IRC-Galleria

Totta se on, ihmeitten aika ei ole ohi. Nimittäin tänä aamuna klo 9:38:44 sain puhelinsoiton, jota en uskonut koskaan tässä elämässä enää saavani. Tuon muutaman minuutin kestäneen puhelun jälkeen en aluksi oikein tiennyt, pitäisikö heittää kiljuen ilmavoltteja vai etsiä lähin pappi, tunnustaa kaikki monilukuiset syntinsä ja harkita tosimielellä uskovaiseksi ryhtymistä..

Olen nimittäin saanut vakituisen - siis VAKITUISEN - työpaikan erään savolaisen kunnan hoiva- ja avopalveluissa, siis käytännössä vanhain- ja dementiakodissa sekä kotipalvelussa! :-D :-D :-D!!! Vieläkään ei oikein meinaa uskoa tapahtunutta todeksi.. Mutta uskottava se lienee, kun kunnan kyseisten palveluitten pomo itse soittaa ja kertoo uutiset. Virallinen vahvistus tulee kirjallisena huomenna tai ylihuomenna.. :-D

Yllättävää on, että tunnelmat tällä menestyksen hetkellä ovat hiukan ristiriitaiset. Ensiksi ja ennen kaikkea tunnen tietenkin syvää tyytyväisyyttä ja kiitollisuutta onnistuttuani vihdoin siinä, mitä niin kauan olen tuloksetta yrittänyt. Viimein voin hyvillä mielin karistaa hartioiltani niitä kauan kumaraan painaneet huonommuuden ja riittämättömyyden tunteet. Nyt olen siis tavallaan lunastanut paikkani jollen nyt suorastaan ihmisten joukossa, niin ammattikuntani "täysivaltaisena" jäsenenä kuitenkin..

Samalla mielessäni kuitenkin pyörii hiukan merkillisiä ajatuksia. Kuten esimerkiksi, että olen nyt periaatteessa saattanut tulla siihen työpaikkaani, josta lopulta myös jään eläkkeelle. Tietenkin vain siinä tapauksessa, että yllätyksekseni sattuisin elämään siihen ikään asti.. ;-) Ja elleivät seuraavat porvarihallitukset siihen mennessä ole ehtineet lakkauttaa koko eläkejärjestelmää. Tietenkin eläkevakuutuksia lukuunottamatta.. ;-)

Toisekseen pyörii mielessä se sama pirun ajatus, joka sinne aina hiipii kun on kyse pidempiaikaisesta sitoutumisesta. Nimittäin "onko tämä nyt sitä, mitä haluan loppuikäni tehdä / ehkä nurkan takana olisi ollut odottamassa jotain parempaa / entä jos teen elämäni typeryyden..?"

Ikävää, että moiset ajatukset aina ilmaantuvat synkentämään muuten mitä kirkkainta (mieleni) taivasta.. :-P Koska ilman muuta otan miulle nyt tarjotun paikan vastaan. Eli hyppään virtaan ja kokeilen sitten vasta yltävätkö varpaat pohjaan asti. Tai yltäähän varpaat tietty pohjaan, mutta yltääkö pää pinnalle.. ;-)

No, mennessä näkee, mitä tästä kehittyy. Mahdollisuudet ovat monet ja itse tulen tekemään parhaani, että paras vaihtoehto toteutuisi. Rohkenenhan siis pyytää myös Siua, arvoisa Joku, joka kenties tätä luet, pitämään peukalot pystyssä ja sormet ristissä, että Isolla-Eekillä sujuisi? Siitä Siulle suuri kiitos jo etu käteen.. :-) :-) :-)




Deep_C_Diver

Sain tänään aamupäivällä puhelun, jollaista en oikein osannut enää 3 kuukauden työttömyyden jälkeen odottaakaan. Nimittäin kutsun työhaastatteluun! Helvattu, vieläkään ei oikein meinaa päähän mahtua ajatus, että kenties meikäläisen palveluksia sittenkin joku saattaa vielä hoitoalalla tarvita.. :-)

Kyseessä olisi tuollainen hoiva- ja avopalveluyksikkö, siis suunnilleen sellaista duunia, mitä olen toisenkin vuoden hommaillut. Tarkempaa tietoa ei siitä vielä ole, mennessä siis näkee. Arvoisa Joku, joka kenties tätä raapustusta luet, pidä peukalosi pystyssä ja sormesi ristissä, että Isolla-Eekillä tärppäisi! Sitä palvelusta rohkenen Siulta pyytää.. ;-)

Ja toisiin aiheisiin: Näyttävät pari välipäivää treenistä tehonneen. Tietoakaan ei enää ollut perjantaisesta hengenheitosta kun tänään tehtailin rinta- /ojentajatreeniä. Jestas, miten irtosikaan! Ja kaupantekijäisiksi ergometrisoutua. Normaalisti sitä menee sellaset 30 min ja 7000m. Tänään sitten paineltiin 40min ja 9000m.. Ja tuntui, että varaa olisi ollut vielä vaikka toiseen mokomaan! :-)

Että nähtävästi treeni todellakin alkaa tuottaa tulosta! :-) Tarinoitavaa olisi taas vaikka miten, mutta aikaa ei taas ihan mahdottomiin ole. Niin että palailen taas asiaan, jahka aikaa, kärsivällisyyttä ja aihetta löytyy. :-)




Deep_C_Diver

Käväisin tuossa muutama tunti sitten kuntosalilla, soudin ergometrillä 7km ja vedin päälle oikein kunnollisen jalka- / alaselkätreenin. Eikä ole ikinä ennen tuntunut niin pahalta kuin nyt.

Jumaliste, jo soudun jälkeen tuntui kuin olisin ollut henkeäni heittämässä! Eikä kyseessä sentään ollut kuin 7 vaivaista kilsaa.. Sellasenhan nyt vetäsee päivä kuin päivä sen kummemmin hengen loppumatta.

Tuli vaan mieleen, että taitaa olla tarpeen hiukan useammin pitää välipäiviä treenissä. Tai sitten ainakin keventää hiukan päivittäisiä treenejä.. Vaikka ei millään malttaisi! :-P

Nyt kun on viimeinkin päässyt kuntoilussa todellakin alkua pitemmälle ja saavuttanut jo aivan konkreettisia tuloksiakin, tuntuu jo ajatuskin tahdin hölläämisestä melkein samalta kuin lopettaisi kokonaan ja aloittaisi ankaran makkara-olut-kuurin.. :-P

Mutta tässähän sitä taas jätkää testataan. Ensin saada niskaote itsestään raahaamalla romuttamokuntoisen raatonsa salille, sitten terveen järjen nimissä pidellä itsensä luisumasta toiseen ääripäähän.

No, katsotaan kuinka kundin käy! :-) Lisää loruilua seuraa taas, kunhan aihetta ilmaantuu.



Deep_C_Diver

Juuri niin kuin otsikossa seisoo: Parhaita fiiliksiä mitä bögät jalassa voi kokea, on se hetki kun ankaran treenin ja kuuman suihkun jälkeen jännitys kropasta alkaa laueta ja ihana lämpö ja raukeus ottaa vallan. Paitsi että se on nyt koukuttanut allekirjoittaneen fyysisesti, se on tehnyt sen myös psyykkisesti.

Ja hyvä niin, ei tätä työttömyyttä muuten kestäisi silmäpuoli simpanssikaan! Varsinkin nyt kun teatteriseurueemmekin on talvitauolla, olisi helvettiä, jollei saisi purkaa energiaansa johonkin rakentavaan. Ja auttaahan se pitämään poissa kaikki päälle pyrkivät hyödyttömyyden ja huonommuuden tunteet, ja muun sellaisen paskan..

Niimpä niin, vaikka toisin itselleen aina vakuuttelee, taitaa se itsetunto ja mielekkyyden tunne sittenkin olla perin vahvasti sidottu työhön, siinä menestymiseen ja liksan saamiseen. Ihan peri luterilaiseen tapaan..

Mutta kukapa tietää, ehkä tämä olotila muuttuu vielä: Pistin näät pari päivää sitten taas yhden työhakemuksen menemään. Vastauksia pitäis kuulua tuossa helmi-maaliskuun vaihteessa. Jos kuuluu. Vähitellen oon jo alkanu tottua siihen, ettei nuo hakemukset yleensä johda edes haastattelukutsuun..

Että siinäpä tärkeimmät tällä erää. Lisää taas loruillaan, jahka aihetta ilmaantuu.



Deep_C_Diver

Aieminkin on joskus tullut merkittyä tänne kaikkein oudoimpia näkemiäni unia, mutta tämä viimeöinen vienee outoudessaan ja silkassa pelottavuudessaan voiton kaikista aikaisemmista..

Ei sitä ihan joka yö sentään katsella ERITTÄIN yksityiskohtaisesti historiallista tapahtumaa noin vuodelta 88 eKr, nimittäin Pontoksen kuninkaan Mithridates VI:n määräämää vangitun roomalaisen legaatti Manius Aquilliuksen teloitusta.

Juttu olisi jo muutenkin ollut tarpeeksi kammottava - eihän koskaan tyhjän potkaisemisen katselu ole mieltä ylentävää - mutta tätä "teloitusta" ei pantu toimeen millään suht humaanilla tavalla, vaikkapa hirttämällä, mestaamalla tai ristiin naulitsemalla - vaan pakottamalla Aquillius NIELEMÄÄN SULATETTUA KULTAA!

Visiossa oli todella kaikki, siis AIVAN kaikki! Tyypin kauhu hänen tajutessaan mikä häntä odottaa, yritykset tapella vastaan riuhtoen ja kiljuen, lopulta nyyhkytys ja korina kun leuat on väännetty auki ja sulatusastiaa kallistetaan.. Sitten sihinä ja kärventyminen..

Helvetti soikoon, ikinä en ole ollut niin helpottunut herättyäni kuin moisen vision jälkeen! Tuskin yksikään kauhuelokuva voisi tarjota yhtä piinaavaa, suoraan sanoen helvetillistä kokemusta..

En voi muuta kuin ihmetellä, mikä HELVETTI saa ihmisen näkemään noin outoja, suorastaan perverssejä unia! No, ehkä on parempi että niitä näkee visioissaan, kuin että moisia pitäisi alkaa etsiä tosielämässä.

Ja ehkäpä pitäisi lukea vähemmän historiaa. Sehän on valitettavasti tulvillaan edellä kuvatun kaltaisia kamaluuksia. Ja jopa vielä pahempia.. :'(



Että tässä taas uusi outo alaviite oudon otuksen oudon elämän virrasta. Ja lisää loruillaan, kun aihetta ilmaantuu.

Deep_C_Diver

Huomasin tänään näppeihini palanneen jotain, mitä niissä ei ole juuri näkynyt sitten lähtöni "mekaanisen puunjalostuksen" palveluksesta. Nimittäin kunnon suomalaiskansalliset känsät. Ensimmäinen konkreettinen edistyksen merkki on siis saavutettu kuun alussa alkaneen kuntokuurin edetessä. Jihuu! :-)

Juuri niinkuin otsikossa seisoo: puolentoista tunnin ankara salitreeni takana ja endorfiini hyökyy suonissa! Voi jeeses, tältä täytyy nististä tuntua kun pitkän kuivan kauden jälkeen saa ruutan romua nuppiinsa.. ;-) Joulun seutuun kun joutui 5 päivää olemaan treenaamatta niin alkoi jo vetää tehokkaasti kylmälle kalkkunalle. Mutta nyt on taas tilanne pelastettu yhdeks päiväks. Ja huomenna lisää! Jes! \m/O_o\m/

Deep_C_Diver

Tuli tänään osallistuttua piiiiiiiiitkästä aikaa shakkikisaan, siis muun laiseen kuin satunnaiseen kerhon peli-iltaan. No, rehellisyyden nimissä on sanottava, ettei tässäkään kyseessä ollut kuin shakkikerhomme perinteinen "Kinkkuturnaus". Nimen mukaisesti puuta tuupataan palkintona olevan joulukinkun perään kuolaten.. ;-)

Ja niinhän siinä sitten kävi, että kinkku tuli kotia (tai tarkemmin sanoen vanhempien kotia; itse en yksin asustelevana viitsi alkaa 7,5 kg kinkkua kärventämään). Voittomarginaalia huikeat 0,5 vertailupistettä toiseen 6 pinnaa 7:stä saaneeseen kollegaan (28½-28)..

Että sellasta tänään. Ja lisää loruillaan, kun aihetta ilmaantuu. Hyvää joulunodotusta kaikille!


Deep_C_Diver

- Rakkaus ei katso ikää.
- Jos rakkaus on aitoa se kestää ylämäet ja alamäet.
- Rakkautta on vaikea salata , jos oikeasti rakastaa.
- Ystäväsi eivät voi päättää ketä rakastat.
- Rakkaus ensi silmäyksellä on mahdollista.

Jos et kopioi minuutissa, rakkaus ei enää seuraa sinua

Se, kenet toivot olevan vierelläsi lopun elämäsi ajan, pidä siitä kiinni, äläkä päästä irti. Kopioi tämä päiväkirjaasi minuutin sisällä, tai se ketä ajattelit tätä lukiessasi löytää toisen, jonka kanssa haluaa viettää loppu elämän. :)