kiitos ja näkemiin, usa.
vittu mikä matsi! ennakkoon ajateltuna kaikki menikin ihan päälaelleen: ei varovaista peruuttelua ja varmaa maalivahtipeliä - nähtiinkin ilotulitus ja käsittämätön määrä virheitä! no, ainakin peli oli viihdyttävä (jos puolittaista sydänkohtausta kotisohvalla voidaan pitää viihdyttävänä elementtinä). vastaavanlaiseen sirkukseen ei suomella kuitenkaan ole äiti-venäjää vastaan varaa. noutaja tulee samantien, jos peli on yhtä huolimatonta.
yhtä kaikki, leijonien turnajaiset jatkuu.
kävin ottelun aikana läpi kaikki mahdolliset tunneskaalat. jenkkien 4-4 tasoitusmaalin aikana kaadettiin vilin kanssa nojatuoli, mutta onneksi mieltä riipivä trilleri päättyi oikeutetusti sinivalkoiseen juhlaan. lehtisen räjäytettyä kiekko oikeaan yläkulmaan alkoi niin perkeleenmoinen huuto! huutoa seurasi puolestaan kunnioittava hiljaisuus, pienenpieni tippa siinä tuli linssiin.
tästä on hyvä jatkaa. lauantaina jättiyllätys, suomi finaaliin ja kultamitalia kaulaan. kun vielä hanna voittaisi euroviisut ja kimi kaasuttelisi ykköspallille, olisi viikonloppu suomalaisittain aikalailla paketissa.
GOGOGO!