IRC-Galleria

pulkkinen lähti just kotiin.

oli kyl ihan vitu hyvät pelit.

öitä.

hyvä perhetuttumme järjesti kovemman luokan 50-vuotis juhlat eilen järvenpäässä. ajattelin olla kiltti poika ja osallistua suvun touhuihin, pistin oikein kauluspaidan päälle ja menin ryystämään kahvia mummojen kanssa. kiltteys kannatti, sillä pippalot poiki kyydin helsinkiin. keski-ikäisten mehukestit vaihtuikin nopeasti astetta mielenkiintoisemmaksi juhlinnaksi pääkaupunkimme yössä - ja mun kun piti alunperin vaan nauttia se kuppi kahvia... voivoi.

heräsin tänään kamppiin muuttaneen pulkkisen lattialta. ehdin kuolata siinä ilmapatjan päällä tyynylle vaan muutaman tunnin, kunnes foo fightersin 'no way back' aloitti kailotuksen. mainion herätysäänen saattelemana pakotin itseni ylös, ja kelasin onnistunutta edellisiltaa. neonvalojen loisteessa oli ollut hiton hauskaa, vaikkei rahaa palanutkaan paljoa. unihiekat vielä silmissä ja paska maku suussa raahauduin pian ulos kadulle ja aina nilsonin kenkäpuotiin asti, josta poistettuani yhdet niket lähdin oikoradalla takaisin lahteen.

aamu- ja iltapäivä sujui pappani verstaan muuttopuuhissa. sitten söin aurarullakebabin ja ostin xbox 360:n.

äsken meinasin nukahtaa lauteille, vaikka vili heitti löylyä niin perkeleesti.

väsymys painaa päälle. olin jo äsken vähällä kömpiä sänkyyn ja alkaa deletoimaan univelkaa, mutta suunnitelmiin tulikin pienoinen muutos. pulkkinen nimittäin pirautteli ja ilmoitti tulevansa pistämään nachot uuniin. texmexin tiristessä pellillä on kuulemma hyvää peliaikaa testata vähän uutta NHL:ää, ja jonkun leffankin se urpo sanoi tuovansa mukanaan.

melkoinen velmu, vaan eipä meillä täällä vilin kanssa oo mitään sitä vastaan. kahvia koneeseen ja uunin namiskat kohtaan 225c!

8)

tapahtui viikko sitten:

olin kampissa matkalla siskon kämpille etu-töölöön, kun yhtäkkiä tuli sellanen fiilis... sellanen... "damn, vatsassa kiertää nyt siihe mallii et huhhuh. mitähän sitä on taas tullu syötyä?! voi jumalauta, nyt vessaan ja vähä vauhilla!"

tennispalatsin yleisö-wc:ssä ei ollut ketään. kaikkien viiden kopin ovi oli auki, ja ryntäsin niistä ensimmäiseen.

oli suoranainen siunaus päästä istahtamaan siihen posliinirenkaalle. tuntu että koko vatsalaukku räjähti pöntön perukoille, mutta siihen sen enempää keskittymättä räpläsin vaan kännykkää ja poistelin turhia viestejä.

sitten kuului kun joku tuli vessaan. askeleet kaikui laattalattialla suoraan mun kopin oven eteen, ja pysähtyi siihen. kurkkasin ylöspäin ja näin epämääräisen hiuspehkon pilkottavan matalan oven takaa. sitten askeleet jatkuivat eteenpäin neljän muun tyhjän kopin ohitse, ja tulivat sitten taas takaisin mun kopin eteen. kelasin että mitäs helvettiä, ja pahaa-aavistaen vilkaisin taas ylöspäin.

suoraan oven yli kurkistaa arviolta 50-vuotias akateemikko-pöllö, tukka tuhannen sotkussa ja rillit vinossa. tämä huvittava mutta sillä hetkellä raivostuttava naama katsoo suoraan meikäläiseen ja kysyy: "anteeksi, mutta oletteko nähneet sinistä reppua?"

koppi oli naurettavan pieni, ja jo pienellä silmäyksellä pystyi havaitsemaan ettei siellä ollut yhtään mitään ylimääräistä. niinpä kurkkasin olan yli pönttöön ja totesin miehelle, että "no ei ole ei."

"ai jaahas? vai että semmosta. no ei voi mitään! heippa!"

. . .

tästä voi nyt päätellä kaksi asiaa. ensinnäkään en enää koskaan käy tennarissa muutoin asioimassa kuin ainoastaan leffassa, kahvilla tai - korkeintaan - kusella siinä pisuaarilla. toisekseen, jos näen jossain yksinäisen näköistä sinistä reppua, paskannan sen täyteen.

Tietokilpailukysymys: mikä kuluvan kauden tapahtuma on NHL:n ylivoimaisesti suosituin?

Ei, kyseessä ei ole kohtapuoliin pelattava All-Star -tähdistöottelu. Ei myöskään Lontoossa pelatut liigan avaushöntsäilyt, eivätkä edes koko kauden päättävät Stanley Cupin finaalit.

Oikea vastaus on NHL Winter Classic 2008-game. Uuden vuoden jälkeen ulkojäillä pelattu ottelu keräsi kaikkien aikojen ennätysyleisön, 71 217 katsojaa. Yaivasalla pelatussa talvikarkelossa kohtasivat Buffalo Sabres ja Pittsburgh Penguins, jonka teinitähti Sidney Crosby viimeisteli voittomaalin rangaistuslaukauskilpailussa.

Pelipaikkana toimi NFL-joukkue (jenkkifutista) Buffalo Billsien valtava Ralp Wilson Stadium. Uskomattoman katsojamäärän lisäksi matsia seurasi televisioista kymmenet miljoonat kiekkoilun ystävät ympäri maailmaa. Tapahtuma oli niin valtaisa menestys, että NHL:ssä kaavaillaan ulkojääottelusta jokavuotista perinnettä.

Cool, man.

(kuvassa: Maailman paras jääkiekkoilija, Penguinsin 19-vuotias Sidney Crosby ujuttaa lumisateessa kiekon ohi pipopäisen Buffalo Sabresin maalivahdin, Ryan Millerin.)

mese alko toimii. 0_o

taistelen edelleen messengerin asennuksen kanssa. vista on muuten käyttiksenä valovuosia xp:tä edellä, mutta mesen kiukuttelusta ropisee paljon miinuksia. mikä helvetti siinä voi olla?!!

no, olkoot. nyt on kerinnyt tehdä paljon muutakin kuin vaan roikkua onlinena mukajutustelemassa mukajotain. oon katellut eurosportilta africa cup of nationsia (meinasin pudota sohvalta kun egypti pöllytti kamerunia 4-1), käynyt kaks kertaa lenkillä ja vääntänyt lehtihommia.
toisaalta mesen toimimattomuus on heijastunut myös turhana ajantappona, koneella kun tulee oltua joka tapauksessa töiden puolesta. se aika mikä ennen meni kavereiden kanssa jauhantaan, kuluu nyt facebookin typerien testien parissa.

'which swear word are you?'
'which assasin are you?'
'which bitch are you?'

mitähän seuraavaks, 'what sandwhich are you?'

. . .

EDIT: vitujees! foo fighters tulee provinssiin!!!

nyt meni käsi housuihin... (??)

tänään, elikkäs sunnuntaina alkoi jalkapallon afrikan maanosan mestaruusturnaus. voittajaehdokkaat on samat kuin aina yleensäkin: senegal, norsunluurannikko, nigeria, kamerun ja isäntämaa gahana. myös arabimaat (varsinkin tunisia, egypti ja marokko) on perinteisesti olleet kovia. nyt kun kisat käydään mustan afrikan puolella, pokaali matkannee kuitenkin päiväntasaajan eteläpuolelle.

ghana yllätti monet toissavuoden mm-kisoissa pelaamalla aivan jäätävää jalkapalloa. sitä samaa oli tarjolla iltapäivällä käydyssä avausottelussa, jonka eurosport televisioi suorana lähetyksenä. 'mustat tähdet' voitti kotiyleisön riemuksi guinean 2-1. joukkueen kirkkain tähti on ehdottomasti chelsean häikäisevä michel essien. kaveria on luonnehdittu itseään steven gerrardia paremmaksi, eikä syyttä.
myös kamerunilla ja nigerialla riittää megaluokan ykkösfutareita miehistöissään. ensiksi mainitun mielenkiintoisin nimi lienee niin ikään chelsean vasta parikymppinen john obi mikel. muita 'superkotkien' hurjia pyssyttäjiä ovat newcastlen obafemi martins ja middlesboroughn nwanko kanu.
kamerunin 'lannistumattomilla leijonilla' on sen sijaan marssittaa viheriölle barcelonan supermies samuel eto'o. maalivahti carlos idriss kamen nappaa palloja saman liigan espanyolissa.
kovista jengeistä huolimatta uskon norsunluurannikon sittenkin voittavan koko roskan. 'elefanttien' - ja samalla koko turnauksen - paras pelaaja on brittikenttien ahnain maalitykki dider drogba. arsenal-toppari kolo toure ja tämän barcassa pelaava pikkuveli aya ovat myös niin jäätäviä, että uskon keski-afrikan kingien nostavan mestaruuspokaalin suorille käsivarsilleen kisojen päätteeksi.

. . .

ei taaskaan huvita mennä nukkumaan. väsyttää kyllä, muttei nukuta.

asensin aamupäivällä windows vistan. kone ei sekoile enää niin pahasti, mikä on hemmetin hyvä homma. ehkä leikin nyt tällä uudella käyttiksellä ja järjestelen vaikka kovalevyn valokuva-albumeja, kunnes alkaa uni painaa silmää. ja siinä voikin mennä aikaa, koska kun räpsimisiä rupeaa ihmettelee ni sitä alkaa kelailee miten nopeesti aika meneekään.

kuvia ihmisistä, tilanteista, paikoista, tunnelmista. jpg-tiedostoja erilaisista ilmoista: hienoista kesäpäivistä, kirpeistä tammikuun pakkasista, aurinkoisista kevät touhuista, salamalla otettuja syksyn sateita. otoksia pihapeleistä, lukiosta, baarista, kaduilta. senaatintorilta, karlavägeniltä, champ élyseeltä, bayerin metsämaisemilta, tunturin juurelta.

aina kannattaa ottaa kuvia. kameran räplääminen meinaa usein unohtua, sillä hetkellä kun taltioitavaa tapahtuu. ja vaikkei tapahtuisikaan - kaikenlaiset asiat on ikuistamisen arvoisia. myöhemmin on iloinen siitä, että muisti näpsäistä kuvan.

haikea fiilis. palaan kuvien pariin, se auttaa muistamista.

arvon stadissa.

eilen kuuntelin rokkii on the rocksis. ennen nuorten naisten energiapommia esiintyny snipe drive teki vaikutuksen, kovaa livesettiä. nähtävästi tuusulassa osataa muutaki ku ammuskella... olipa paska läppä.

tänää kävin aamupäivällä yliopistolla juhon kaa safkaa ja ostin carlingsista paidan. löysin myös diorin todella äveriään tuoksuista hajustetta mut electron potkas nivusii ku näin hintalapun. tätä kirjotan vatsallani siskon valkeen hohtavalla läppärillä. kyynärpäät väsyy, vaikka alustana on pehmee karvamatto. mahakin murisee sellasella volalla et heena vois jo kohta soittaa - mullon aivan helvetinmoinen nälkä.

illalla heitän noppaa jossain päin kaupunkia, luultavasti stobe toises kädes. alustavissa suunnitelmissa olis käydä heittää high fivet pulkkisen uudella kämpällä tossa albertinkadulla, sen jälkee hämysee luolaa ryystää. johannan ja sen kamujen kaa en kyl oo menos, kun ne tahtoo välttämättä deeteeämmään. no thanks.

huomenna sitte kotio!

mulla on snadisti atooppinen iho. ei pahasti, mutta sillälailla että se talvipakkasilla tuppaa vähän kuivumaan. ja kun iho kuivuu, se kutisee.

tätä ärsyttävää yhtälöä vastaan sairaaloissa on sellasia valohoitoja, joissa potilas menee valoa hohkavaan kaappiin seisomaan ja saamaan sekä ihoa vahvistavia että myös hieman ruskettavia säteitä. kyseessä on eri homma kuin solarium, sillä valohoidon sädetyyppi on erilainen ja valon voimakkuus monta kertaa solariumia tehokkaampaa. yhtä kaikki, sain keploteltua itseni tämän hoidon piiriin - vaikkakin lääkäri sanoi, "ettet välttämättä tarvitsisi hoitoa, mutta menköön nyt sitten."

tänään oli kolmas kerta 14 valokerran sarjasta. koska säde on helvetin voimakas, sitä aletaan antaa vain pikku annoksina kerrallaan. aluksi 20 sekuntia, sitten 25, 30, 35 jne. vaikka siirtyminen pidempikestoisiin valonsaanteihin tapahtuu hissun kissun, oon silti onnistunut polttamaan perseeni siellä. ihohan on muuten tottunut auringonsäteisiin - kun kesällä kulkee vähissä vaatteissa ja sitä rataa - mutta koska en edes kuumimpien helteiden aikaan juoksentele ympäriinsä perse paljaana, on meitsin äässi nyt sitten vähän niinkuin kärähtänyt.

toinen tyhmä juttu liittyy niihin hoitajiin, jotka sillä osastolla häärii. ne on kaikki lähes poikkeuksetta vanhoja kääkkiä, jotka ei poistu riisumistilasta minnekään kun valmistaudun valokaappikondikseen. ja se kondis on muuten aika mielenkiintoinen: valoa otetaan muutoin alasti, mutta silmät suojataan uimalaseilla (voimakas valo menisi silmäluomien läpi) ja miesten tulee laittaa sukukalleutensa kaksinkertaiseen sukkaan. voin sanoa, etten ole kovin hemaiseva näky seisoskellessani valoa saamassa kirjaimellisesti muna sukassa. :S

ei mulla muuta.

istuin vuonna 2007 pimeässä leffateatterin kätkössä enemmän ku koskaan aikasemmin. jokaiselle kuukaudelle löyty joku hyvä ensi-ilta, ja hyviä rainoja riitti myös valtavirtatuotantojen ulkopuolelle. tästä hyvänä esimerkkinä brittien loistava sovitus, jota typerästi uumoilin etukäteen lässynlässynlää-kategorian draamaksi, ja lähes indie kamaa ollut paksuna.

viime vuosi oli myös toimintaelokuvien temmellyskenttää. jos jotain hyvää suomen sateisesta kesästä pitää keksiä - kaljan, grillimakkaran ja festareiden lisäks - niin olkoon se sitten valkokankaan tapittaminen. ainakaan ei tullut huono omatunto, kun matkalla leffaan minihameiden aurinkolaisen läpi tiirailun sijaan pitikin keskittyä vesilätäköiden väistelyyn.

nämligen sommaren var kort, och fullt av action: spider man 3, transformers, ocean's thirteen, harry potter, shrek 3, medusan sinetti, die hard 4.0, pirates of the caribbean 3... simpsonitkin voi viedä lyödä samaan syssyyn.

jos näin äkkiseltään pitäisi valita koko menneen vuoden kovin parituntinen, niin valintani osuisi david fincherin hyytävään zodiaciin. jake gyllenhaalin, mark ruffalon ja robert downey jr.:in tähdittämä trilleri sai vielä syysmyrskyjen aikaan makuunista vuokrattunakin niskavillat pystyyn.

. . .

se menneistä. '08 näyttää jatkavan viime vuoden trendiä jatko-osien suhteen, sillä seuraavat 12 kuukautta on ympätty täyteen uusintafilmatisointeja ja jo hyväksi havaittujen stoorien jatkokertomuksia. tosin ei sillä etteikö indiana jonesin (harrison ford on jo 65, jumalauta!), batmanin, john rambon ja muiden sankareiden seikkailut kiinnostaisi entiseen malliin. ja millä perusteella tuotantoyhtiöt lähtivätkään rahoittamaan leffoja? ah, propos!

mitäs kaikkea sieltä nyt onkaan tulossa?

täyspitkä sinkkuelämää-elokuva. hmm, voisin käydä katsomassa, jos carrie lemppaa mr. bigin ja valitsee aidanin.

the death of john lennon. musapuoli lienee ainakin kunnossa, mutta maku menee jos yoko onoa näyttelee joku björk hiukset suussa. hyh.

saw v. oksennustaudin saa helpomminkin, kuin katsomalla ideoita kierrättävää mielenhäiriöoopperaa.

harry potter se ja se. tässä on elokuva, joka ei varmuudella ole kärsinyt käsikirjoittajien lakosta. vai mitä, nti sikarikas rowling?

cloverfield. jokin suuri ja valtava ja varmaan helvetin pahalta haiseva monsteri hyökkää amerikkaan. sitten liput lasketaan vähäksi aikaa puolitankoon ja kaikki tihrustaa itkua. lopulta maailman mahtavimman kansakunnan patrioottisuus kuitenkin voittaa, setä samulia alkaa vituttamaan ja mörköä ammutaan singolla naamaan. ja popparit senkun maistuu.

ainiin, ja sitten teattereihin pölähtää tämä meidän ikioma lordin leffa! varokaa vaan, dark floors yrittää lyödä kevättalvella katsojille kurat housuihin. ihan kiva yritys, mutta yritykseksi taitaa valitettavasti jäädä. tai mikä minä olen sanomaan, salee paskannan alleni jo ensimmäisen kymmenen minuutin aikana... hahhah. kyseessä on joka tapauksessa vähintäänkin mielenkiintoinen tekele. jollei muuta, niin ainakin on hauska nähdä, millaisen amerikan apinoinnin pete riski on kameransa takana saanut väsättyä. no, ainakin niillä on siinä musta jenkkikyttä. respect. always good.

toinen edes vähän kulmakarvoja kohottava leffa on syksyllä teattereihin saapuva halo. yhteen maailman suosituimpaan videopeliin pohjautuva avaruusräiskintä näyttää varmaan vähän erilaiselta kuin mitä xboxilla pelattaessa, mutta eiköhän ne örkkien päät räjähtele siinä missä kotisohvallakin sarjatulen suunnattaessa kuvaputkeen.

vaikkei edellämainituista mikään onnistu juuri vakuuttamaan, vuosi lupaa leffojen suhteen silti hyvää. tai ainakin mikäli taso jatkuu yhtä jäätävänä tammikuusta eteenpäin, sillä ensimmäinen kuukausi sisältää ainakin kaksi oscar-rohmua, jotka on pakko - siis aivan_pakko_käydä_katsomassa.

näistä ensimmäinen on jesse jamesin salamurha pelkuri robert fordin toimesta. tässä kuuleman mukaan tajunnanräjäyttävässä länkkärissä kelju jätkä kavaltaa preerioiden viileimmän kundin ja kaikkien lainsuojattomien iskän, jota brad pitt esittää.
toinen on sen sijaan tositarina 60 ja 70-lukujen new yorkista, jossa huumekauppaa hallitsevat italiaanot saavatkin huomata tulevansa sysätyksi mustan pojanklopin toimesta. kun mainitsee, että pääosia esittävät denzel washington ja russel crowe, niin enempää sanoja tuskin tarvitaan. måste se.

jösses, mitä kello onkaan. ajatusvirta saa luvan loppua tähän, lähden suuntaamaan mentaalista projektoriani nukkumatin pyörittämään leffalafkaan.