IRC-Galleria

kyllä oli murinaa kuultavissa isku areenassa, kun pelicansin ja kärppien välinen playoff-matsi päättyi.

kärpät voitti kypsällä pelillä 0-2 tulikuumassa kamppailussa. lukemat olisivat voineet mennä toisinkin päin, mutta tällä kertaa pohjoisten poikien kokemus oli valttia.

no, maanantaina on taas uusi peli oulussa. vääräleuat ovat valmiita jo paketoimaan pelicansin kauden, mutta lahtelaisilla on edelleen mahdollisuutensa. sen tietävät myös kärpät, joka on joutunut molemmissa pudotuspeliotteluissa pussileukojen kanssa todella tiukoille. seuraavaan kohtaamiseen kärpät lähtevätkin kaikkea muuta kuin takki auki, yhtään ei ole varaa lepsuilla.

lahdessakin vierailijoiden oli kiittäminen pitkälti tuomas tarkkia, joka oli kärppänä maalinsa suulla. tarkki hoiti pahannäköiset tilanteet eleettömän varmasti, eikä pomputellut kiekkoja. raumalaislähtöinen vahti oli jopa niin hyvä, että pelicans yritti hämmentää tarkin soppaa milloin ajamalla puolittain välillä tämän päälle, milloin näpäyttämällä hanskalle kiekon jo oltua räpylässä. erinomainen esitys!

pekkaa pahemmaksi ei jäänyt lahtelaiskollega antti niemikään. läpi ottelun kovalla itseluottamuksella kiekkoja poiminut niemi ei voinut kahdelle takaiskulle mitään. molemmat oululaisten osumat olivat räkäisiä toimituksia maalille, josta pilleri onnistuttiin survomaan sisään. tyypillisiä kevään maaleja, siis.

pelicansinkin kannattaisi lisätä räkäisyyttä maalintekoon. nykyisellään pelaaminen menee vähän biljardiksi, kun ylivoimallakin kiekon kanssa arvotaan ja arvotaan, täydellistä kuviota hakien. touhua pitäisi reilusti suoraviivaistaa! kumilättyä vain maalille ja ukot hirvittäviin talkoisiin, kyllä se sinne joskus menee.

myös viidellä viittä vastaan hyökkäystaktiikkaa tulisi muuttaa suoraviivaisemmaksi: kärppien 1-2-2 -ohjauspeli ja keskialueen trappi tappavat pelicansin lyhytsyöttöpelin täysin. kiekon ylöstuojilla onkin munarit hiessä oululaisten kanssa, nyt keskialue on tukossa kuin pietarin viemärit.

helppo lääke tähän olisi toimittaa kiekko pohjois-amerikkalaiseen tyyliin punaviivan jälkeen päätyyn, jonka jälkeen tuulennopeat laiturit lähtisivät sitä sieltä hakemaan. varsinkin pelicansin neloskentälle taktiikka sopisi paremmin kuin hyvin: heino tuomaan lättyä kärppien puolelle ja viskaamaan mustaa kulmaukseen, kari ja leksa räjähtävät hullunlailla perään ja ajelevat oululaiset päätyplekseihin niin että paukkuu.

onkin pakko nostaa esiin viimeksi mainitut sankarit. komean playoff-parran itselleen kasvattanut höyryveturi-sihvonen on ollut asenteellaan todella arvokas pelaaja ketjukaverinsa komarovin kanssa. yhdessä nämä kaksi muodostavat koko liigan ylivoimaisesti ärsyttävimmän duon, kysykää keneltä liigapelaajalta tai valmentajalta tahansa. kari ja leksa räksyttävät, raastavat, riistävät ja taklaavat joka ainoassa mahdollisessa paikassa tehden vastustajan pelaamisesta yhtä helvettiä. kumpikaan ei anna tuumaakaan periksi, pelaamisessa on jatkuvasti verenmaku suussa ja aito tappamisen meininki. vaikka lumet kuinka sulaisivat ulkona, ei talvisodan näköinen meninki katoa näiden miesten pelistä. se on ihan varma. tällaisia roolipelaajia kaivataan joka joukkueessa, ja he nousevat arvoon arvaamattomaan panosen käydessä yhä kovimmiksi.

omien laskelmieni mukaan kusipäät sihvonen ja komarov hankkivat lauantainakin kolmisen jäähyä oululaisille. merkittävää oli, että jopa kärppien muuten niin rauhalliset tähtipelaajat kävivät jari viuhkolan ja hannes hyvösen johdolla kasvot tulipunaisina todella kuumana leksan ja karin temppuihin! :D
viimeistään nyt onkin aika painaa mieleen turkoosipaitojen numerot 28 ja 77. vähemmästäkin menee pata sekaisin.

duunariosasto oli siis pelicansilla kunnossa, mutta muille pelaajille ei voi jakaa moista krediittiä. tähtipelaajien on pakko, siis ihan pakko nostaa tasoaan loistavan tps-sarjan tasolle mikäli pelicans vielä mielii seuraavalle kierrokselle. loppi ja jantunen saisivat jo pistää töpselin seinään, turhan kurvailun on loputtava. jesse saarinen ja tuomas santavuori ovat hekin hiihdelleet varjojen mailla, eikä ville-matti koposenkaan ns- viimeistelytaidossa ole ollut kehumista. julkusella sen sijaan on kokoa ja näköä, mutta se ei näy otteissa kaukalossa. ollinkin olisi jo syytä sytyttää lyhty ja pistää pientä pohjoisen poikaa niin kovaa seinälle, että sisuskaluissa tuntuu. kanukki yetman on sentään esittänyt ihan ookoo-peliä, mutta ihan ok ei vain riitä.

ylipäätään koko lahtelaisjengin olisi ruvettava laukomaan enemmän. nyt olisi terävöidyttävä tekopaikoissa ja lopetettava mailan puristaminen. onhan se nyt perkskeles jos eivät kahteen otteluun ole saaneet yhtä ainoaa maalia aikaiseksi. toki kärppävahti tarkki on ollut loistava, mutta silti.

maanantain koitoksessa yksi asia on ihan varma: pelicans tulee rajusti päälle ensisekunneista alkean, ja tunteet tulevat taatusti kuumenemaan. hannu aravirta peluuttaa nelosketjuaan kärppein ykköstä vastaan, ja voi pojat, siellä on luvassa itkua ja huutoa ja jäähyjä ihan helvetisti. tappelukin, ehkä.

kärpät on uskomattoman kova joukkue jokaisella pelin aspektilla, mutta lahtelainen hulluus ja paineeton tila on edelleen erittäin yllättävä yhtälö.

turha hierominen siis pois, kiekkoa ja miestä vain rajusti maalille, ylivoima terävämmäksi ja joka kundille pari jääpalaa kypärän alle, niin eiköhän se siitä käänny.

niin kauan kun homman nimi on urheilu, niin kaikki on mahdollista.