ensimmäistä kertaa varmaan 300 vuoteen banos jäi perjantaina kotihiireksi. mukavan rento päivä maleksi eteenpäin kahvin keittelyn ja koneilun merkeissä, mutta alkuillasta masiinat saivat luvan mennä kiinni. vili halusi lähteä leffaan, ja sehän oli sitten lähdettävä.
eikä ollut vaikea arvata mitä rainaa veljekset pöristelivät ihmettelemään. ampujan pojat katsoivat tietenkin leffan nimeltä shooter! mark wahlberg hikoili parransängessään kohtalaisesti antoine fuquan vähän sekavassa action-pätkässä, mutta menihän se siinä sivussa, karkkia syödessä.
elokuvan jälkeen käveltiin sateisen kaupungin kaduilla. hetken mieleni teki poiketa mäkisessä safkaamassa, mutta sallin antama lahjakortti olikin jäänyt kotiin. palautin kaksi päivää myöhässä olleen spielbergin münchenin makuuniin, ja se oli sitten siinä. takaisin vilin kanssa kotiin, mäkisen reissun skipanneena hirvittävään voileipien tekoon.
kymmeneltä meinasin vahata viikseni ja suunnata lahden yöhön. pysäkille astelu jäi kuitenin tekemättä, enkä oikein tiedä miksi. mollyssa olisi ollut irkkusäveliä jodlaava trubaduuri ja hanasta ihanasti vaahtoavaa guinnesia, mutta jäin vaan jumimaan. itunesia, yleltä tullutta ranskalaista leffaa puolestavälistä ja kaiken kruunuksi vielä äskettäin heitetty lenkki. vettä tuli kuin sieltä itsestään, ja kastuinkin vitosen pyrähdyksellä läpimäräksi.
että tämmöistä, vähän vaihtoehtoinen iltama! nukkumatti saa kuitenkin vielä odottaa, sillä vajaan tunnin päästä canalilla starttaa new jersey - tampa bay. siispä mars kahvia keittelemään! :D