IRC-Galleria

- Rakkaus ei katso ikää.
- Jos rakkaus on aitoa se kestää ylämäet ja alamäet.
- Rakkautta on vaikea salata , jos oikeasti rakastaa.
- Ystäväsi eivät voi päättää ketä rakastat.
- Rakkaus ensi silmäyksellä on mahdollista.

Jos et kopioi minuutissa, rakkaus ei enää seuraa sinua

Se, kenet toivot olevan vierelläsi lopun elämäsi ajan, pidä siitä kiinni, äläkä päästä irti. Kopioi tämä päiväkirjaasi minuutin sisällä, tai se ketä ajattelit tätä lukiessasi löytää toisen, jonka kanssa haluaa viettää loppu elämän. :)

Yhdentoista päivän duuniputki yhdellä välivapaalla lähestyy loppuaan. Ja odottamassa on peräti NELJÄN (4) päivän vapaat! Hitto, tuntui ettei enää muistakkaan, mitä sana "vapaa" ylipäätään merkitsee.. ;-)

t: Stahanov & stalinistit

Kuin lumikide
on ihmisen elämä,
kaunis ja hauras.

Kevään lempeä tuuli
sen kauneuden kukistaa...








-Deep_C_Diver-

Hiiiiiihaa!! Edellisessä sepustuksessa mainittu "Operation Prostitution" tuotti tulosta! Sain juuri soiton; minut on valittu tiettyyn perusteilla olevaan hoitotiimiin, aluksi koeajalla, sitten "toistaiseksi"-muotoa olevalla sopimuksella.. JES!!! :-D :-D :-D!!!

Tämä kuului taas niihin mainioihin päiviin, jolloin ihmiskauppaa käytiin aivan laillisesti. Kävin nimittäin taas työhaastattelussa, yhdessä niistä niin monista... Ja aina se vaan tuntuu jollakin kummalla tavalla käänteiseltä prostituutiolta... "Tulen tyrkylle että ottaisitte minut rahasta..." ;-) Ainakin jos käy toiseen kertaan ruinuulla samassa firmassa..

t: Lähi(prostituoitu)hoitaja ;-)

Miksi helvetissä tämä maailma on järjestetty siten, että ihmisellä on aikaa pysähtyä paikoilleen, jäädä tähyämään kaukaisuuteen ja kääntää miettimön katkaisin "on"-asentoon? Kun tuo mainittu miettimö tuottaa jatkuvalla syötöllä ajatuksia, joita ei voi kenenkään kanssa vaihtaa. Ne tuntuvat olevan vaihdettaviksi aivan liian mutkikkaita ja vaikeaselkoisia... Ja sitäpaitsi yleensä aiheista joilla on perin vähän tekemistä Tangomarkkinoiden, Matin & Mervin tai vm. 81 Corollan kansiremontin kanssa...

(Pyydän anteeksi tarpeetonta myrkyllisyyttäni, maailma...)

Olisiko todella liikaa toivottu tilaisuus edes silloin tällöin puhua jonkun kanssa vaikkapa Nikolai Tshernyshevskistä (materialismin profeetasta joka huomaamattaan ja tajuamattaan päätyi pohjaltaan idealistiksi), kulttuuriantropologiasta, uskonnoista..? Helkkari, kaikesta siitä mikä kulkee ihmisen jokapäiväisen tajunnanvirran ja ihmislajin historian pintaväreiden alla!

Kuinka uskomattomina muistuvatkaan mieleeni eräs ilta ja yönseutu vuosia sitten.. Paras ystäväni kouluajoiltani saapui vuosien jälkeen vierailulle luokseni. Ja koko seuranneen illan ja yön välillä pelasimme shakkia, välillä hörpimme olutta, välillä keskustelimme ja analysoimme kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä.. Tuolloin todellakin sai tuntea olevansa seurassa, jossa ajatuskulkujani ymmärrettiin.. Se oli juhlaa!! : )

Sekä se kerta, jolloin sattumalta osuin juttusille amerikkalaisen uskontotieteilijän kanssa. Seurasi noin 3 tunnin keskustelu kristinuskon varhaisajoista ja kristinuskon suhteesta juutalaisuuteen ynnä muihin tuon ajan ja maailmankolkan uskontoihin.. Se oli hiukan pienempimuotoista juhlaa.. ; )

Niimpä niin, ainahan tässä maailmassa saa toivoa. Vaikka useimmin toiveissaan pettyykin.. Enkä lopultakaan tiedä, onko juttukaverin puuttuminen miulta ideain iskiessä mikään suuri onnettomuus.. Loppujen lopuksihan useimmat ajatukset ovat hyvin viisaita - kunnes ne lausutaan ääneen.. ; )


(Näin lopuksi pyydän anteeksi tämän vuodatuksen mahdolliselta lukijalta.. Näillä riveillä en TODELLAKAAN tarkoita snobbailla tietoviisaudella, ylentää itseäni tai julistautua elitistiksi.. Tämä on vain eräänlainen tuskan huuto - sanottakoon sitä vaikka sellaiseksi - miehenkuvatukselta, joka suurimman osan elämäänsä on saanut tuntea itsensä oudoksi ja ulkopuoliseksi... :'( Pääasiassa juuri päässään vilistävien outojen asioiden vuoksi.. Ja joskus minun on SAATAVA purkaa edes hiukkasen tätä painetta.. Vaikkapa tällaisilla b-luokan maailmantuskan vuodatuksilla "armaaseen päiväkirjaani"..)

Sydämestäin armo surmaa,
hurmeen puna virtain hurmaa
suo kylmiin sydänjuuriin.
Ikiroudan mustaan muuriin
kuolkoot huudot, itkut armon.
Vihan, tuhoavan tarmon
suuntaan
surman luodin pahaan lihaan...

Minä vihaan!
Minä vihaan!!
Minä vihaan!!!

(Tämä on tarkoitettu narkkareille ylipäätään ja erityisesti niille, jotka perverssin mielihalunsa tiimoilta houkuttelevat toisia tuhoon..)

No niin, kuten odotettavissa oli, eihän sitä duunipaikkaa irronnut. "Teidät on valittu 1. varasijalle..." ja blaa blaa blaa..! Eli sitä hevonpaskaa, jolla kohteliaasti tahdotaan sanoa; "johan vitsin murjaisit, ihanko tosissasi kuvittelit meille kelpaavasi?" Paljoakaan ei mielialaa kohota tieto, että hakijoita ilmeisesti oli parisen kymmentä.

Ilmeisesti en vieläkään ole itsestäni onnistunut tappamaan tai kesyttämään täysin sitä vanhaa höyry- / sekopäätä, joka esimerkiksi jossakin kilpailussa toiseksi sijoituttuaan saattoi kylmästi vain kävellä tiehensä, uhraamatta ajatustakaan mahdolliselle palkinnolle. Kaikki tai ei mitään, ensimmäinen tai viimeinen, mitään siltä väliltä ei ollut olemassa tai se ei ollut huomioimisen arvoista.

Friedrich Nietzche olisi epäilemättä pitänyt asenteestani...

Täällä sitä vaan vietellään sairasloman viimeisiä päiviä (häijy poskiontelon tulehdus) ja odotellaan tietoa, olenko mahdollisesti tullut valituksi yhteen työpaikkaan. Maanantaina pitäisi ratkaisun tapahtua suuntaan tai toiseen, siihen saakka on sormet ja jopa varpaatkin ristissä!

Valituksi tuleminen merkitsisi kuitenkin duunipaikan siirtymistä kerta heitolla 30 km lähemmäksi kotiani, ei mikään ihan vähänen juttu siis... Ja kieltämättä tämä alituinen pätkäläisenä olo ja työstä toiseen seilaaminen alkaa jo hiljalleen nyppiä! Joten toivottavasti joku asiasta päättävä saa tilapäisen mielenhäiriön ja valitsee syvien vesien puolisukeltajan... ;-)

Sattuipa taas tuossa viikko, pari takaperin merkillinen juttu... Käväisin porukoitteni luona saunomassa ja olin just tullut löylyhuoneesta suihkupuolelle, kun kuulen kuinka pukuhuoneen ulko-ovi avataan, sisään astutaan ja ovi suljetaan. Ihmettelen kun ei ketään ala kuulua pukuhuoneesta tulevaksi saunan puolelle. Sitten noin 5 minuuttia myöhemmin ovi käy uudestaan ja muori saapuu saunomaan... Että juttu kävisi mielenkiintoiseksi, ei vasta sataneessa lumessa näkynyt muitten kuin meidän kahden jalanjälkiä, sen enempää etu- kuin takaovellakaan... Spooky!

Että siinäpä taas tärkeimmät tälläerää! Ja lisää seuraa, jahka aihetta ilmaantuu... ;-)