IRC-Galleria

Sellainen oli sitten Hollanti tällä kertaa. 10 päivää tuntui uskomattoman lyhyeltä ajalta eikä varmaan ihme.

Matkan kohokohdat olivat varmaankin Hortus Botanicus, Artis Zoo (erityisesti kirahvit, pelikaanit, jättiläiskilpikonnat, simpanssit, orangit ja norsut) sekä Prog as a Frog -housebileet. Muita mieleenjääneitä juttuja olivat esim. upea katutaide, Tropenmuseumin ruusuveden tuoksuinen hindunäyttely, piknikille pyrkinyt kissa, kaktuskauppa, Haarlemin malvan/fuksianväriset talot, katumarketin takapihalle piilotettu arabialainen basaari, kukkivat kirsikkapuut, suklaacroissantit, karhunvatukat, käsittämätön kiksutivoli kuninkaanlinnan pihalla, siirtolapuutarhan hilpeät vanhat sedät sekä tietysti Vondelpark ja ihana (intialainen/nepalilainen/thai/indonesialainen) etnoruoka.

Taas tuntuu siltä, että jotain olennaista itsestä jäi matkalle. Miksi kukaan haluaisi asua Suomessa, kun on niin paljon mukavampiakin maita. Pitänee toivoa, ettei Hollanti vielä hetkeen jää veden alle, jotta pääsisi asumaan paikkaan, jossa kokee olevansa oikeasti kotona.

Siistiä kirjoittaa välillä vähän toisenlaisiin lehtiin. Kun on kirjoittanut reilut viisi vuotta vain tietotekniikasta, niin vaihtelu virkistää kummasti. Olen aika tyytyväinen artikkeliin sisustustuoksuista.

Synttäreihin enää viikon verran aikaa, sitten S.U.N. Project ja sitten Hollantiin reiluksi viikoksi. <3

Hyksillä olivat anteliaita, kortisonia piisaa vielä vähintään kolmeksi kuukaudeksi. Elämä jatkuu vielä siis ainakin sen aikaa. Tammikuu meni siivotessa, sen jälkeen olen yrittänyt keskittyä muihin projekteihin, joita riittää. Olen taas muistanut, miten mukavaa on esimerkiksi siivota, laittaa ruokaa, leipoa, kävellä ulkona, tanssia, liikkua muuten, piirtää ja hoitaa kasveja, Huvittavaa, että jotkut tuntuvat kuvittelevan, että viihdyn vain tietokoneen ääressä. Pahoittelen, mutta erehdytte pahasti.

Hain töitä uudesta lehdestä, saa nähdä miten sen suhteen käy. Jossain vaiheessa pitäisi ehtiä taas työstää esseekokoelmaakin.

Sain vihdoin kortisonireseptin. Nyt voin toivottavasti elää edes vähän aikaa about normaalia elämää, ainakin tähän mennessä fiilikset ovat olleet tosi hyvät. Mikä olisikaan parempi tapa aloittaa uusi vuosi 5,5 vuoden hajoilun jälkeen.