80-vuotias veteraaninäyttelijä michael caine sanoo unohtaneensa pitkän uransa aikana vain kertaalleen vuorosanat. se tapahtui viime vuonna uuden batman, yön ritari -elokuvan kuvauksissa, jossa harmaahapsi esitti jo totuttuun tyyliin lepakkomiehen uskollista hovimestaria alfredia. caine näytteli kohtausta nyt jo edesmenneen heat ledgerin kanssa, ja kertoi tämän olleen jokerin roolissaan niin hullu, että caine pelästyi ja unohti repliikkinsä.
kävin eilen itse katsomassa elokuvan, ja tiedän mistä caine puhuu.
uusi batman on loistava elokuva, mutta ledgerin jokerin rooli jotain vielä paljon käsittämättömämpää. yhdysvalloissa vallitsevan yleisen mielipiteen mukaan ledger voittaa oscarin kautta aikojen toisena edesmenneenä henkilönä. näin tuleekin mitä todennäköisimmin tapahtumaan.
ledgerin ja katsojaennätyksiä rikkoneen batmanin ympärille noussut hypetys on kaikessa dramaattisuudessaan myös jollain lailla epätodelista: tosielämän kaava, jossa nuori ja nouseva, karismaattinen aussinäyttelijä kuolee juuri ennen lopullista läpimurtoaan supertähteyteen. ja on siitä vielä ehdolla oscar-palkinnon saajaksi, kaiken lisäksi JOKERIN roolissa. uskomatonta.
. . .
muistan, miten 90-luvun puolivälissä katseltiin serkkujen kanssa naamat valkeina jack nicholsonin tulkitseman jokerin taistelua mustaa lepakkomiestä vastaan. vhs:llä pyörinyt batmanin arkkivihollinen pelotti ja upotti sohvaan, mutta näin jälkeenpäin ajatellen nicholsonin hilpeä ja keikarimainen irvinaama oli vielä lasten leikkiä ledgerin luoman, aidosti hullun ja sekopäisen pahan jokerin rinnalla.
eilen elokuvissa ledgeriä katsellessani mietin, että joko kaveri on vain yksinkertaisesti ollut saatanan hyvä, tai - kuten kuvauksissa paikalla olleet ovat myöhemmin kertoneet - ledgerillä viirasi oikeasti päässä. pahemman kerran. jälkimmäistä olettamusta tukee miehen järisyttävä roolisuoritus kankaalla. jotenkin mielen järkkyminen on nähtävissä ledgeristä lähikuvissa ja etenkin tämän silmistä; ne olivat samaan aikaan jollakin hyytävällä tavalla pelottavat - levottomatkin - ja myös epätoivoisen synkät, ikäänkuin jo tulevaa enteillen.
. . .
en juuri koskaan onnistu virittäytymään elokuvan aikana toivomaani pelkotilaan, mutta ledgerin hahmon sairaus, sen hulluus ja loistavuus kaikkine maneereineen sai kylmät väreet vilistämään pitkin selkääni. viimeksi tempussa onnistui zodiac vuosi sitten toukokuussa.
vittu, ledger, miksi menit kuolemaan? miten kuolemattoman hahmon sekopäiset mielialanvaihtelut nyt jatkuvat, kun itse näyttelijä on kuollut?