IRC-Galleria

en lue hirveän paljon kirjoja. vaikka pitäisi kyllä, se on mahtavaa ajankulua ja vissiin vielä ihan kehittävääkin - oppiihan siinä keskittymään ja olemaan ihan rauhakseen, uppoutumaan omaan maailmaansa. voisi oikeastaan sanoa lukemiseni olevan kausiluontoista. talvella pelataan lätkää, kesällä futista, ja siinä välissä ei muuten vaan malta. mutta syksy kun tulee, niin johan alkaa kirjaston ovi käymään. oikeasti lukemiselle löytyisi kyllä ihan milloin vaan aikaa, omasta ajankäytöstähän se vaan on kiinni.

on kuitenkin yksi seikka, joka tekee värjäytyvien lehtien aikaan lukemisen erityisen tunnelmalliseksi.

syksyllä on pimeää.

ilma viilenee, valo vähenee, vettä sataa ja myrskyt saapuvat. kesän kuumuuden ja auringon jälkeen syys tuo mukanaan kaivattua vaihtelua, sellaista tietynlaista uhkaavaa meininkiä. mikä siis olisikaan parempi ajankohta uppoutua hyytävien trillereiden maailmaan... hyvin kirjoitetut, realistisuudessaan ihon kananlihalle saavat jännityskertomukset ovat ehdottomasti mieleeni. yksi suosikkikirjailijoistani on yhdysvaltalainen paricia cornwell, nainen, joka ennen kirjailijan uraansa toimi oikeuspatologina. cornwellin omakohtaiset kokemukset takaavat inhorealistiset kuvaukset nykypäivän rikostutkimuksesta ja toinen toistaan raaemmista tapauksista. viiden tähden kamaa, siis.

eilen illalla teki taas mieli laittaa kone ajoissa kiinni, ja tarttua cornwellin nimellä koristeltuun kovakantiseen. se on mukava tunne, kun tuuli ulvoo ulkona ja saa kaikessa rauhassa kömpiä omaan lämpöiseen sänkyyn lukemaan. vaikka univelkaa oli jo ennestään, tuntui sata sivua virginian kuolinsyytutkijan matkassa menevän ihan hujauksessa.

tänään sama juttu. nyt ei ees galleria nappaa, aloitan luvun yksitoista.