IRC-Galleria

Suomen kielen lautakunta: "Alkaa tekemään" on nyt hyvää suomen kieltä.

Lautakunnan mukaan kieliopin vastainen ilmaisu päätettiin sallia, koska niin monet suomalaiset käyttävät sitä itsepintaisesti.

Suomen kielen lautakunta on päättänyt taipua joukkovoiman edessä ja luopua taistelusta alkaa tekemään -ilmaisua vastaan.

– Pitkän keskustelun jälkeen lautakunta päätti, että myös muoto alkaa tekemään voidaan nykyisin katsoa yleiskielessä hyväksyttäväksi, lautakunta kirjoittaa lähettämässään tiedotteessa.

Suomen kielen lautakunta perustelee oikeakielisyyden vaalijoita järkyttävää päätöstään sillä, että yritykset karsia kieliopin vastainen ilmaisu eivät ole tuottaneet tulosta.

– On suuri ja kasvava joukko suomalaisia, joiden mielestä alkaa tekemään -muoto on tyyliltään neutraali. Kouluopetuksesta huolimatta he eivät ole omaksuneet kirjoitetun kielen normia, ja siksi alkaa tekemään -rakenteita näkee jatkuvasti myös huolitelluiksi tarkoitetuissa teksteissä, tiedotteessa perustellaan sitä, että alkaa tehdä -ilmaisun ohella hyväksytään nyt aiemmin murteellisena ja puhekielisenä pidetty ilmaisu.

Lähde: http://yle.fi/uutiset/suomen_kielen_lautakunta_alkaa_tekemaan_on_nyt_hyvaa_suomen_kielta/7070427


Moni koululainen ja opiskelija on tässä tilanteessa ihmeissään, ja opettajat pettyneitä. Kaikki opetus on mennytkin hukkaan.

Miksi piti luovuttaa? Missä on se enemmistö? Koululaiset tekevät virheitä, se on luonnollista. Jotkut tekevät virheitä ja rikkovat sääntöjä aivan kiusallaan. Sitten yhtäkkiä virhe ei olekaan enää virhe - sääntö kumotaan. Oppilas ajattelee herkästi: onko muillakaan virheillä sitten niin väliä? Voiko muitakin sääntöjä muuttaa, jos jättää noudattamatta niitä?

Ketä tämä uudistus palvelee? (Muuta kuin tietenkin kirjoitustaidottomia toimittajia, jotka saavat pienen helpotuksen työhönsä.)

Kerro mielipiteesi kommentilla tai äänestä.

Kysyin ennen joulua, mitä haluaisit mieluiten.

Tässä tulokset:


Galleriakyselyn lisäksi kysyin saman kysymyksen eräässä toisessa sosiaalisessa mediassa. Erona näissä kahdessa oli se, että täällä galleriassa kaikki vastaajat ovat vapaaehtoisesti, oma-aloitteisesti ja anonyymisti käyneet vastaamassa galluppiin, kun taas siellä toisessa paikassa jokainen vastasi henkilökohtaisesti juuri hänelle sattumanvaraisesti osoitettuun kysymykseen. Toki vastaamatta jättäminen oli myös mahdollista.

Ja tulokset:


Vastaajat ovat kummassakin sosiaalisessa mediassa arviolta keskimäärin saman ikäisiä, vastaajia on suunnilleen sama määrä ja kysely on toteutettu samaan aikaan molemmissa paikoissa. Mitä voidaan päätellä? Ehkä ei mitään, tai sitten se, että anonyymisti/julkisesti vastaamisella on jotain merkitystä. Ehkä myös sillä, vastaako henkilö oma-aloitteisesti vai toimitetaanko kysymys hänelle nenän eteen. Tämä kannattaa muistaa, kun tulkitsee yleisiä mielipidemittauksia tai lehtien gallupeja ja vertaa niitä vaikkapa eduskunnan äänestystuloksiin.

Järjestin perinteiseen tapaan ilotulituksen naapuruston riemuksi/kiusaksi.

Ammusten määrä: n. 460 kpl
Hinta: n. 1,90 €/sekunti

YouTubesta löytyy kolme eri kameralla kuvattua versiota


Laaja pystykuva:



Tiukka laajakuva:



Kehno kuvakulma kentän laidalta:
http://www.youtube.com/watch?v=DC0O4hny8_Q

Harmi, kun kukaan ei vastannut kryptoniitti. Turmaliinia sentään ehdotettiin.

Smaragdista tässä kuitenkin oli kyse. Oikeiden vastauksien määrä lämmittää lapsuudessaan kiviäkin keräilleen kielioppinatsin mieltä. :)

Ryynätä on mielenkiintoinen verbi. Kyselyni perusteella suurin osa käsittää ryynäämisen olevan oksentamista. Tuo merkitys saattaa olla ehkä peräisin jostain murteesta, kun muut vaikuttaisivat liittyvän lähtökohtaisesti armeijaslangiin.

Mitään selkeää murrelähdettä ei kuitenkaan löytynyt. Joissakin murteissa ryynääminen tai rynääminen on kaatumista ja jossakin toisaalla, erimerkiksi Raahessa, ryynääminen on ruuan ruskistamista paistinpannussa.

Google-haulla löytyy viitteitä eniten armeijaslangiin, jossa ryynääminen on ryömimistä (varsinkin taisteluharjoituksissa ryömimistä). Myös Irc-galleriassa on yhteisö Ryynääminen, jonka kuvaus viittaa armeijatouhuihin.

Sana ryynätä on muodoltaan lähellä sanaa rynnätä. Ehkä inttijätkien puheita kuunnelleet nuoremmat pojat tulkitsivat ryynäämisen olevan jonkinlaista rynnistämistä tai rynnäköintiä, ja sitä kautta siviilipuolelle muodostui ryynäämiselle hieman toisenlainen merkitys: rynnistää, tungeksia.

Miksi sitten yleisin merkitys vaikuttaisi olevan oksentaminen? En tiedä!

LÄHTEET:

http://urbaanisanakirja.com/word/ryynata/
http://fi.wiktionary.org/wiki/Liite:Armeijaslangi
http://hommaforum.org/index.php?topic=7.2425;imode
http://keskustelu.jatkoaika.com/showthread.php?p=2286780
http://edu.raahe.fi/yhdistykset/matkailuoppaat/Murresanat.html

Jos sinulla on teoria, arvaus tai tieto siitä, miksi ryynääminen on oksentamista, kerro se kommentissasi.

Deeveri 2013

Kysyin pari päivää sitten, onko 15-vuotissyntymäpäivänään rikoksen tekevä rikosoikeudellisesti vastuussa kuprustaan.



Monilla varmasti on tiedossa, että rikosoikeudellinen vastuu alkaa 15-vuotiaana. Rikosoikeudellinen vastuu tarkoittaa, että rikoksen tekijä voidaan asettaa syytteeseen ja tuomita rikoksesta. Alle 15-vuotiaskin on silti korvausvelvollinen aiheuttamistaan vahingoista. Lisäksi rikoksesta kiinni jäävästä alle 15-vuotiaasta tehdään lastensuojeluilmoitus; hänen rikoksensa ja muu tilanteensa käsitellään sosiaaliviranomaisten kanssa.

Näin siis asia yksinkertaisuudessaan. Mutta milloin tuo vastuu täsmällisesti alkaa? Lakitekstissä puhutaan viisitoista vuotta täyttäneestä henkilöstä. Yksi mahdollisuus olisi määrittää vastuu alkamaan täsmällisen syntymäajan mukaan - minuutilleen. Aina ei kuitenkaan täsmällistä syntymäaikaa ole mahdollista saada selville riittävän nopeasti tai ollenkaan, ja lisäksi pitäisi olla tiedossa rikoksen tapahtuma-aika minuutilleen.

Toinen vaihtoehto olisi määrittää kaikki 13.6. syntymäpäiväänsä viettävät syntyneeksi 13.6. klo 00:00. Tämä kuitenkin olisi epäreilua enemmistöä kohtaan – siis kaikkia niitä, jotka ovat syntyneet 00:01 tai sen jälkeen.

Sitä vastoin vuorokauden vaihtuessa seuraavaksi on varmasti viimeisinkin sinä päivänä syntymäpäiväänsä viettävä täyttänyt vaadittavan määrän vuosia. Niinpä on loogista, että henkilö määritellään 15 vuotta täyttäneeksi syntymäpäivän päättyessä, toisin sanoen syntymäpäivää seuraavan vuorokauden alkaessa.

Tähän ratkaisuun on päädytty myös Korkeimmassa oikeudessa. Korkeimman oikeuden mukaan vastuuikäraja voitaisiin määritellä syntymähetken perusteella, mutta syntymäajasta ei rikosasioissa ole kuitenkaan käytännössä saatavissa syntymäpäivää tarkempaa selvitystä, minkä vuoksi säännöstä on tulkittava vakiintuneen käytännön mukaisesti syytetyn eduksi.

”Rikoksen tekoaikaan viittaava ilmaisu "teon hetkellä" on kielellisesti yksiselitteinen. Mikäli rikoksen tekohetki on tarkasti määriteltävissä ja tekijän syntymähetki on tiedossa, vastuuikärajan täyttyminen voitaisiin arvioida tekijän todellisen syntymähetken perusteella. Syntymäajasta ei kuitenkaan käytännössä ole rikosasioissa saatavissa tarkempaa selvitystä kuin päivän tarkkuudella ilmoitettu syntymäaika, eikä tällaista selvitystä ole tarkoituksenmukaista edellyttää hankittavaksikaan.”

”Aiemmassa oikeuskäytännössä (KKO 1952 II 10 ja KKO 1964 II 84) on katsottu, että henkilön, joka rikoksentekopäivänä oli täyttänyt 18 vuotta, on katsottava tehneen rikoksensa 15, mutta ei 18 vuotta täyttäneenä. Myös oikeuskirjallisuudessa on puollettu kantaa, jonka mukaan rikosoikeudellisesti merkityksellinen ikä täyttyy syntymäpäivän päättyessä.”

”Korkein oikeus katsoo, että tällaisessa tilanteessa vastuuikärajan täyttymistä koskevaa säännöstä on tulkittava vakiintuneen käytännön mukaisesti syytetyn eduksi --”


LÄHTEET:

http://www.kko.fi/52399.htm
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2003/20030515
http://yle.fi/uutiset/kko_15-vuotias_ei_ole_syntymapaivana_rangaistusvastuussa/5659926

Vi anländer om en stund till Parkano

En hetkeen ole kirjoittanut tänne blogiin, mutta korjataan asia nyt.



Laadin kyselyn siitä, kuinka pitkä on hetki. Vaikka hetken pituutta on oikeastaan mahdoton määritellä, vastaukset noudattavat selkeää jakaumaa.

Yli puolet vastaajista käsittää hetken pituudeksi 1-5 minuuttia, joka on sama kuin aikaisemmin VR:n kaukoliikenteessä käytössä ollut hetki: "Hetken kuluttua x", jossa x on jokin asema, esimerkiksi vaikka tuo Parkano. Kuulutus tuli junassa keskimäärin 3 minuuttia ennen asemalle pysähtymistä. Tuon hetken kuluessa kyydistä poistuva matkustaja ehti pukea takin, ottaa laukkunsa ja siirtyä vaununsa päätyyn lähimmälle ovelle.

Nykyään kaukojunissa kuulutetaan "Seuraavana Parkano / Nästa Parkano / The next stop Parkano". Mahtaako syynä olla se, että rautateillä kaiken pitää olla täsmällistä, eikä sen vuoksi voida käyttää epämääräisiä aikayksiköitä. Toisaalta VR:n nykyisen täsmällisyyden tuntien tuollainen selitys kuulostaisi lähinnä surkuhupaisalta.

Muunkin pituisia hetkiä toki on olemassa. Voi sanoa esimerkiksi "Eipä ollakaan hetkeen nähty". Tuo hetki voi olla melkein mitä tahansa muutamista minuuteista useisiin vuosiin. Hetki on myös hyvin venyvä käsite silloin, kun kaveri sanoo tulevansa hakemaan hetken päästä.

Mutta onko hetki todellisuudessa paljon lyhyempi? Hetkeä voisi verrata valokuvaan. Kuvaan on tallentunut hetki. Pitemmällä valotusajalla vähän pitempi hetki, mutta kuitenkin. Hetki on tarkimmillaan yksi piste aikajanalla.

Hetki on myös varsin suosittu aihe lauluissa. Rakkauden ja elämän ohella hetki on aihe, joka löytyy suunnilleen jokaisesta genrestä virsistä viisuihin ja trancesta trashiin. En listaa tähän Youtube-linkkejä, mutta voit itse muistella ja laskea, kuinka monesta biisistä löytyy hetki jossakin muodossa jollakin kielellä.

Tästä blogitekstistä en myöskään tee tämän pitempää. Jos juttu herätti ajatuksia, jatkan keskustelua kommenteissa.

Kirjoitin talvella 2012 aiheesta Thaimaa ja Thaimaahan matkustaminen. Kesä on kuitenkin pääasiassa kotimaanmatkailun kulta-aikaa, joten nyt keskitymme kotimaisiin paikannimiin – joissa niissäkin riittää kompastuskiviä. Aikaisemmin tuli jo käsiteltyä rannikkoseudun ruotsinkielisiä paikannimiä kuten Strömsö. Tällä kertaa pohdinta lähti liikkeelle perjantai-iltana kaveriporukasta, jossa mietimme, onko oikein sanoa ”Espoohon”.

Oikeita ja suositeltuja taivutusmuotoja kannattaa ensimmäisenä lähteä etsimään Kotuksen verkkosivuilla olevasta listasta Kuntien nimet ja niiden taivutus. Lista perustuu teokseen Alastarolla Ylistarossa: Suomen asutusnimet ja niiden taivutus (Ritva Korhonen, 1990).

Miksi Turussa on sisäpaikallissija ja Tampereella ulkopaikallissija? Usein taivutusmuoto liittyy nimen alkuperään tai aikaisempaan muotoon. Suurimpien kaupunkien ja kuntien nimien taivutuksen oppii helposti muistamaan ulkoa, mutta joitakin sääntöjä on löydettävissä. Vielä jos jaksaa opetella kyseisiin sääntöihin kuuluvat poikkeukset, alkaa nimistö olla hallussa. Yleinen sääntö on, että kullakin paikkakunnalla vakiintunutta taivutustapaa olisi mahdollisuuksien mukaan noudatettava muuallakin, mutta kuka jaksaa käydä joka pitäjässä asiaa kysymässä!

Espoo, kuten myös Porvoo, Sipoo ja Laukaa päättyvät kaksoistakavokaaliin ja taipuvat Espooseen, Porvooseen, Sipooseen ja Laukaaseen. Ii, Järvenpää, Kruunupyy ja Uusikaarlepyy ovat kaksoietuvokaaliloppuisia ja taipuvat Iihin, Järvenpäähän, Kruunupyyhyn ja Uuteenkaarlepyyhyn. Tällä perusteella Vaskuu ja Akaa taipuisivat Vaskuuseen ja Akaaseen, mutta Akaan Wikipediasivulla väitetään (ilman lähdettä) kummankin muodon, sekä Akaahan että Akaaseen olevan hyväksyttäviä...

Päätteen tyypin lisäksi vaihtelua on siinä, taipuuko paikannimi ulko- vai sisäpaikallisijamuodossa. Thaimaahan ja muihin maan nimiin verrattuna suomalaiset -maa-loppuiset alueiden ja paikkojen nimet taipuvat ulkopaikallissijoissa: Etelä-Pohjanmaalle, Uudellemaalle, Pirkanmaalle, Ahvenanmaalle, Maksamaalle, Vehmaalle. Myös valtaosa -suu ja -pää-loppuisista kuuluuu tämän taivutuksen piiriin (Joensuuhun, Kankaanpäähän). Tähän ryhmään kuuluu myös muutamia muita kaksoisvokaaliloppuisia nimiä, kuten Keuruu : Keuruulle, Kullaa : Kullaalle ja Vantaa : Vantaalle.

Joki ja järvi-loppuisissa paikannimissä hyvä muistisääntö on, että kun mennään paikkakunnalle, mennään esimerkiksi Seinäjoelle ja Lappajärvelle; ei siis jokeen eikä järveen. Sama koskee suota (Varissuolle), nevaa (Aitonevalle), lampea (Valkealammelle), koskea (Vaajakoskelle) ja virtaa (Leppävirralle).

Sisäpaikallissijataivutuksen yleisyyteen vaikuttavat runsaat la-, lä-johtimiset asutusnimet, jotka paria poikkeusta lukuun ottamatta taipuvat sisäpaikallissijoissa. Samoin sisäpaikallissijoissa taipuu pääosa kylä-sanaan päättyvistä nimistä. Kylä-loppuisia nimiä taivutetaan kuitenkin paitsi vaihdellen molemmissa paikallissijoissa myös pelkästään ulkopaikallissijoissa Päijänteen pohjoispuolella, Pohjois-Savossa, Pielisen ympäristössä ja Kainuussa sekä Kalajokilaaksossa. [RK, 1990]

Vallitsevasti sisäpaikallissijoissa taipuvat pää-loppuiset asutusnimet, joita on hajanaisesti Suomen eteläosassa Pielistä ja Oulujokea myöten ja yleisesti Länsi-Lapissa. Harvinaiset ulkopaikallissijataivutukset kuten Hatanpäälle (Tampere) ja Koskenpäälle (Jämsänkoski) voivat selittyä nimien varhaisemmista vaiheista. Esimerkiksi entisen Koskenpään pitäjän nimestä on käytetty myös muotoa Koskenpäällystä, jonka pohjalta taivutusmuoto Koskenpäälle on ymmärrettävissä. [RK, 1990]

Kulma-loppuisia kylien ja kyläkuntien nimiä on yhtenäisellä alueella Kymenlaaksosta ja Päijänteestä länteen ja erityisesti Hämeessä. Nimet taipuvat melkein yksinomaan ulkopaikallissijoissa. Tämän alueen pohjoispuolella Suomenselällä ja erityisesti Pohjois-Pohjanmaalla on puolestaan perä-loppuisia kyläkunnan nimiä, jotka myös taipuvat yli 90-prosenttisesti ulkopaikallissijoissa. Perä-nimiä on myös Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa sekä harvakseltaan Kainuussa ja Lapissa, mutta ne taipuvat useimmin sisäpaikallissijoissa ja voivat sisältää eri alkuperää olevan perä-sanan. [RK, 1990]

Maaston tai metsän nimeen perustuvista tai niitä muistuttavista asutusnimistä yleisimpiä ovat mäki-sanaan päättyvät nimet (noin 1 250 nimeä). Lähes puolet niistä taipuu sisäpaikallissijoissa, yli 35 % ulkopaikallissijoissa ja runsaat 15 % molemmissa paikallissijoissa. Jos kuitenkin tarkkaillaan vain mäki-loppuisia virallisia kylännimiä (noin 290 nimeä), sisäpaikallissijat ovat lähes kolme kertaa niin yleisiä kuin ulkopaikallissijat. Niitä käytetään yleisimmin Itä-Suomessa, varsinkin Saimaan itäpuolella ja Rautalammin ympäristössä. [RK, 1990]

Toisin kuin virallisia kylännimiä mäki-loppuisia kunnannimiä (12 nimeä ennen Pieksämäen vaihtumista Pieksänmaaksi) taivutetaan miltei yksinomaan ulkopaikallissijoissa: Kerimäelle, Kokemäelle, Lehtimäelle. Ainoastaan Mynämäen nimestä suositetaan käytettäväksi ensisijaisesti sisäpaikallissijaa Mynämäkeen, koska mynämäkeläiset itse nimeä siten taivuttavat. [RK, 1990]

Kangas-sanaan päättyviä asutusnimiä on eniten Pohjanmaalla ja harvakseltaan muualla Suomessa Lappia myöten. Nimet taipuvat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ulkopaikallissijoissa. Samalla tavoin ulkopaikallissijoissa taipuvat myös läntisen Etelä-Suomen vähälukuiset nummi-loppuiset nimet (Kirkkonummelle, Märynummelle) ja Pietarsaaren kaupunkinimistöön ilmaantuneet nummi-nimet (Itänummelle, Länsinummelle). [RK, 1990]

Yhtenäisellä alueella Pohjois-Karjalasta Kainuuseen, Pohjois-Pohjanmaan itäosaan ja Lappiin on vaara-loppuisia nimiä yhteensä lähes viisisataa. Kainuun länsiosasta Pielisen tienoolle nimiä taivutetaan yleisesti ulkopaikallissijoissa – esimerkiksi Kainuuseen rajoittuvan Rautavaaran kunnan nimeä Rautavaaralle. Pohjois-Karjalassa ja pohjoisimmassa Suomessa nimet taipuvat sisäpaikallissijoissa (Kiihtelysvaaraan, Tuupovaaraan, Kallaanvaaraan) samoin kuin muutamat Etelä-Suomeen omaksutut nimet (Leppävaaraan, Hämevaaraan). [RK, 1990]

Joissakin tapauksissa hämmennystä aiheuttaa epävarmuus siitä, pitääkö paikannimeä taivuttaa yksiköllisessä vai monikollisessa muodossa. Usein tämä koskee (i)nen-päätteisiä paikannimiä, joita on lähes 900 [RK, 2004].

Noin kaksi kolmasosaa näistä nimistä taipuu monikon sisäpaikallissijoissa: Askaisiin, Huittisiin, Luopioisiin. Tätä taivutusta suositaan eteläisessä Länsi-Suomessa ja erityisesti Varsinais-Suomessa. Niinpä on ymmärrettävää, että monikon sisäpaikallissijataivutus pyrkii yleistymään muidenkin (i)nen-loppuisten nimien taivutukseen. [RK, 2004]

Kolmannes (i)nen-loppuisista nimistä taipuu kuitenkin toisin: yksikön sisäpaikallissijoissa (Säyneiseen, Juankoski; Sattaseen, Sodankylä), monikon ulkopaikallissijoissa (Paraisille, Uuraisille) ja yksikön ulkopaikallissijoissa (Kaustiselle). Erityisesti juuri Kaustiselle-taivutus vaatii jatkuvaa tähdennystä, eikä tahdo sittenkään julkisuudessa sujua kaustislaiseen tyyliin. [RK, 2004]

Tarkkaavaisuutta vaatii myös adjektiivialkuisten nimien taivutus, koska adjektiivimäärite (yleisimmin Iso-, Vähä-, Uusi-, Vanha-) voi joko taipua nimen jälkiosan mukaisesti tai jäädä taipumatta. Hakemistossa on 350 nimeä, joissa määritettä taivutetaan, esimerkiksi Isoonkyröön, Köyhällejoelle (Kaustinen), Mustaanmännistöön (Hyvinkää), Paksuunniemeen (Hamina, Rääkkylä), Soukallejoelle (Seinäjoki), Uuteenkaarlepyyhyn, Vähäänkyröön. Kun adjektiivimäärite taipuu paikallissijoissa, sitä tulee taivuttaa muissakin sijamuodoissa, esimerkiksi genetiivissä: Köyhänjoen, Vähänkyrön. [RK, 2004]

Adjektiivimäärite pysyy kuitenkin taipumattomana noin 125 nimessä, joista monet kuuluvat kaupunkinimistöön, esimerkiksi Korkeasaareen, Ruskeasuolle (Helsinki), Korkeakoskelle (Juupajoki, Kotka, Pori), Kylmäkoskelle, Mustasaareen. [RK, 2004]

Muutaman kymmenen nimen taivutus horjuu siten, että adjektiivimäärite voi yhtä hyvin taipua kuin jäädä taipumatta: Isollejoelle ~ Isojoelle, Syväänlahteen ~ Syvälahteen (Savonranta), Nättinummelle ~ Nätillenummelle (Turku). Uusien kokoelmatietojen perusteella joihinkin nimiin on lisätty rinnakkaismuodoksi adjektiivin osalta taipumaton muoto, sillä tällainen taivutustapa tuntuu yleistyvän kielessämme. [RK, 2004]

Näillä eväillä toivottavasti pääset perille, olitpa sitten menossa Kangasalle tai Virroille, Liminkaan tai Puolangalle.


Testaa taivutustaitosi: Paikannimien taivutus, sukunimien taivutus ja kunnan asukkaan nimitys

__

LÄHTEET

http://www.kotus.fi/index.phtml?s=461
http://www.kotus.fi/index.phtml?s=3178
http://fi.wikipedia.org/wiki/Akaa
http://www.kielitohtori.fi/kielenhuoltovinkit-ohjeartikkelit/tarkkuutta-taivutuksiin-paikannimien-taivutusohjeita
Suomen asutusnimet ja niiden taivutus (Ritva Korhonen, 1990)
Asutusnimihakemisto sanakirjassa (Kielikello 4/2004)

Kotimaisten kielten keskuksen asiantuntijat ovat sitä mieltä, että suomalaiseen käytäntöön sopii paremmin taivutusmuoto DeJesuksen, mutta muotoa DeJesusin ei myöskään voi pitää vääränä.

Kiinnostukseni tämän nimen oikeaan taivutusmuotoon lähti amerikkalaisen sieppaustapauksen uutisoinnista. Iltasanomien ja Iltalehden uutisissa on sekaisin kumpaakin taivutusmuotoa ja sitä kautta sekalainen taivutus päätyi myös rikosaiheisille foorumeille. Helsingin Sanomat uutisoi tapauksesta maltillisemmin – ja käyttää vain yhtä taivutusmuotoa, DeJesusin.

Yritin etsiä Googlen avulla nimeä kummallakin tavalla taivutettuna, mutta osumia tuli erittäin vähän. Suurin osa liittyi juuri tuohon yllä mainittuun tapaukseen ja iltapäivälehtien uutisiin.

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2013050816996406_ul.shtml
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1288563849792.html

Helsingin Sanomat ja maakuntalehti Kaleva käyttävät pelkästään muotoa DeJesusin:

http://www.hs.fi/ulkomaat/Clevelandin+sieppaaja+selitti+tekoaan+kirjeessä/a1368235826620
http://www.kaleva.fi/uutiset/ulkomaat/clevelandin-sieppaaja-piti-uhrejaan-koysissa-ja-kahleissa/629512/

Näiden lisäksi löytyi yksi maininta toisesta DeJesus-nimisestä henkilöstä. Seurakuntalainen.fi-sivustolla erään helluntaipastorin nimi on taivutettu DeJesusin:

http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/ulkomaat/3339/de_jesus_maailman_vaikutisvaltaisimpien_listalle


Koska tutkittavaa materiaalia oli kovin vähän, lähetin sähköpostia Kotimaisten kielten keskukselle (ent. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus). Sieltä vastasi kieliasiantuntija, joka esitti samat taivutussäännöt, joihin itsekin olin törmännyt. Lisäksi hän sujuvasti lainasi englanninkielistä Wikipediaa, ja kertoi sukunimen DeJesus olevan espanjankielisillä alueilla yleinen patronyymi nimestä Jesus.

Taivutusssääntöjen mukaan s-loppuiset vieraskieliset nimet taipuvat alkuperän mukaan.

Perinteiset suomalaiset nimet taipuvat kuten yleisnimet, esimerkiksi Teräs : Teräksen, Kunnas : Kunnaksen, Ilves : Ilveksen, Ijäs : Ijäksen. Myös suomalaistuneet ja suomalaistetut nimet taipuvat tämän säännön mukaan. Sellaisia ovat muun muassa Sibelius ja Jeesus, joiden taivutuksesta tuskin kellään on epäselvyyttä. Sibelius : Sibeliuksen ja Jeesus : Jeesuksen.

Ranskalaiset nimet taipuvat kuten Descartes : Descartesin, pois lukien nimet, joissa on pääte -illes; ne taipuvat kuten Versailles : Versailles’n.

Kreikkalaisissa nimissä taivutus vaihtelee hiukan ajanjakson mukaan. Antiikin nimet taipuvat yleensä kuten Isis : Isiksen, Hermes : Hermeksen. Toisaalta joissakin tapauksissa käytetään muotoa, kuten Aristoteles : Aristoteleen. Joissakin vanhoissa runosuomennoksissa voi vielä nähdä sellaisenkin taivutuksen, jossa perusmuodon loppu-s jää pois taivutusmuodoista, esimerkiksi Zeus : Zeun tai Kypros : Kypron. Nykysuomessa näiden nimien taivutus on -kse-vartaloinen (Zeuksen, Kyproksen). Tosin vielä saattaa esiintyä esimerkiksi taivutusta Efesos : Efeson : Efesossa, ehkä vanhempien Raamatun käännösten vaikutuksesta. Vaikka historialliset polis-loppuiset nimet taivutetaan tyyliin Akropolis : Akropoliin, saman kreikkalaisperäisen lopun sisältävät nykyaikaiset nimet taivutetaan vierassanojen yleiseen taivutustapaan, esimerkiksi Minneapolis : Minneapolisin (tai Minneapoliksen).

Latinankielisissä nimissä tilanne on avistuksen selkeämpi. Us-loppuiset nimet, joita on paljon ja joista monet ovat tuttuja, taipuvat vanhastaan -us : -uksen. Tutuimmista vieraista nimistä valtaosa on mukautunut suomen taivutustyyppiin (Pilatus : Pilatuksen, Augustus : Augustuksen, Tiberius : Tiberiuksen), mutta nykyisin eri puolilla maailmaa käytössä olevat nimet on yleensä selvintä taivuttaa kaavamaisesti, ilman vartalonmuutoksia (Dolores : Doloresin, Lucas : Lucasin).

Vironkielisten nimien taivutusta sekoittaa niin ikään muuttunut käytäntö. Osa sukunimistä on tullut Suomessa tutuksi jo aikana, jolloin suosittiin nykyistä enemmän virolaisnimien suomeen mukauttamista. Ne taipuvat edelleen suomalaisittain kuten Kallas : Kallaksen, Tuglas : Tuglaksen. Kielilautakunta on kuitenkin suosittanut, että nykyään käytettäisiin taivutusta Kallas : Kallasin. Asia on kai tulkittava niin, että vakiintuneissa käyttöyhteyksissä käytetään vanhaa taivutustapaa. Siis puhutaan suomalaisittain Aino Kallaksesta, mutta virolaista Kallas-nimistä henkilöä kutsutaan Kallasiksi.

Ruotsalaisperäiset nimet taipuvat, kuten Pulkkis, jota taivutetaan genetiivissä Pulkkiksen. Myös muut samantyyppiset s-loppuiset ruotsinkieliset talon- ja sukunimet tavataan taivuttaa ks:llisinä, esim. Kallis : Kalliksen, Lassas : Lassaksen ja Mattas : Mattaksen.


Nimi DeJesus voidaan näitä taivutussääntöjä tulkitsemalla taivuttaa kahdella tavalla. Suositellumpi tapa on Kielitoimiston nimistönhuoltajien mukaan DeJesuksen, joka perustuu Raamatusta tuttujen nimien mukaiseen taivutuskaavaan ja on muutenkin suomalaisille tutumpi. Toisaalta myös muoto DeJesusin on hyväksyttävä, koska nimi ei sellaisenaan ole peräisin Raamatun ajalta tai antiikista, vaan on muodostettu myöhemmin. Tällöin on varmempaa noudattaa kaavaa, jossa nimen vartaloa ei muuteta.


__

LÄHTEET


(Huom. Lähdeluettelo on kuvana, koska gallerian mukaan aioin levittää asiattomia linkkejä. Liekö tuo yksi foorumi syynä.)

Laadin niin vaikean kielioppikysymyksen, etten itsekään osannut siihen vastata. Ja näemmä niin vaikean, että ensi perjantaina kokoontuu Kotimaisten kielten keskuksen nimistönhuoltajat pohtimaan asiaan ratkaisua.

Olen etsinyt aineistoja, joissa nimi esiintyisi taivutettuna, tutkinut nimen alkuperää, lukenut useita s-loppuisten nimien taivutukseen liittyviä ohjeita ja ollut sähköpostitse yhteydessä äsken mainittuun Kotimaisten kielten keskukseen. Kyllä tämä tästä vielä selviää!