IRC-Galleria

vielä omakotitalossa asuessani luulin, että kerrostalossa punkkaamisen hyviin puoliin kuuluu naapurit ja eritoten niiltä lainaaminen. vähän niinkuin siinä jossain ruoka-mainoksessa, jossa joku tyyppi kiertelee rappukäytävässä metsästämässä aineksia voileipänsä päälle. tai niissä puolihölmöissä olettamuksissa, että tuntemattomien hyypiöiden ovien taakse voisi noin vain painella sokeria lainaamaan.

tänään täytin oman ruutuni kerrostalokäyttäytymisen salaista abc-kirjaa noudattaen. vaikka olen siisti nuori mies enkä mikään hävytön sotkupekka, pölylle en minäkään voi yhtään mitään. sitä vaan kertyy, vaikka kuinka tuulettaisi ja pitäisi vaatteet poissa lattialta.

paha vaan, että näiden mikroskooppisten vihulaisten paras tuhoamiskeino on imuroiminen.

paha siksi, ettei mulla ole imuria.

lattianpesuvehkeet kyllä löytyy, pölyrättejäkin, mutta pullanmuruissa uiva karvamatto ei tottele kuin ikävän näköistä surisevaa pömpeliä ja siitä lähtevää karmeaa kärsää.

lainasin joskus parin korttelin päässä majailevan kaverini suutinta, mutta tänään satoi vettä enkä jaksanut lähteä arpomaan kadulle. olin kuitenkin jo aamulla päättänyt antaa sotkuille huutia, joten ei auttanut muu kuin ottaa lakki käteen ja lähteä naapureiden ovisilmien pällisteltäväksi.

. . .

muistelin, että vastapäisessä asunnossa asui hyvännäköinen misuliini. kivat arkut eivät kuitenkaan olleet pääteltävissä neidin sukunimestä, sillä postiluukussa luki ponkkonen.

soitin kelloon. soitin toisenkin kerran, mutta mitään ei tapahtunut.

sen sijaan harju, viereisen huoneiston asukas, tuli avaamaan heti ensimmäisellä rimpautuksella. oven takaa ilmestyi pöllämystyneen näköinen vanhempi naishenkilö, sellainen herttaisen näköinen rouva.

ilmoitin asiani niin kuin vain pölynimurin lainaamisen voi ylipäätään järkevästi kuvitella ilmaisevansa.

"morjesta, oon tosta viereisestä kämpästä ja nyt on semmonen homma että tarvisin imuria lainaks. oma on hajalla, ja joulupukki on vasta väsäämässä uutta."

rouva naurahti kuivasti ja katsoi syvälle silmiin. sitten se kysyi:

"onkos siellä mitenkä paljon sitä imuroitavaa? ettei mitään... rakennuspölyä, tai vastaavaa?"

menin vähän lukkoon. siis mitä, mitenniin rakennuspölyä? mietin että ei helkkari, ei kai me vaan olla pidetty pulkkisen kanssa NHL:ää pelatessa niin kovaa mekkalaa, että naapurit luulee mun kämpässä urakoitavan läpivuotista remonttia.

"joo siis, ei siellä oo kun ihan pölyä vaan. ulkonäkö voi pettää, oon oikeesti ihan siivo kaveri", heitin ja rouva käänsi katseensa pois viiksistäni.

"nojoo, ootas niin mä haen sen."

. . .

loppujen lopuksi se imuri osoittautui ihan helvetin hyväksi. se oli jopa niin hyvä, että harkitsin jo hetken sen omimista mutta hetken pohdinnan jälkeen kiikutin sen kuitenkin takaisin rouvalle. kiitin kohteliaasti ja pahoittelin, ettei sattunut olemaan yhtään kolikkoa taskussa. rouva sanoi, ettei se lainaaminen nyt mistään maksuista ole kiinni ja sulki oven päätään pyöritellen.

yhtä kaikki, imurointi kannatti! ai perhana, matto on nyt kuin uusi (yhtä pientä länttiä lukuunottamatta) ja koko kämppä tuoksuukin ihan erilaiselta (ei siis pelkästään kahvilta). pelkkä pölyjen tukkapöllyttäminen raikasti huushollia kertaheitolla!

hmm, kai tässä on nyt vähän niinkuin joulusiivojen esisiivo suoritettu, heh.

EDIT: mikähän se imuri muuten oli? valtra, ehkä. tai braun. oli kyllä ihan törkeen hyvä. jumaleissön, pitäisiköhän ihan oikeasti kirjottaa sille pukille? nyt ainakin tietäisin, mikä lahja olisi toivomuslistan kärkipäässä.