mistä tietää törmänneensä hyvään tyyppiin?
kai siitä, kun ei ole edes tuntenut toista kauaa, mutta silti tuntuu kuin olisi hengaillut yhdessä jo pidemmän aikaa. joskus vain käy niin.
tämä neiti idari on vissiin kanssani jonkinlainen soulmate. ei sitä ihan joka päivä tule vastaan tyyppiä, joka on niin hyvin samalla aaltopituudella.
idari on kiva. se on iloinen, hymyilee, sen kanssa voi jutella mistä tahansa, sen kanssa aika tuntuu menevän nopsaan. idari osaa pukeutua ja se tykkää ranskiksista, alkoholistakin joskus, ja silloin se vasta hauskaa seuraa onkin. idari pelaa -idari kun on- spideria, ja idari tykkää järjestyksestä vaikka onkin varsinainen sotkupekka. ja ennen kaikkea, idarilla on sikahyvännäkösiä kavereita.
eniten idarissa kuitenkin hämmästyttää, että tämä hölmöläinen jopa nauraa mun jutuille. yleensähän se menee niin, että saan yhtäkkiä mieleen mukamas hauskan läpän, ja ennen kuin aivoni ovat kerinneet edes prosessoimaan koko juttua, päästän sen jo ulos suustani. ja sitten hävettää.
vaan ei idarisen seurassa. yleensä se vaan katsoo mua kuin halpaa apinaa ja sanoo kuivasti: "oli muuten ihan vitun paska läppä."
niin, v-sanaa se viljelee myös paljon. vaikka on luvannut vähentää sen käyttöä.
ja vitut! :D
eilen sitten hengailtiin taas yhdessä yömyöhään. hahhah, kusetin sen lähtemään kanssani iloseen! sanoin että se on hyvä mesta, niin kuin eittämättä onkin kunnon urheilu tarjoamisineen, ja sitten tämä on ihan että 'HÖH!' kun pästään sisään. eikä ihme! sporttia tunki ulos joka ruudusta... ovelasti neitinen kuitenkin valitsi paikaksemme hämyisen nurkkapöydän josta ei vahingossakaan nähnyt yhtään televisiota tai screeniä. siellä sitten litkittiin hetki juomia ennen heseen siirtymistä.
hetsbörgerillä mete ja sen kaveri liittyivät seuraan kuolaamaan idarin ranskiksia. pojat jäivät kuitenkin nuolemaan näppejään, sillä perunat hävisi tarjottimelta alta aikayksikön. johtui varmaan siitä paprikamajoneesista.
neljän hengen iloinen joukkiomme tallusteli ylös rautsikkaa aina hanhenpoikaan saakka, jossa otettiin yhdet huurteiset. puheenaiheina olivat mm. jalkapallo, ennakkotehtävät ja sitten joku meten ja neitisen puima tosi tylsä aihe, tyyliin estebanoksen ja idarin äkillinen ystävyys. no hei, niin ne planeetat vaan joskus kohtaa! hah.
mete ja sen frenkku oli niin hapoilla etteivät uskaltautuneet enää divaan. mutta J ja E olivatkin ilmiliekeissä, ja maksoivat mieluusti itsensä sisään. toinen ilta putkeen lahden pahimmassa pintaliitojuottolassa meni mukavasti siellä 'kasikasien keskellä justinin tahdissa. virtasen dj heitti kuitenkin illan ehdottomasti parhaimman läpän soittamalla captain jackia! haha! keittoa meni kauhakaupalla ja oli hauskaa.
aamulla löysin itseni taas aleksanterinkadun luukusta. nuha oli tehnyt päästä raskaan ja väsytti ihan sikkenä, mutta pakko oli lähteä ajelemaan kotiin.
olohuone näytti mielenkiintoiselta, ja katselinkin hetken ennen ulos lähtemistä sitä huvittavaa ihmiskasaa sohvan ja maton päällä. täytyy toivoa että tytöt tajusivat tuulettaa kunnolla.
ulkona on taas ihana ilma. pakko lähteä luonnon pariin pyörimään, esim. iltalenkin muodossa. hmm..
ennen lenkkeilyjä pitää kuitenkin mennä isku areenalle katsomaan, josko pelicansin a-nuorten kaulassa kimaltelisi ottelun jälkeen kultaiset mitalit! upea matsi tulossa.
JERS ja MORS!