eräänä kesäkuisena päivänä pidettiin hollolalaisessa omakotitalossa grillijuhlat. keskikesän karkelot kestivät pitkään, ihmiset söivät, joivat, nauroivat. humaltuivat.
kuuleman mukaan juhlien jo ollessa lopuillaan ja kolmen jäljelläolevan kaveruksen melkoisessa kanveesissa, havahtui juhlien isäntä ovikellon hurjaan pimputukseen. hoiperreltuaan ovea avaamaan havaitsi hän erittäin vihaisen taksikuskin, joka sanoi odotelleensa jo yli kymmenen minuuttia kyytiläisiä.
"niin että tuleeko sieltä helvetti ketään?!"
isäntä oli hämillään, sillä hänen tietonsa mukaan kukaan ei ollut tilannut taksia. kuskin rajun inttämisen jälkeen kävi ilmi, että eräs kolmesta jälejelläolevista sankareista oli kuin olikin kilauttanut taksin, vaikkei sitä itse tiedostanutkaan. silmämunissaan pupillit vetivät romurallia poukkoillen ees taas, puheensa sellaista josta oli mahdoton saada selvää. mutta taksiin hän kuitenkin kipusi ja lahteen lähti, vaikkei housujen taskuissaan ollutkaan setelin seteliä.
ehkä juuri rahan puutteen vuoksi tai jostakin muusta syystä, kuka tietää, tapahtui seuraavaa: taki saapui lahteen, pysähtyi liikennevaloihin, ja pam! humalainen hölmöläinen ryntää ulos autosta ja lähtee vetämään hirveää ravia karkuun pitkin pääkatua.
se, miten tarinamme lopulta päättyy, jää arvoitukseksi. varmaa sen sijaan on, ettei viinaa viisasten juomaa sovi kumota liikaa, varsinkaan jos sitä kurlaa petollisen suuresta justin timberlaken shottilasista.