IRC-Galleria

tapahtui viikko sitten:

olin kampissa matkalla siskon kämpille etu-töölöön, kun yhtäkkiä tuli sellanen fiilis... sellanen... "damn, vatsassa kiertää nyt siihe mallii et huhhuh. mitähän sitä on taas tullu syötyä?! voi jumalauta, nyt vessaan ja vähä vauhilla!"

tennispalatsin yleisö-wc:ssä ei ollut ketään. kaikkien viiden kopin ovi oli auki, ja ryntäsin niistä ensimmäiseen.

oli suoranainen siunaus päästä istahtamaan siihen posliinirenkaalle. tuntu että koko vatsalaukku räjähti pöntön perukoille, mutta siihen sen enempää keskittymättä räpläsin vaan kännykkää ja poistelin turhia viestejä.

sitten kuului kun joku tuli vessaan. askeleet kaikui laattalattialla suoraan mun kopin oven eteen, ja pysähtyi siihen. kurkkasin ylöspäin ja näin epämääräisen hiuspehkon pilkottavan matalan oven takaa. sitten askeleet jatkuivat eteenpäin neljän muun tyhjän kopin ohitse, ja tulivat sitten taas takaisin mun kopin eteen. kelasin että mitäs helvettiä, ja pahaa-aavistaen vilkaisin taas ylöspäin.

suoraan oven yli kurkistaa arviolta 50-vuotias akateemikko-pöllö, tukka tuhannen sotkussa ja rillit vinossa. tämä huvittava mutta sillä hetkellä raivostuttava naama katsoo suoraan meikäläiseen ja kysyy: "anteeksi, mutta oletteko nähneet sinistä reppua?"

koppi oli naurettavan pieni, ja jo pienellä silmäyksellä pystyi havaitsemaan ettei siellä ollut yhtään mitään ylimääräistä. niinpä kurkkasin olan yli pönttöön ja totesin miehelle, että "no ei ole ei."

"ai jaahas? vai että semmosta. no ei voi mitään! heippa!"

. . .

tästä voi nyt päätellä kaksi asiaa. ensinnäkään en enää koskaan käy tennarissa muutoin asioimassa kuin ainoastaan leffassa, kahvilla tai - korkeintaan - kusella siinä pisuaarilla. toisekseen, jos näen jossain yksinäisen näköistä sinistä reppua, paskannan sen täyteen.