Oltiin tiedetty kai useampia vuosia,
sit kävi jotain>huomattiin olevamme tosi samanlaisia..
Hmm..ehkä vähän salaa alettiin toisiamme suosia.
Tää ystävyys..
Se oli yllätys monille.
Ketkä paremmin tunsi,
paremmin tajusi.
Se olis ehkä myöskin luja ku kivi,
luottamus siinä syvä kuin meri..
ja lojaalius..
Sitä ei voi edes mitenkään mitata.
Lähtökohta on,
et ymmärretään toisiamme.
Siihen sitten jatketaan,
ettei tuomita tekojamme.
Mun on ainakin parast elää,
kun varmana tietää,
et vaik kaikki muut mut hylkäis,
viimeisetkin suojarakennelmat sortuis...
Sä seisoisit siellä raunioiden keskellä (luultavasti ihan samassa tilanteessa).
-Ja kaikki ois silti hyvin.Vaikka mikää ei oiskaa.
Nää sanat on tietty vaan mun puoli tarinaa,
ja tiedän, jo tää aiheuttaa kaikenlaista narinaa.
Mut hey, hassut ihmiset: NYT ON KESÄ!!
..Rakentakaa itellenne vaik hiekkapesä... *nauraa*
*joskus on vaan pakottava tarve kirjottaa,yleensä keskel yötä,ja sit tulee ihan kaikenlaist tekstii,täl kertaa tällästä.*