elokuva oli hyvä. ei ihan heti muistu mieleen, milloin viimeks olisin nähny parituntiseen mahdutettavan niin paljon verta ja adrenaliinia. turhat ihmissudekoukerot oli jätetty pois, ja suorastaan maalauksellisen leffan sisältö koostui lähes pelkästään taistelusta ja teurastuksesta. isot ja lihaksikkaat spartalaiset mättävät persialaisia muinaishirviöitä ja muita vitun hulluja idän sotureita turpaan, verta lentää ja raajojen inhorealistista lentelyä pääsee tarkastelemaan hidastettuna. teräväpiirtokuva pureutuu katsojan silmään yhtä tarkasti kuin spartalaisen keihäs muinaishirviön kiveksiin. jumalauta!
300 on niin äijä-leffa kun olla voi. tällaisessa elokuvassa juonella ei tee paljon paskaakaan, vaikkakin raina perustuu löyhästi samannimiseen sarjakuvaan. asia nro uno on, että katsoja viihtyy ja pureutuu penkkiin leffan alusta loppuun. ja siinä 300 onnistuu loistavasti.
tietysti, aina elokuvaa tarkastellessa sitä voi heijastella ajan ilmiöihin. hetkinen, meillä on siis amerikkalaisten tekemä, hikeä tirskuva filmatisointi länteä edustavista spartalais-sankareista, jotka taistelee pahoja persilaisia vastaan. ok. ja koska muinainen persiahan sijaitsee nykyisellä irakin ja iranin alueella... noniin.
niinhän se on, että paha tulee aina idästä ja että ne saatanan rättipäät tulisi kaikki räjäyttää pomminensa taivaan tuuliin. sekö on elokuvan välittämä salainen sanoma? tuskin.
300 on elokuva isolla e:llä. se ei ole poliittinen kannanotto tai propagandainen tekele, vaan kuolemaa ja sankaruutta käsittelevä, täysin viihteellinen mestariteos.
rekommenderar!
niijoo olihan meillä vielä leffan jälkeen jälkipuinnit torves ja sitte loppuillan kovana kohtalona oli mennä kaverin kovalle matolle nukkuu. punkkasin silti hyvin, spartalainen ei valita!