IRC-Galleria

Tuli keikkapukeutumisesta juteltua tänään kavereiden kanssa krapulapäissämme. Yhteisymmärrykseen ei päädytty (do we ever?), mutta ajattelin kirjoittaa oman kantani ylös että pysyisi ajatukset kasassa.

Eli oma mielipiteeni oli, ettei keikalle mennessä tule pukea ylleen sen yhtyeen bändipaitaa, jota on menossa katsomaan. Kaverin ajatus oli, että hän ei näe mitään vikaa siinä, että laittaisi Anthraxia katsomaan mennessään päälleen bändin puna-musta raidallisen paidan, koska se on kerta hieno.

Okei, jokainen tietysti pukeutuu juuri niin kuin haluaa, mutta mulla on ihan tietyt perustelut omalle mielipiteelleni:

Ensinnäkin, se on mielikuvituksetonta. ”Hei, menen keikalle, mitähän pukisin päälleni? Sen yhtyeen paidan tietysti!” Jos lähtee ihan normaalina iltana kavereiden kanssa ulos, baareihin tai mihin vain, ja pitää yllään bändipaitaa, niin on hyvät mahdollisuudet että joku täysin tuntematon tunnistaa yhtyeen jota ylpeänä esittelet, ja siitä voi lähteä hyvinkin mielenkiintoinen keskustelu alulle.

Mutta jos olet jo valmiiksi yhtyeen keikalle, niin onko se silloin mikään yllätys kenellekään, että pidät bändistä? ”Odotas, onko toi Placebon paita? Sä tykkäät siitä? En olisi ikinä uskonut, vaikka ollaan molemmat niiden keikalla!” Eikö itse keikalla paikalla oleminen ole jo tarpeeksi suuri vinkki siitä, että ehkä kenties saattaisit pitää esiintymässä olevasta bändistä? Tarvitseeko se todellakin vielä paidan asiaansa vahvistamaan? Vai onko ideana yrittää saada itsensä näyttämään ”paremmalta” ja ”isommalta” yhtyeen kuuntelijalta kuin muut, koska sattuu omistamaan bändin oheistuotteita?

Paljon mielenkiintoisempaa olisi, että The Curen keikalla näkisi jonkun päällä vaikkapa The Jesus And Mary Chainin paidan. Itse ainakin voisin mennä juttelemaan, sillä tämä ihminen pitää selvästi ainakin kahdesta samasta bändistä kuin mitä itsekin kuuntelen, ja tuollainen mielipiteiden matsaaminen on aina hyvä alku kaikelle, niin keskusteluille kuin ystävyydellekin.

Mutta tämäkään ajatus ei ole aukoton, koska ”this is the one and only truth” –kanta olisi erittäin tylsää.

Olin kaverin kanssa Montussa kaksi vuotta sitten katsomassa Appendixiä ja omaa silmää piristi nähdä 40-50-vuotiaita punkkarimiehiä, joilla oli päällään yhtyeen kuluneita, repeytyneitä ja ilmastointiteipillä paikattuja paitoja, jotka he olivat ostaneet käydessään keikoilla omassa nuoruudessaan. Saattaa toki johtua vain mieltymyksestäni kaikkeen old schooliin, mutta se oli jotenkin mahtava tunne että näki itseään niin paljon vanhempien ihmisten vieläkin liputtavan yhtyettä, jota he kuuntelivat jo vuosia sitten ollessaan itseni ikäisiä.

DF’n kuuluvien ihmisten kanssa keskustelin myös asiasta, ja sieltä nousi ihan mielenkiintoinen pointti esille; jotkut pukevat pelkästään DF’läisille saatavilla olevia paitoja päälleen keikoille, koska siten he tunnistavat muut samaan clubiin kuuluvat.

Onhan tuokin tapa erotella ihmisiä siinä missä mikä tahansa muukin keino, mutta mielestäni tällainen menee paremmuuden tunteen hakemisen puolelle ja vaikuttaa itsensä nostamiselta muiden bändistä pitävien yläpuolelle. ”Omistan DF-paidan, kai kaikki huomaa kuinka suuri fani olen?” Tokihan se on mahtavaa, että on ylpeä siitä mihin kuuluun, mutta eikö edes keikalla ollessa voitaisi olla vain joukko tasavertaisia ihmisiä, jotka ovat tulleet paikalle osoittamaan kiintymystään ja arvostustaan yhtyeellä ilman, että sielläkin tarvitsisi jaotella ja koittaa tunnistaa kuka pitää yhtyeestä enemmän kuin toinen?

Jos tuntee tarvetta yrittää painottaa sitä kuinka paljon jokin asia merkitsee itselle, niin paljon mielenkiintoisempaa olisi tämä rakkaus tatuoituna iholle. Paitoja tulee ja menee ja niitä voi vaihtaa samaan tahtiin mielipiteittensä kanssa, mutta tatuointi on pysyvä osoitus asioista, joita pitää itselleen tärkeänä.

Kun mä olin erittäin nuori, varmaan n. kuusi vuotias, ja meidän perhe asui vielä vanhassa kämpässä, niin siellä oli "lastenhuone" - valtavan talon pienin tila, jossa säilytettiin kaikkia meidän leluja ja askartelutarvikkeita.

Ovensuun vastakkaisella seinällä oli monta korkeaa, seinään upotettua kaappia ja niiden yläpuolella pienemmät kaapit katonrajassa. Ainut huonekalu jonka mä muistan on matala punainen askartelupöytä.

Kerran istuin siinä huoneessa yksin, hengailin askartelupöydän päällä tehden jotain, kun mä kuulin erittäin selvästi ja kirkkaasti kimeää, perus noita-akkamaista ilkeää naurua tulevan niistä ylempänä olevista kaapeista. Säikähdin ihan vitusti ja paniikissa juoksin nopeasti pois. Etsin nuoremman isonsiskoni ja sille selitin hengästyneenä (ehkä vähän itkien?) mitä olin kuullut, mutta se vaan taputti päälaelle ja kutsui sitä "vilkkaaksi mielikuvitukseksi". Mä en uskonut sitä hetkeäkään, sillä se ääni oli yhtä selvä kuin jos kuka tahansa nauraisi samassa tilassa missä itse on, mutta en sitten enempää inttänyt asian suhteen. Meni todella kauan aikaa ennen kuin uskalsin olla yksin siinä huoneessa.

Mä en ollut pitkään aikaan muistanut koko asiaa, enkä pitänyt sitä mitenkään mainitsemisen arvoisena, mutta joitakin viikkoja sitten oltiin isoveljen kanssa kavereiden luona ja tuli keskusteltua "mystisistä kokemuksista". Kerroin tarinani tyttökaverilleni ja se katsoi mua hassusti ja kysyi: "Ai samanlainen nauru minkä veljes oli kuullut?"

Mulla ei ollut hajuakaan mitä se tarkoitti, ja kun veli tuli parvekkeelta tupakalta se valaisi mua kertomalla, että sillä oli ollut nuorena samanlainen tilanne samassa talossa, mutta ei se ollut ikinä viitsinyt mainita siitä kenellekään.

Freaky shit.

Vai että oikeen BLOGImerkintä. Saanko jauhaa paskaa?

Tota, tota... Sain justiinsa levitettyä Manic Panicin Flash Lightning® värinpoiston päähän.

..IT BURNS!!!!

Mutta hienojen hiusten takia sopii käydä läpi muutamat tuskan tunnit.

Uskalsin vasta eilen siirtää Crash Loven CD:t tietokoneelle. Aiempana esteenä oli pelko, että koneelle rippaaminen varastaisi osan levyn sielusta, mutta pääsin siitä yli Ramin pari kertaa nimiteltyä mua idiootiksi.

Leffajulisteet tuli tänään from-the-Great-Great-Britain ja ne on LIIAN ISOJA (in true Caps Lock fashion). Pitää muuttaa omaan kämppään. Jos ei muuten, niin olisi edes enemmän seinätilaa.

"Without music, life would be an error."
- Friedrich Nietzsche


Song: Tool - (-) Ions (from the album "Ænima", 1996)
Link: http://www.youtube.com/watch?v=KDMBX8YAjXo


Lyrics: Nine Inch Nails - Zero-Sum

"They're starting to open up the sky
- they're starting to reach down through.
And it feels like we're living in that
split-second of a car crash.
And time is slowing down, and if we only had a little more time...
And this time is all there is."

"Of all religions, Christianity is without a doubt the one that should inspire tolerance most, although, up to now, the Christians have been the most intolerant of all men."
- Voltaire


Song: Ghost of the Robot - Call 911 (from the album "Mad Brilliant", 2003)
Link: http://www.youtube.com/watch?v=riua3rn9RQ0


Disarm, can you hear the British ambulance?
Breaking down, trick, bomb still goes.
Tick tick time on by, watching me explode.

"Love is the exchange of two fantasies and the contact of two skins."
- Chamfort


Song: Fur Patrol - Two Days
Link: http://www.youtube.com/watch?v=OHZ-Zbw7xls


Monet hyvät asiat tulevat pareittain. Rakkaus sisällyttää yleensä kaksi ihmistä. Antakaa ihmisten rakastaa. Ulkonäkö, sukupuoli....unohtakaa ne. Niillä ei ole yhtään mitään väliä. Typerät ennakkoluulot ja ahdasmielisyys voi pilata niin monen ihmisen elämän.

Tiedättekö kenen katsotaan olevan ensimmäinen historiaan merkitty same-sex pariskunta? Egyptiläiset kuninkaalliset palvelijat Khnumhotep ja Niankhkhnum ajalta 2400 eKr. Niankhkhnum tarkoittaa "yhdistetty elämässä" ja Khnumhotep "yhdistetty kuoleman siunatussa tilassa". Yhteen pistettynä herrojen nimet voidaan kääntää "yhdessä elämässä ja kuolemassa". Heistä löytyy hellyyttäviä kuviakin.
Link: http://www.egyptology.com/niankhkhnum_khnumhotep/index.html


(Anteeksi myöhäinen päivitys. Hangover...)

"There are three classes of people: those who see. Those who see when they are shown. Those who do not see."
- Leonardo da Vinci

Song: A Perfect Circle - 3 Libras (from the album "Mer de Noms", 2000)
Link: http://www.youtube.com/watch?v=tWFv5ZoVET8

"Last night I stayed up late playing poker with Tarot cards. I got a full house and four people died."
- Steven Wright


Song: Nine Inch Nails - 4 Ghosts I (from the album "Ghosts I-IV", 2008)
Link: http://www.youtube.com/watch?v=M72X-mXd-kA


Fobia: Tetrafobia - inho tai pelko numero neljää (4) kohtaan. Yleinen taikauskoinen pelko Itä-Aasian maissa kuten Kiinassa, Japanissa, Koreassa ja Taiwanissa. Kiinalainen sana "neloselle" kuulostaa hyvin samalta sanan "kuolema" kanssa. Myös numeroita kuten 14 ja 24 vältetään niiden yhteydessä olevan nelosen takia ja kerroksia ja katuja nimetessä yleensä skipataan kaikki nelosen sisällyttävät numerot yli (sama periaate, kuin Amerikassa numero kolmentoista poistaminen kerrosnumeroista).
Interesting facts here, people.

"We should all be obliged to appear before a board every five years and justify our existence...on pain of liquidation."
- George Bernard Shaw


Numero viiden kappaleen jakaa kaksi legendaa: Horrorpunkin kuningas Danzig yhtyeineen ja rock-ikoni David Bowie. Let the amazing music consume you!

Song: Danzig - Five Finger Crawl (from the album "6:66 Satan's Child", 1999)
Link: http://www.youtube.com/watch?v=Ch905hmtb7M

Song: David Bowie - Five Years (from the album "The Rise and Fall of Ziggy Stardust and the Spiders from Mars", 1972)
Link: http://www.youtube.com/watch?v=louXPUW7tHU

And while you're at it, check out Brian Molko's great acoustic cover of that song.
Link: http://www.youtube.com/watch?v=qg9PxSGFwfI

"You live eighty years, and at best you get about six minutes of pure magic."
- George Carlin


Song to listen to: Mansun - Six (from the album "Six", 1998)
Link: http://www.youtube.com/watch?v=B5tq1fXTxhQ