mi favalaz!
ähhähhää perjantaina olin ihan holla back ja matkustin härskisti suoraan duunista stadiin. sanoin hannalle hei ja hypättiin alppilan spåraan, astuimme linnanmäen porteista sisään ja saimme välittömästi ilmaset rannekkeet kätösiin. zapa-daa!
hämeenlinaalaiset on vähän ujonsorttista porukkaa, tiätteks. hanna vaan hihitteli ja puisteli päätään, kun osottelin hurjimus-laitteita. ah, garonzano. kyllä se neiti sitten onneksi vähän villiinty, ja kävästiinkin lopulta aikamoisissa vermeissä. paitsi että, eetupekka meni yksinään kauhua kylvävään RAKETTIIN. joo, todellakin, uskalsin mennä siihen... ihmiset tsiigas epäuskoisina ja naama valkosina kuinka astelin sotilaallisen yrmeenä, rinta rottingilla vapaaehtoisesti surman suuhun.
ja 'kauta se lähti kovaa! ihmiset huusi "OOH!" kun nousin korkeuksiin nopeammin ku talebaani vuoristoon. jumalauta!
qe passá.
aaah eilen nukuin pitkään, niin pitkään.... vapaapäivä... kuorsausta... tyynylle kuolausta... näin unia teemu selänteestä...juotii skumppaa stanley cupista... olin iha liekeissä... caramba.
päivä starttas kunnolla käyntiin vasta snadin juoksun ja kahvittelun jälkee. öbaut 15.oo juuso ja henu tuli hakemaan kaupungille henun härskin matalalta murisevalla bemarilla. hyppäsin pois kyydistä stadikalla. kaljat kilisi olkalaukussa ja kamera oli latingissa käpytellessäni hyppyrimäkien vierustaa ylös, kohti hiekkakenttiä ja power cup lentisturnausta. koko hehtaari oli pakattu täyteen nuoria neitoja ja lentisverrkoja. aurinko kuumotti enemmän ko chiksit divassa sen kolme tuntia mitä kannustin even espoosta tullutta joukkuetta. oli kyllä hurjan mielenkiintosta seurattavaa, katsoin koko ajan silmä tarkkana - välillä itse peliäkin!
illaksi korkkasin kaikki karhut ja kulautin ne menemään ko mesikämmen konsanaan: glun glunk glunk ääääh!! nousuhumala oli mukava pikkuveskun arvo-rockissa. sà sà massimos, paljon kavereita ja hikiset zen cafén äijät huhhuh. el muchos mundiales les festivales.... hahaha.