarvitse enää vuokrata k... 08.01.
Selaa blogimerkintöjä
-
▼
2010 (11)
- ▶ joulukuu 2010 (1)
- ▶ elokuu 2010 (1)
- ▶ huhtikuu 2010 (2)
- ▶ maaliskuu 2010 (1)
- ▶ helmikuu 2010 (3)
- ▶ tammikuu 2010 (3)
- ▶ 2009 (16)
- ▶ 2008 (18)
- ▶ 2007 (7)
Blogimerkintä
« Uudempi
-
Vanhempi »