IRC-Galleria

jokaista tän päivän tapahtumaa on leimannu väsymys. univelka painaa jatkuvasti takaraivossa, koko ajan semi-jumi päällä. saman näkee koko festarikansasta: vaikka hauskaa on, tummat silmänaluset ja lasittavan katseen näkee lähes jokaisella vastaantulijalla (paitsi jos niillä on aurinkolasit päässä, niinku allekirjottaneella...haha).

heräsin aamulla kaverini teltasta. sen seuralaisneiti oli laittanu lauantaiks niin kireet pöksyt jalkaan, että löysi itelleen toisen yöpaikan - ja sehän sopi mulle, kun ei tarvinnu kuorsata toista yötä nurmikolla. sitte ku ryömin teltasta pihalle, alotin välittömästi rankan kahvin dokaamisen joka on jatkunu tähän hetkeen saakka.

päivällä kävin haastattelemassa paramoren jätkät, jotka osoittautu koviks nhl-faneiks. puheenaiheista ei siis ollu pulaa, ja lepposaa jauhantaa olis arvatenkin jatkunu pitkään ellei levy-yhtiön setä olis tullu nykimään hihasta. höh.

keikoista kovimmat on tänään olleet paramoren lisäks disco ensemble ja foo fighters, joka justiin lopetti keikkansa. varsinkin tupla-f oli vakuuttava, melkein herkistyin ku the pretenderin ensi sävelet lähti soimaan. ja täytyy sanoa, että herra grohlilla - kuten koko orkesterilla yleensäkin - on aivan käsittämätön lavakarisma. tää siitä huolimatta, että partasuu-daven ääni oli pitkän rundin runtelemana hyvin kähee.

(myös lauri tähkä ja paskankorjuu keräs hirveen yleisön, ja en kyllä tajua että miksi. mun mielestä se on ihan hirveetä kuraa, aivan perseestä koko bändi! ainoastaan suomessa voi mennä läpi tollanen maajussi-rock. buu!)

vaikka koko viikonloppu onkin tarjonnu kokemuksia ja elämyksiä vitun ison kauhakuormallisen verran, oon ilonen että pääsen kohta kotiin. on varmasti enemmän ku hieno fiilis, kun pääsee kunnolla peseytymään ja makaamaan vihdoin omaan sänkyyn.