IRC-Galleria

Ei hyvä ole olla.
Ei hyvältä tunnu pään sisällä.
Yksin tai yhdessä,
ahdistaa.
Eikä helpota.
En siedä itseäni useinkaan,
ei siis voi odottaa että muitakaan.
Se ei johdu muista,
vain omasta olotilasta.
Ei kaikki sitä ymmärrä,
syyttää itseään sekä minua.
Siitä että olen välinpitämätön,
ajattelen vain itseäni.
Myös siitä etten ole tukena niille,
jotka tukeani tarvitsevat.

Hakeudun jatkuvasti uusien ihmisten seuraan,
ei tuntemattomien,vaan puolituttujen ja semmoisten..
Etsin kai jotain.
Joka helpottaisi oloani,
olisin taas kokonainen.
Sietäisin taas itseäni.

Seilatessani paikasta toiseen,
kaipaan niitä ihmisiä jotka oikeasti auttavat jaksamaan.
Tiedän,
ovat he edelleen olemassa.
En saa,
vaan enää sitä yhteyttä.
Välillä jaksan yrittää kovemmin,
toisinaan ei vaan voimavarat riitä.
Se ei vaan onnistu jos ainoastaan minä kurkotan käteni.
Jos ei ketään ole vastassa ojentamassa omaa kättään...

Asiat muuttuvat.
Vaikkei aina tahtoisi.
Jos kuitenkin oikein kovasti toivot..
tahdot niiden muuttuvan..
Pitävät ne pintansa viimeiseen asti.
Aivan kuin.
Jokin tuolla jossain.
Olisi päättänyt,
haluaa nähdä sinun kiemurtelevan.
Kärsivän.

Ei muutu elämä.
Parempaan jos et itse tee asialle mitään.
Ei aina vaan jaksa.
Uskoa.
Kun kokoajan joku tai jokin vetää maton sun jalkojen alta
ja tunnet.
Melkein kuulet sen nauravan ilkeämielistä nauruaan...