IRC-Galleria

Heipparallaa! Toisin kuin monet lienevät laskeskelleet mielessään, Syvänveden Puolisukeltaja on kaikkea muuta kuin pois kuvioista. Muuten ei oikeestaan ihmeellisempiä, aattelin vain raapustaa alle pienen tankan, ensimmäisen liki kuukauteen mieleeni juolahtaneen. Eipä ole tosiaan viime aikoina pahemmin tankasuoni pulppuillut, mutta onhan näitä taukoja ollut ennenkin...

Ja lieneekö tuo nyt lopultakaan niin suuri onnettomuus... Loppujen lopuksi on hyvinkin mahdollisuuksien rajoissa, että tämä matoinen maailma saattaa hyvinkin tulla toimeen ilman raapustuksiani, jotka saisivat tosi runoilijan viikset kihartumaan... ;-)


(Olkoon tämän nimi vaikkapa "Pimeyden tanka"...)

Katseesi syvä
Kuin lähde ajan alun
Jääni sulattaa

Tarkoin tuntein, tutkien
Sydämeni pimeyden


-Deep_C_Diver-

Että siinäpä olennaisimmat otsikossa. Sunnutaipäivän rauhaa tässä nautiskellaan, miettimö tehokkaasti tyhjäkäynnillä... ;-)

Muokattu ystävälle raiskatusta tankasta numero 1...

Henkesi salli
korpin siivin kohota
yli laumojen.

Vahvoin tahdoin murtaen
kahleen sovinnaisuuden!


-Deep_C_Diver-

Otsikko kertoo tärkeimmän. Eli eipä tässä oikeastaan muuta ole mielessä, kuin todeta että hengissä ollaan edelleen vuosilaskurin näyttäessä 2008. Ei tää maailma meikäläisestä niin vähällä pääse! Vaikka silkkaa piruuttani pysyn piikkinä maailman perskannikassa ja koipien oiettuakin (about 114 ikäisenä) tulen ihmisten uniin... Että sellaiset tulevaisuuden näkymät! );->

t: Betonilenkkari

Ontto kumaus kaikuu alla kallon luun
-tuuli korvainvälin läpi käy.
Ajatus ei pelaa, jumii sana suun
-sivistys ei opin takaa näy!

Opin valtakuntaan kuljin lorvien
-jälleen vyöryi vastaan totuus tää:
On kovin avoin lyhyt väli korvien
-muuten umpiluuta iso pää!

Elikkäs hengissä ollaan enemmän tai vähemmän menestyxekkäästi, vaikka onkin taas vierähtänyt liki kuukausi edellisestä merkinnästä. Hyi minua! Mutta kun tuntuu vaan, ettei millään ilveellä ehdi tänne galleriaan päivisin. Ja sitten iltaisin kun aikaa olisi, sitä on niin kuitti, ettei vaan jaxa ajatella, vielä vähemmän kirjoittaa mitään! :-P

Joulu se vaan lähestyy ja taas kerran jäävät joulusiivouxet ynnä muut välttämättömyydet viime tippaan :-P Mistä löytyisi se lampun henki, joka tulisi tuossa toisen adventin tienoissa, monottaisi peräpeiliin ja iskisi käteen vuorollaan kaikki siivoustarvikkeet ja istuisi sitten olkapäälle ruoskimaan vauhtia syntiseen lihaan..? Niin ettei viimeisellä viikolla tarvitsisi riehua kuin järkensä kadottanut... :-P

Mutta eiköhän näistä aina jotenkin selvitä.

Koska saattaa taas kulahtaa aikaa, ennen kuin taas lurittelen älyttömyyxiäni tähän päiväkirjan tekeleeseen, niin toivottelenpa jo Sinulle (just niin, Sinulle), arvoisa joku joka luet tätä, oikein hyvää joulua ja parasta mahdollista Uutta vuotta 2008! :-))


Terveisin Peccator Maximus

Sielusi salli
kyyhkyn siivin liidellä
sinitaivaisiin

Nuoli sovinnaisuuden
pian ampuu alas sen!


-Deep_C_Diver-

Oppi tuli
- älli lähti

Aivot suli
- sammui tähti

Niinpä tuli
- dorka musta

Kallo lillii
- täynnä (%¤¤/%/"#)

(Eikä oo elo koskaan ollut ihanampaa...)

Eipä ookkaan taas hetkeen tullu vierailtua täälläkään galleriassa. Nyt oli kuitenki pakko tulla, kun veliveikkonen viimein toimitti loputkin syxyisen Tallinnan matkan kuvasadosta. Katsokaa, oi kansalaiset, ja kauhistukaa!

Muuten tässä yritellään lähinnä epätoivon vimmalla päästä pirullisen lentsun kourista. Se pirulainen iski ollessani viime viikonloppuna valvomassa yhdellä vanhainkodilla. Ikään kuin ei kaxi valvottua yötä putkeen riittäisi jo sinänsä! Ja kun ei viitsisi millään olla päivätolkulla poissa työssä oppimisen kentältäkään. No, se on niin sanottu force majeure, sitä vastaan ei oikein ole vakuutusta eikä ennakkovarmistusta. Too bad, toisin sanoen.

Sattuipahan muuten merkillinen juttu pyhäinpäivän yönä. Kirjaan sen tähän, kahelixi leimautumisen uhallakin. Olin noin klo 01 yxinäni vanhainkodin kansliassa kirjoittamassa muistiin jotain pikkujuttua, kun äkkiä kuulen, kuinka käytävässä kävellään kanslian avoimen oven editse laahaavin askelin. Arvelin jonkun asukkaista heränneen ja nousseen kävelemään. Menin käytävään tarkoituksenani saattaa kulkija takaisin vuoteeseensa. Totesin kuitenkin käytävän täysin autioxi. Sama juttu toistui vielä noin klo 3.30 aikaan, eikä ketään tai mitään käytävässä näkynyt silläkään kertaa... Spooky!

Että siinäpä lyhykäisyydessään viimeisimmät kuulumiset. Jatkoa seurannee taas, mikäli eivät kummajaiset onnistu toimittamaan allekirjoittanutta pyöreään selliin... ;-)

Mitähän tästä vielä tulee... 9 vuotta teatterissa mukana ja eka kerta kun vielä ilta ennen X-hetkee harjottelen textiä. Pätkii, tahmoo, jumittaa... No, pakkotilanne on yllättävän tehokas motivoija! Toivottavasti huomisiltana ei tartte viettää synttäreitä jossain kohdalle osuneessa myyränkolossa... Koska sellanen uhka tuntuu tällä kertaa ihan todelliselta! No, aurinko laskee, aurinko nousee. Tuskin maailma radaltaan nyrjähtää, vaikka oma maailma ja maine tuliskin munattua...