IRC-Galleria

Taalla huomaa sen jos ei syo mita pitaa, on fyysisesti niin aariolot. Tanaan suolanpuute loi takareidet kramppiin. Tarkoitukseen ollut juomajauhe loppui pari paivaa sitten, ja seuraukset sain tuta. Kavelykin oli sellaista taaperrusta polvet hieman koukussa. Ripottelin asken leivan paalle aimo kasan australialaista jarvisuolaa josta saa myos magnesiumia. Toivotaan etta helpottaa.

Ylihuomenna saapuu kiihote, menen hakemaan sen Brisbanesta. Olen niin iloinen siita kun se tulee tanne. Tama talo on kolmen ihmisen koti.

K.

Muutimme eilen. Talo on iso, jopa paalle 100 neliometria ja etuovesta kahdenkymmenen askeleen paassa on Kilcoyn ydinkeskusta. Pihaan ajetaan kampaamon ja apteekin valista, tervetuloa kylaan.
Talo on vanha, eika missaan kiiltavassa kunnossa, mutta huoneet ovat korkeita ja avaria, Ovien suissa puuleikkauskoristeita ja ikkunapinta-alaa paljon. Inhoamaani kokolattiamattoa on vain makuuhuoneissa ja lasiverannalla. Keittio ja kodinhoitohuone ovat kivijaljitelma linoleumia, olohuone ja kaytava kiillotettua raakapuuta.
Jonkinlainen kuvaus kun kuljetaan lavitse:
Siis kampaamon ja apteekin valista kampaamon takapihalle, joka on samalla myos etupihamme. Etupihalla on istutuksia ja valaisimia niiden seassa, kuistilla iso pyorea poyta, tarvitsemme siihen viela tuoleja.
Paaovesta oikealle on minun huoneeni, jossa on kolme ovea, kaikki lukittavia. Huoneestani paasee suoraan ulos, kaytavalle tai lasiverannalle joka on olohuoneen jatkona. Lasiverannan ikkunat saa halutessaan auki.
Paaovesta vasemmalle on Reekon huone. Kaytava loppuu isoon olohuoneeseen, joka on yhteydessa siihen lasiverantaan josta ei ole pihalle kayntia. Jos kulkee kaytavalta olohuoneen lapi paasee keittioon.
Keittion jatkeena on pieni laajaikkunainen lisuke, joka kuulemma oli ennenvanhaan paikka jossa oli talon puu-uuni. Sen ikkunat ovat kuin salekaihtimia, jokaisessa ikkunassa on kuusi osaa, jotka kaantyvat vaakatasossa auki tai kiinni haluamalla tavalla.
Keittiosta paasee viela kolmanteen makuuhuoneeseen, joka odottaa tyhjillaan asukastaan saapuvaksi. Keittion vasemmassa nurkassa on ovi 'kodinhoitohuoneeseen' Jossa pitaisi olla pesukone. Se on kuitenkin nyt rikki. Pesula on onneksi kivenheiton paassa ison tien toisella puolella.
Kodinhoitohuoneesta paasee ulos seka vessaan, jossa on amme ja lampolamput. Ulos mentaessa on takapihan pieni veranta, ja kaytava katos joka jatkuu seuraavalle talolle.

Huomenna on vapaapaiva. Punaisen ristin kirppikselle siis ostamaan lakanoita verhoiksi, koska en pida paikallisten nayteikkunaelama -viehtymyksesta. Sitten kraasakauppaan ostamaan kaikkea tarpeellista etta voi askarrella ja sisustaa taloa hienommaksi.

olotila = <3

Huomenna toiden jalkeen muutetaan. Kalustettu talo keskustasta maksaa 200 dollaria viikolta. Ja pian meita on 3 asujaa, tulee suomalais-irkkaaja-kommuuni. En ole viela alkanut pakkaamaan. Taalla on kello pian kymmenen illalla, pitaisi ehtia viela nukkua ennen aamuviitta.

Ystavien koira synnytti yhdeksikot, kolme tosin kuoli. Olin tanaan katsomassa ja Jazz-emo kavi hakemassa minut pentujen luokse. Sellaisia pienia potkyloita, silmat viela kiinni. Osa ruskeita vaaleat raidat jo erottuen, osa melkein mustia. Uskon tietavani isan, olen nahnyt sen kulkevan reissuillaan kaupungilla. Nimeltaan Costa, musta koira. Uskon etta pennuista tulee vahvoja ja kauniita ja hyvaluonteisia, kuten vanhemmistaankin.

Kiiretta on ollut, nettipuoli elamasta on ollut vahissa. Aktivoidun pian uudestaan kun saan oman kodin. Laitan kuvan talosta, ulkoa aika tavallinen ja vanha, sisalta hyvassa kunnossa pidetty. Ja muitakin kuvia luvassa lisaa.

Nautin olostani taalla. Uutuuden viehatys ei ole kuihtunut vaikka yhdessa paikassa olenkin ollut. Aina kokee jotain uutta joka paiva.

Kertokaa minulle jotain teidan saastanne? Miten suomessa menee?

Tanaan herasin aamuviidelta. Teidan eilista iltaanne kymmenelta. Youni oli katkonaista ukkosen vuoksi, ja toki siksikin etta olin nukahtanut taas kaynnissa olevan kannettavani kanssa.

Kuudelta tuli kyyti toihin, ja mina hyppasin kuskiksi. Autossa on ajaessani edessa ja takaa keltaiset L-kilvet, jotka osoittavat minun olevan opettelija.
Aurinko ei paistanut aamulla, mutta oli hiostavaa. Koko talle viikolle on ennustettu myohaisia iltapaivamyrskyja, mutta se on sattumanvaraista mista ne kulkevat. Joskus sattuu paivalle ja joskus yolle.

Maisema oli kaunis ilman aurinkoakin. Vihreita laitumia ja joitakin taloja. Taustalla metsaiset vuoret ja laitumilla paljon lehmia, ja siella taalla suuria eukalyptuspuita. Tyopaikalle joudutaan menemaan karjaporttien lapi.

Tyo on hiostavaa ja voimia kuluttavaa, mutta nautin siita. Persikoiden pintanukka hikisella iholla vaan tuppaa kutittamaan joskus liiankin kanssa. Ja karpaset parveilevat iholla ja naamalla. Nyt tiedan miksi on olemassa sellainen hattu, jossa on korkkeja roikkumassa reunasta ommeltuina narun paahan. Aurinko polttaa ja nestehukka vaanii, joten itsestaan tulee pitaa huoli. Kaytan nykyisin lippista. Sita en olisi uskonut koskaan tekevani, mutta nyt se on hyvinkin monihyodyllinen pukine.

Mutta kuitenkin, paikka on kuin paratiisi. Siella tuntuu hyvalta olla. Lahella elaimia ja rehevan vihrea, kymmenittain riveja persikoita ja luumuja. Lampaita elelee aitauksessa ja aitauksen ulkopuolisesta elaimistosta hedelmalepakot, kaarmeet ja isot hamahakit ovat yleisimpia vieraita. Lehmat laiduntavat aidanvierta myoten, ja joskus reunimmaisessa puskarivissa touhutessa kuulee niiden tuhnutuksen kun ne selan takana nyhtavat lyhytta heinaa maasta. Ja ne vasikat tietenkin ovat veikeita. Peuroja,kenguruita ja dingojakin liikuskelee ulkopuolella, mutta vain ensimmaisia olen niista nahnyt.

Pakkaamon ja viljelmien valilla on paalle kilometri, ja sen kuljen yleensa maasturin lavalla seisten. Siita tulee mieleen lapsuuden heinakuormakyydit. Tosin maisemat ovat vaan taysin erilaiset. Taytyykin joku paiva kuvata videolle sellainen matka. Todellinen paikka mutta siltikin jotain niin uutta ja viehattavaa. Joskus tuntuu kuin olisi elokuvan lavasteissa.

Lampotilat ovat noin kolmeakymmenta, mutta nousevat siita viela. Kastelujarjestelmat tekevat ilmasta kosteaa ja hiostavaa. Viimeisen lastin mukana pakkaamolle saavuttua on miellyttavaa viivahtaa hetki kylmiossa.

..Ja sitten kotiin. Suihkun jalkeen tupakka ja olut ja ruoka.
Sellainen on tyomiehen lauantai. Ja joskus sunnuntaikin. Taalla ei tieda viikonpaivien kulusta paljoakaan, toita tehdaan aina kun on tarve.

Ikavoin suomen syksya. Sain ison ruskakortin jarvemaisemalla kotoa.

Nyt. Hyvaa yota, huomenna taas aikainen heratys.