IRC-Galleria

Tana aamuna tunsi todella talven tulon. Aamutuimaan kun Marius lahti toihin, oli sisalla mittarissa 12 astetta. viela kahdeksan aikaan oli sisalla 16 astetta vaikka aurinko paistoi ulkona.

Paasiaisloma on lopussa, oli mielestani liian lyhyt lomaksi.

Paivitin uusia kuvia nettiin http://delite.kapsi.fi/galleriaetusivu/galleriaetusivu.html

Rekisteroidyin taannoin facebookiin, ja olen loytanyt sielta paljon vanhoja koulukavereita yms. Sivusto tosin on 'toiminnaltaan' aika huono, siis tulee kaikenlaista 'roskapostia' eli niita haasteita ja kutsuja. En niihin liity, anteeksi.

Nyt pitaa menna puuhaamaan, viimeisen vapaapaivan paineet kasautuvat.

On siina meilla aika ajattelemattomuutta. Toivottavasti tulevaisuudessa tekojen ja seuraamusten tajuaminen parantuu.

http://www.yle.fi/uutiset/ymparisto/oikea/id82470.html

Kaytiin jouluostoksilla, ostin meille ulkosen kovalevyn ja uuden Battlestarin koko tuotannon yhdessa paketissa. Siina on riittavasti jouluksi. Ja pojalle leegoja kun ylitti juuri niiden alaikarajan. Marius osti jonkun tietokonepelin itselleen.

Kovalevy tulee tarpeeseen, Mariuksen vuokrakone on itsetuhoutunut pari kertaa ja on jo jonkin verran musiikkia ja kuvia hukassa. omassa koneessa ei taas ole tarpeeksi muistia. Isossa dj-boksissa on paljon vanhenevia dvd:ita pelastettavissa. Puuhailen noiden parissa varmaan joulunalusen.

Meilla asuu kolme korealaista poikaa, ja ruokavalio on vaihtunut taas vaihteeksi tulisempaan.

Suomeksi ajattelu alkaa olla hankalaa, sen huomaa tassa kirjoittamisessakin. Toisaalta olen vasynytkin..

Hyvaa joulunalkua sinne, taalla vaatetusvaan kevenee. Tasapainon vuoksi pidan jaakaapin ovessa kuvia suomen lumimyrakoista.

Katos mun vanha simppeli mutta rakastettu nokialainen. Sita sai heitella vaikka miten eika hajonnut. Hukkasin numeroni samalla.

Privailkaa taikka mailailkaa mulle numeroitanne uudestaan jos tunnette tarpeelliseksi minun ne omata. Minulla itsella on hallussa vanha numeroni.

Taa uusi puhelin on nappara ja pieni ja tehokas kaikkine uusine ominaisuuksineen. En olis uskonut etta innostuisin moisesta mutta hienoa se on. Pitaa vaan olla varovainen ettei tule sita hukatuksi.

Sain toissa jonkinmoisen ylennyksen. Kai se suomalaisen naisen nalkuttamisen taito ja peraanantamattomuus yhdistettyna oikean ja vaaran tuntemukseen seka kultaisen keskilinjan loytamisen taitoon vaikutti.

Nyt kuluneena viikkona on ripotellut mukavasti, kaikki sade on taalla tervetullutta. Pihan linnut pesivat ja paskivat ympariinsa, kun se on ohi meinaan hajotella vanhat pesat ja asennella esteita kattoparrujen paalle. Loytakoot uudet pesansa muualta, ei meidan verannalle ja kalusteille ole toivottavaa sontia.

On taas tovi vierahtanyt viime kirjoittelusta.

Netti on vaan jotenkin tippunut pois jokapaivaisesta rutiinista..

Osoite on hieman vaihtunut, se Cottage -sana muuttui Dairyksi, ollaan nyt kivenheiton paassa vanhasta talosta samaisella farmilla, mutta talo on reippaasti suurempi ja maen paalla ja lampimampikin. Pihalla kasvaa banaania ja sitruunoita, pergoloissa ruusuja ja passion-hedelmia, seka puissa keikkuu jattikokoisia varikkaita hedelmakyyhkyja ja niita sinisilla muovinpaloilla kosiomajojaan koristelevia bower-lintuja.

Kevat on tulossa ja paljon tulee rapsuteltua puutarhassa ja pihalla muutenkin. Ajatuksia virtaa ja tekisi niita mieli kirjata, mutta koskaan silloin ei ole koneen aaressa joten tarinoinnit vaipuvat unholaan silloin kun jalleen koneelle istahtaa.

Olen jo kauan kokoillut listaa linnustosta, mutta ei sekaan ole viela valmis. Mutta mikapa kiire elamassa, onhan sita koko elinika kaikelle aikaa. Hommasin myos vahan ammattimaisemman kirjan Australian puustosta, voisi kai niita alkaa seuraavaksi tunnistelemaan. Uudesta talostakin voisi kuvia ottaa, toki tietenkin tulisi siivota ensin. Siksi kai sekin kuvailu on jaanyt vaikka kk on tassa jo asuttu.

Mut nyt heit, voisin laskujakin maksella talla samalla nettikaynnilla.

Groat lahtee tanaan, oli taalla noin kuukauden. Tuokoon terveisia kaikille tutuille suomeen, laitan sen mukaan jotain kuviakin taalta.

Talvi on pikkuhiljaa laskeutumassa, ja olemme alkaneet kerata puita kylmien iltojen varalle. Antiikkinen sahamme on kesaterassa ja pitaa se viela teroituttaa.
Vesitankki on kulunut puolilleen ja kunnollista sadetta ei ole viela kuulunut. Olemme tiukentaneet vedenkayttoamme. Veden laatu on meilla tosin parempi kuin kaupungissa, ei ole klooreja ja muita myrkkyja.

Tiput joista joskus kuvaa tanne laitoin, ovat jo aikuisia. Nelja kukkoa on teurastettu, ja jatetty yksi kukko ja kaksi kanaa. Kukko on oikea aapiskukko naoltaan, mutta jaa koostaan huolimatta kakkoseksi meidan vanhemmalle polyhuiskakukolle. Nuoretkin kanat munivat jo melkein paivittain, ja munien suhteen olemme omavaraisia.

Tyon ohessa on paino tippunut kuutisen kiloa maaliskuun alusta. Vaatekoko on pienentynyt 12:sta 8:aan. Nyt pitaa alkaa tankkamaan harkitummin ja enemman, ettei tuo tyourheilu ala syomaan terveytta.

Marius teke pian reissun Etela-Afrikkaan ja hakee poikansa tanne. Minusta tulee siis aitipuoli. =) Tanaan mennaan ostamaan lentolippuja. Pitaisi siis alkaa katsoa kotia silla silmalla, etta karsii kaiken liian vaarallisen pois kolmivuotiaan ulottuvilta. Ja lapsi pitaa tietenkin aivopesta olemaan varovainen noiden kaarmeiden osalta, ettei siis paatapahkaa juoksentele kaikkialle ja katsoo jalkoihinsa.

Mutta nyt valmistautumaan, naa hilbillyt lahtee tanaan ihmisten ilmoille.. =D

Kylläpä kolottaa paikkoja.. Taitaa olla niin etta pakkaajana oli kevyempää tyotä kuin nyt ylennyksen jälkeen. Joutuu nostelemaan raskaita juttuja ja juoksemaan kokoaika paikasta toiseen. Yläkropan lihakset ovat kasvamassa ja kai selkäkin tukevoituu kunhan näistä alun kipuiluista päästään. Iskias alkanut vaivaamaan mutta viikoittain pääsee tyopaikan kiropraktikolle hoitoon. Veikkaan etta se tyyppi on sadisti, ainakin tuskan mukaan mita se siellä aiheuttaa. =)

Mutta pidan onneksi haasteista, ja tässä yhdistyy henkinen ja fyysinen haastavuus ja melkein on että mita stressaavampi päivä oli, sita paremmalla tuulella astelen toistä ulos.

Palkka on pikkusen parempi niin voi pitää yhden vapaapäivän viikossa enemmän kuin aikaisemmin.

Kuun alussa alkaa kahden viikon loma ja tulee suomesta kaveri käymään. Marius meinaa tehda loman yli toitä kun kunnostelevat paikkaa sillä aikaa kun tehdas lomailee.

Tänään kuitenkin kummatkin vapaalla ja meinaamme lähteä ajeluretkelle Malenyyn ja etsiä sieltä oikeanlaista ruisleipää.

Tekeevat musta teurastamolla pack-offin leading handin, sellaisen alemman tason pomon. Viikon olen jo harjoitellut, toinen viikko viela edessa ja sitten olen omillani. Aika kaoottinen homma, kaikki paine kasautuu tuohon loppupaan pullonkaulaan, josta kaikki boning roomin liha kulkee lavitse. Kylmin vastuualueeni on -2 astetta ja olen jo harjoitellessani saanut sormet monesti palellutettua tuskan tasolle. Pitanee muiluttaa hanskat sinne jotta selviaa.
Palkka nousee vain hitusen mutta jokapaivaiset ylityot nostavat viikon ansioita mukavasti.

Vaikutukset alkavat jo nakya, sellaiset siis joita en halua tapahtuvan. Ruokalassa ei saa istua rauhassa, alkaa jo 'kavereita' tunkea seuraksi vaikka tahtoisi rauhassa istua. Toisaalta on joitain tapauksia, jotka eivat enaa sano edes hei. Mutta aika tasaannuttaa tilanteen, ja en voi muuta tehda kuin koettaa parhaani. En usko etta olisivat minua siihen valinneet elleivat uskoisi minun hoitavan hommaa kunnialla kotiin.

Muuten on elama melko tasaista, toita taikka lepailya. Ostettiin manna viikolla myoskin vanha toyotan tarrago van remontoitavaksi eraanlaiseksi matkailuautoksi. 800d loppupelissa siita maksettiin, mutta korjattavaakin loytyy. Tuulilasi, akku, oil fan (?) ja joitakin pikkunippeleita kuten ikkunan avauspainikkeet toisesta ovesta jne.

Nyt uutena vuotena oltiin Woodfordin festareilla. Oli hauskaa, ihmeteltiin ihmisia ja ostoskojuja, chillailtiin puistossa tai kuvioitiin tuoretta savitiilta (tiilet poltetaan ja niilla paallystetaan festarialueen kavelyteita), maisteltiin eksoottisia ruokia ja harjoiteltiin jonglooraus-valineilla. Pimean laskettua nukuimme amfilavan rinteen ylareunamilla desibelitasosta huolimata muutamia tunteja, kunnes kolmen minuutin hiljaisuuden (11.30pm) valmistelu alkoi. Taas kymmenet tuhannet ihmiset olivat hiljaa, vain kaiuttimista kuului matala surina ja joitakin lintuja metsasta. Joku paikallinen teinipunaniska esitti olevansa kova ja alkoi jotain hihkumaan, mutta poika ei tosin saanut tukea tahan kavereiltakaan ja tilanne vaientui taas. 3 minuutin kuluttua kellojen soidessa jokainen huusi niin paljon kuin kurkusta lahti, ja musiikki taas ratkesi kayntiin ja lahtolaskenta puolelle yolle.

Yhden maissa illalla marssimme autolle ja suuntasimme kotiin, joka sijaitsee noin 7km festivaalialueelta linnuntieta. Olimme tyytyvaisia koekmuksistamme, ensi uutena vuonna taas uudestaan. Rahaa meni noin 400d, ostimme kaikenlaista mika miellytti. Mina sain mm flower stickit, ja marius pienen lasiriipuksen jossa varit muodostavat ikaankuin pienen universumin lasin sisalle. Sisaanpaasysta emme maksaneet, kaytimme serkun perheen kayttamia viikon rannekkeita, kun eivat voineetkaan itse jaada loppuun saakka.

http://www.woodfordfolkfestival.com/main/index.php

Niin ja silmalasit hajosivat pari viikkoa sitten. Sain toissa lihanpalan kulmaan kun olin sotaa mieheni kanssa. Joten oma syy ja tyopaikka ei korvaa. Seuraavan viikon pidin piilareita toissa, ja sain jonkinlaisen infektion silmiin. Nyt olen saikulla kun uudet rillit eivat ole viela valmiit.. Mutta kun saan niin hyvat pitaisi olla. Pokatkin on Lamborginit.

Ei voi valittaa, fyysisesti on ihan kunnossa, mita nyt silmat verestaa. Ja saa laiskotella yllarilomalla kotona.