IRC-Galleria

Tappavan kova – The Killers Stadissa

Suomalaiset keikkajärjestäjät ovat olleet hyvin hereillä. Muuta ei voi todeta, kun tarkastelee maassamme tänä kesänä esiintyvää maineikasta nimilistaa: on Rollareita, Kemikaalista Romanssia, seuloiksi ammuttuja amerikkalaisräppäreitä ja pillifarkkuisia Placebon poikia. Löytyy Genesistä rollaattoreineen, Ozzya lepakoineen ja jopa maailman parhaisiin mieslaulajiin edelleen lukeutuva George Michael korvakoruineen. Niin, ja tietysti suomalaisittain pakollinen Metallica. Räminrämin.
Tästä historiallisesta tarjonnasta arvoin liput kuin mikäkin Gerlander, ja löysin itseni murhaavan hyvältä keikalta. The Killers huudatti loppuunmyytyä Helsingin jäähallia pari viikkoa sitten, ja osoitti olevansa kehujen arvoinen.

Pelkistetty mutta toimiva

Las Vegasilaista The Killersiä on sanottu uuden ajan The Doorsiksi, rohkeasti uutta ja vanhaa rokkia sekoittelevaksi karismaattiseksi nelikoksi. Mainion live-aktin omaava Killers ei sentään vielä ole saanut legendan leimaa osakseen - johtuneeko sitten siitä että laulaja Brandon Flowers on vastoin laulukaimaansa yhä elossa. Tiedä häntä.
Mutta Morrisonista viis, The Killersillä oli lavalla tappavan kova meininki. Miekkosista ei näkynyt päällepäin lainkaan, että rundia oli heitetty jo pari viikkoa putkeen. Päinvastoin, bändi piti suomalaiset hullunlailla liikkeessä keikan aloittaneesta Sam’s Townista aina viimeisiin sytkäriballadeihin saakka.
Uusimpaan studioalbumiinsa keskittynyt parituntinen piti luonnollisesti sisällään myös vanhemman Hot Fuss –levyn helmiä. Jo nyt rockin klassikoiksi mielletyt Mr. Brightside ja Somebody Told Me ovat saamassa seuraa uuden levyn kultahiteistä Read My Mind, Bones ja When You Were Young. Noiden kappaleiden aikana yleisön huutamat desibelit kävivät ylimmillään, ja iho meni väkisinkin kanan lihalle.
Poikien esiintyminen oli miellyttävän pelkistetty. Turha teatraalisuus saattoi jäädä taka-alalle, kun vahvalla soundillaan jyrännyt ja hyvin yleisön huomioon ottanut amerikkalaispoppoo aiheutti yleisömeressä aallokkoa. Oikeastaan valot olivat ainoa visuaalinen tehokeino, lopusta pitivät huolen esiintyjät itse.
Kauluspaidassa ja liivissä ees taas juoksennellut laulaja Flowers siirtyi aika ajoin kabaree-pianon taakse hikeä pyyhkimään, kun taas rummuissa tukka silmillä paukuttanut Ronnie Vannucci Jr. ei antanut itselleen hetkenkään lepoa. Basisti Mark Stoemerin lähes eleetön soitanta 70-luvun kuteissaan nostatti hymyn huulille. Lavan kuninkaana hääri kuitenkin koko Vegasin taitavimmat kädet omaava David Keuning, jonka kitarasoolot meinasivat mennä Picasson puolelle.

Yllätysliput!

Täpötäydessä areenassa vilkkui runsaasti tuttuja iloisia lahtelaisnaamoja, mutta leveimmät hymyt irtosivat parilta nuorelta neidiltä. Nimettöminä pysyneet neitokaiset olivat näet vain tunteja aiemmin aivan sattumalta löytäneet lippunsa.
”Siis ei voi olla totta, istuskeltiin päivällä Triossa ja siellä ne oli kukkapuskassa, pari lippua The Killersin saman illan keikalle!” epäuskoiset tytöt päivittelivät.
”Alun perin iltapäivän ohjelma oli mennä vain kahville, mutta eihän siinä muuta voinut kuin hypätä junaan ja lähteä katsomaan huippuluokan keikkaa!”
Niinpä niin. Jotkut ne jonottavat tikettejään puoli vuotta, jotkut löytävät kukkapuskasta kuin tarjottimella. Aina eivät mene nallekarkit tasan.
Tytöille The Killers oli ennen keikkaa kyllä tuttu nimi, mutta faneiksi he eivät kuulemma olisi voineet tunnustautua. Vegasin miesten tiistai-iltainen veto jäähallissa teki kuitenkin neiteihin vaikutuksen.
”Niillä oli tosi hyvä meno, ihan hiki tuli. Ei kai tässä muu auta kuin hankkia jossain vaiheessa levy!” neitikäiset sirkuttivat.