IRC-Galleria

Satuin tänään Porin keskustassa päämäärättömästi haahuillessani eksymään Sokokselle. En oikein aluksi tajunnut mikä on meininki, paikka oli täynnä kuin ammuttu, hyvä kun pääsin kyynärpäätaktiikalla juuri ja juuri etenemään ihmismassassa kohti kosmetiikkaosastoa. Tarkasteltuani hetken erinäisiä lappuja, lippuja ja tuotekoreihin kiinnitettyjä miinus kolmeakymmentä prosenttia julistavia plakaateja, tajusin Sokoksella olevan jonkinnäköinen 3+1 päivän alennuskampanja. Käytävät oli raahattu viimeisen päälle täyteen jos jonkinlaista kippoa ja koria täynnä alehiuslakkoja, -deodorantteja ja luomivärejä. Ja juuri kyseisten kippojen läheisyyteen pääseminen tuotti hyvin suurta tuskaa, ainakin niille naisparoille, joita meikäläinenkin joutui edeltään teilaamaan päästäkseen hypistelemään tosihalpoja suihkukukkasia ja varpaanerottimia.

Alennusmyynneissä ajantaju katoaa. Sitä ei tajuakaan katselevansa haltioituneena ympärilleen ja näyttävänsä täydeltä idiootilta silmät ammollaan ja pää täynnä ostopäätöksiä. Mitä enemmän koriinsa kerää huikeasti alennettua ja täysin hyödytöntä kamaa, sitä enemmän sitä on saatava lisää. Minulla oli alunperin suunnitelmissa suunnistaa Citymarkettiin ostamaan jauhelihaa, maitoa, kynttilä ja tulitikkuja, mutta Sokoksen alen imaistua minut markkinahumunsa ryöpytykseen olin täysin kykenemätön lähtemään yhtään mihinkään seuraavaan pariin tuntiin.

Kun olin haalinut ostoskoriini kaiken mahdollisen mitä itse toivoin ja halusin, aloin jopa pohtia mitä kaikkea halpaa ja ehdottoman välttämätöntä voisin ostaa miehelleni ja sukulaisilleni, ystävistä nyt puhumattakaan. Siinä vaiheessa omatuntoni tosin onneksi alkoi naputtaa budjettini suistuvan tällä menolla konkurssin syöksykierteeseen, joten minun oli pakko hetkeksi hidastaa tahtia ja suoda muutama ajatus tulevan kuukauden vuokralle ja sähkölaskulle.

Kilometrin mittaisen kosmetiikkaosaston kassajonon jälkeen kirmasin muovipussini ja liikaa keventyneen kukkaroni kera alakertaan, josta mukaani tarttui vielä jos jonkinlaista tilpehööriä kynttilänalusesta tiskiharjanpäihin. Kiepattuani vielä ruokaosaston kautta pussieni paino alkoi olla jo päätähuimaava, joten päätin tehdä tämän päivän ainoan järkevän päätöksen ja lähteä kotiin.

Mistä johtuu, että alennusmyyntien pelottava yliote ilmenee aina liian myöhään? Sitä kuvittelee ostaneensa kauheat määrät kaikkea kivaa, hyödyllistä ja ennenkaikkea ihanan halpaa, mutta todellisuuden tullessa ilmi, pengottuaan kotona suurenmoiset ostoksensa, totuus on lähestulkoon aina taruakin ihmeellisempää. Hilattuaan kaikki ostoskassinsa suurella tuskalla ja vaivalla kotiin keskustan halki ja raahattuaan ne vielä kerrostalonsa portaita ylös painovoimaa uhmaten, saakin lopulta todeta ostaneensa pelkkää normaalihintaista krääsää alehullunmyllyn kustannuksella. Joka alennusmyynnin jälkeen sitä huomaa kiristelevänsä hampaitaan ja vannovansa kiertää tulevaisuudessa kaikki alekeskukset kaukaa, mutta länsimaisen naisen luonnolle ei vain voi mitään. Alelta ei voi välttyä, halusi sitä sitten tai ei.