jos onnistuneen joulunvieton minkäänlainen kriteeri on rauhassa lööbaily ja jäätävien herkkujen mutustaminen, on paimelassa suoriuduttu jesus babyn juhlinnasta vähintään kiitettävin arvosanoin.
olin eilen vielä aattona duunissa, ja puksuttelin lahteen vasta sitten kun stokka löi puolenpäivän jälkeen ovensa kiinni. kotona äiti ja siskot oli tehny jouluvalmistelut viimesen päälle, isä lämmittäny puusaunan ja vili riffitteli uutta kitaraansa. se on skitastaan erittäin ylpeä, eikä ihme: fender telecaster. siinä on joku erikseen tilattu erikoispinnoite, tai jotain. vitun makee se on joka tapauksessa. ja kallis! kallis ku taivas. mutta laadultaan aivan päällikkö!
nyt on enää ajan kysymys, milloin veli huudattaa loppuunmyytyä wembleytä.
. . .
ja entäs eetu sitten? en oo tehny mitään sen jälkeen, kun pääsin porukoiden nurkkiin arpomaan. eilen ja tänään oon vaan maannu, rapistellu lahjapapereita ja kuunnellu vilin kitarasooloja. oon nukkunu hyvin, tuhonnu suklaavarastoja, huudattanu änäriä ja katellu vuoroin joulukuusta, vuoroin samusirkkaa. kinkkuakin oon tankannu niin paljon, että kärsin varmaan tän eläimellisen ahmisen lopputuloksesta vielä ens kesänäkin. hmm, myydäänköhän miehille kokovartalouimapukuja?
buu!!!
. . .
hahhah, vietiin muuten äsken juuson kanssa mummi ja pappa joulupäivän lounaalta takasin vanhainkotiin. matkalla mummi kysy varmaan viiteen kertaan miten lähellä meidän oma koti on, että tarviiko ajella kovinkin kauas päivän näin hämärtyessä illan puolelle. vastailtiin vaan että ei ei, matka on lyhyt eikä meillä tässä autolla ajellessa muutenkaan oo hädän päivää.
sitten se kysy yhtäkkiä ihan randomisti, etteikö meillä oo tyttöjä missään päin keskustaa joille vois mennä punkkailee. what!
juuso tuhahti jotain huvittuneena ja mä vastasin myöntävästi, mut mummi vaan jatko löylytystä:
"olishan se nyt hyvä, jos niitä tyttöjä olis vähän joka puolella että vois mennä yökylään!"
noh noh ja soosoo, mummi. mulle ainakin riittää yksi oikein hyvin.