IRC-Galleria

Ajatus kulkee
vihdoin suht selkeästi.
Nyt sen ymmärtää,
mitä ne toiset tarkotti.
Kokeilkaa oikeesti,
ei se pahaa tee.
Ensin on ehkä hieman vaikeaa..
mut sen jälkeen taas
ihan eri tavalla
asioita arvostaa.

Kun vihdoin tiedät ja olet varma siitä,
mitä elämältäsi haluat,
varma siitä,
että haluat antaa vielä mahdollisuuden,
ennenkun käännät selkäsi...

Silloin tietenki se matto vedetää sun jalkojen alta..
Sä kaadut.
Ja lujasti.
Sua sattuu niiiiin paljon..
ettei KUKAAN voi ymmärtää sitä...
Taas oot palasina..
eikä mikään auta.
Vaikka susta pidettäis kiinni kuinka lujaa,
vaikka sä tietäisit että ne ketkä on siinä sun vieressä tukemassa,
halaamassa sua, ne oikeesti välittää ja tahtoo auttaa, ei se auta.
Sä vaan hajoat.

Olitkin taas liian vahvoilla,
melkein voiton puolella.
Asiat alko vihdoin olee jotenkin järjestyksessä.
Luotit ihmisiin.

Ja taas kerran ihan turhaan.

Ei muuta sitten vaan,
kun rikkalapio käteen ja
lakaisemaan niitä sirpaleita
takaisin kasaan..

Fuckin' GREAT.

no juujuu,kyllä me tuparit pidetään,älkää huolehtiko.Sit kun on sen aika.
Mut ne on sit sellaset,et jokaisen pitää tuoda meille jotain...juhlajuomaa.:)
Koska muutto tulee aika kalliiks eikä meil raukoil o rahaa kuitenkaa...:D

nii.

Oma koti. Minnun ja Nixun.
Tai koht ainaki,eli ensviikolla.:D
nimet on papereis ja dollarit melkein taskussa,josta ne sit luovutetaa asuntoagentille joka sit luovuttaa meille avaimet ja sit kaikki jotkuu tyypit muuttaa meiän tavarat sinne uutee kotii.
melkein.
Eli saa toki lahjottaa miljooneita rahoja.
Ja tulla kantamaa ne tavarat.
Kun ollaa saatu avaimet.
Aini,ja siivotakin saa kyl toki.

Mut vähä paljo kivaata. 74n neliön edestä.
Ihan ikiomat huoneet.<3
parveke.<3
kunnon keittiö.<3
ISO olohuone.<3

KOTI.<3

Noh..Vihdoin on asiat sit laitettu päätökseen. Hetken tuntui tosi vapautuneelta. Nyt en enää ole niin varma. Tuntuu taas kerran siltä,että mikään ei oikein tunnu miltään. Paitsi että sisintä ahdistaa..ja jotain muita tuntemuksia, en vain oikein tunnista niitä, en tiedä miten niitä kuvailis, saati sitte että mitä helvettiä ne mahtaa tarkottaa...Että miltä ne oikeesti tuntuu?Ei hyvältä. Siinä kaikki mitä osaan sanoa. Nii ja sen,ettei asian toisin tekeminenkään ois tuonu muutosta olotilaan..

Mietiskelen taas välillä et miten helvetissä mä oikein kestän/siedän itteäni.. Vaikka siis,ehken mä kyl tosiaan siedäkään? Oon edellee ihan hukassa, kyllä mä sen voin myöntää. Vaikea sitä ois tosin kieltääkään,ku joka aamu herätessä tuntuu ihan erilaiselta ku edellisenä iltana nukkumaan käydessä.
Välillä luulen tietäväni miten haluaisin asioiden menevän. Seuraavana hetkenä en enää olekaan niin varma. Ja sitä seuraa sit se tunne,etten todellakaan halua et asia menee niin.

Kuitenkin..kun kerran tiedostan edes jollain tasolla oman ”tuuliviirimäisyyteni”, miks ihmeessä en sit voi olla toimimatta, vaan pitää häslätä joka ilmansuunnassa sotkien mahdollisimman monta ihmistä,tavalla tai toisella, tilanteeseen mukaan. Vaik siis kyl mä joskus ihan oikeestikin tiedän mitä haluaisin..tai ainaki mitä luulen haluavani.

Ehkä tää kaikki on todellaki sitä, et mä yritän yhä edellee etsiä sitä omaa paikkaani. Ja siis hyviä paikkoja on kyl löytyny.Mut ne on ollu vaan jotain välietappeja,niihin ei o saanu jäädä. Tai sit mä oon ite vaan ryssiny ne hommat niin,et en vaan enää o voinu jäädä.
Sitäpaitsi, newsflash, ei sellast ku oma paikka o olemassakaan,ei valmiina. Se pitää ite rakentaa. Mutta minne? No niinno.Sepäs se.

En mä halua tahallani vahingoittaa muita, sotkea muiden suunnitelmia ja elämää yleensäkään. Joku vaan aina ojentaa sen kauhan jolla hämmentää ja sen enempiä miettimättä mä vaan aina tartun siihen.. Anteeks.
Vaik toisaalt, ei kukaa pysty pahasti hämmentää, jos vaan ei ite anna toisen tehä niin.Siis huom, ei pahasti.

Välillä, tai aika useinkin..Lähes jatkuvasti oikeastaan, tuntuu siltä, et tää ei edes o MUN elämä,vaan jonku toisen. Joku toinen tekee kaikki päätökset ja mä vaan seuraan sitä suu auki jostain lasiseinän takaa. Sillointällöin hakkaan lasia ja yritän huutaa,et hei, ei noin, mut ei se auta. Se toinen ei kuule eikä näe. Tai sit se ei vaan välitä. Se vaan elää omaa elämäänsä, tekee omia typeriä päätöksiään eikä yhtään huomaa,että jollain olis nyt jotain sanottavaa..

Mut mä oon päättäny.
Joku päivä mä oon niin vahvaks kasvanu, et saan lyötyä sen typerän lasin rikki ja selätän sen tyhmäpään joka tekee hölmöjä juttuja. Sit se on sen vuoro katella sieltä lasin takaa miten asiat oikeesti pitää tehdä, miten elämä oikeesti pitää elää. Niin,että voi olla tyytyväinen.Ylpeä tekemisistään. Ehkä ihan jopa onnellinen.

Jos pitää jotakin jonakin,
on kovin vaikeaa tajuta
ettei se olekaan mitään.

KIITOS sisi.<3 :D

Jos missaat seksin,
oot seksimissi.

R.I.P.

Aina ei asiat sujunu leikiten,
välillä turhan ankara,
liian ehdoton olin,
niin typeristä asioista...
Nyt niitä kadun sitte,
ku on liian myöhäistä.
Osaa ihminen olla typerä.

No mut ei tälle mitään voi,
jokaiselle on aikansa,
Nyt sit oli sun vuoro..
vaik ihan liian aikaista.

Lepää rauhassa,sinäKIN
Täällä kaivataan kuitenkin...

Siinähän tuo viime vuosi sitten hujahti.
Kuvailisin sitä ehkä sanalla...
tapahtumarikas.:D
Tämä vuosi sitten samaan tahtiin.
Asiat vois olla vähä parempia,
mut se jääköön katsottavaksi sitten...:)

Kivenpaa ja hyvenpää uutta vuotta sitte.
<3