IRC-Galleria

perjantain synttärit oli todella mukavat. keittoa, kaakkua (sanni leikas mulle niin ison palan et nakersin sitä koko illan!) ja kivoja ihmisiä. miettikää, oikeesti mukavia- ja vielä vääksyssä! noei, vitsivitsi. :D

nonii, sitten sankarin kotoa matka jatkui lahteen ja tulikuumaan yökerhoon jossa piti vatkata jalkoja ku kajareista lähti sexy back. parit hörpyt siin ja sitten kullan kaa kotiin mammii. heräsin yöllä kattoo nhl:ää mut päätin jatkaa unia ku se parempi puolisko meistä näytti nii nätiltä nukkuessaan.. päätin liittyä seuraan nukkumatin maailmaan.

herättiin vasta joskus yhen maissa päivällä, enkä vielä silloin olis uskonu et olisin jo parin tunnin päästä siitä hetkestä pelaamassa jääkiekkoa! piti vaa ottaa chillisti ku kahvikuppiki täris aamupalalla kädessä, mut niin vaan painelin kolmeks hallille ja pelasin viel ihan hyvän pelinki. hiki kyl virtas....kylmä hiki. huhh.

illalla kurvailtiin katjan kanssa hollolaan kokelas juuriselle kattelemaan the omenia. kuvitelkaa tilanne: valot kiinni, äänentoisto kaakkoon, ulkona pimeetä ja kylmä sade.
arvatkaa pelottiko tyttöä? NO PELOTTI! :D mut oli se hyvin tehty, ja itekin säikähdin pari kertaa. pakko myöntää....

tänään ihmettelin aamupäivällä katjan sängyssä maatessani et "mitähän helvettiä mun bokserit tekee tuol kattolampussa...?!?!" :D joo-o, siellä ne roikku ilosesti. sai hyvät naurut siitä. :)

kotona on iha kivaa mut vois taas mennä vääksyy punkkaa. <3

tyttöni täyttää vuosia, ja sitä juhlitaan tänään. mukava ilta tiedossa... on kakkua, suolasia, soppaa ja iloista mieltä. :) jatkot on vissiin divassa. olisin halunnu onnelaan, eikä vähiten siks että joku herrasmiesliiga pitää levyjulkkareitaan tms. shittiä divan puolella. no mutta, ei se nyt oo niin nuukaa. keitoissahan mä oon joka tapauksessa. huomenna on tosin matsi klo 15.00... kyllä sitä aina siks selviää.... khyyl....

aamupäivällä tein haastattelun nousevasta pop-rock-orkesterista. on aina mukava jututtaa musatyyppejä, koska toisin kuin urheilijat, ne on todella rentoja. varsinki futarit ottaa itsensä toisinaan kauheen vakavasti, lätkäpuolella on chillimpää. näin btw.

ostin myös hienon hiirimaton! se on sellanen ihan pölhö, sininen ja joku hassu elukka pyörii siin. cookista löysin, ja sain 50% alennuksen. ei vissiin ollu menny kaupaks, enkä ihmettele! :D

mutta nyt synttärihatut päähän ja töttörööt soimaan. onnea katja!! <3

joka päivä sama juttu.

todella ärsyttävää, kun kävelet kohti liikennevaloja ja näet että ne on vihreällä. kävelet ja kävelet, et oo vieläkään suojatiellä ja ukko pysyy vihreänä, autot odottaa.

vähän ennen suojatietä ukko alkaa vilkkua, ja muuttuu punaiseksi JUURI ennen kuin saavut suojatielle.

siis TODELLA ärsyttävää.

miten onnistunkin aina ajoittamaan kulkuni noin huonosti?

asiaa tosin kompensoi se, että oon aika mestari kävelemään punaisia päin. =)


muthei, nyt on nälkä. -->

englannin tunnilla oli n.40-vuotias sijainen. nainen. sen nimi oli suomalainen mutta hän ei enää puhunut oikein suomea, kun oli niin kanadalaistunut. nyt hän kuitenkin asuu suomessa ja valmistunee piakkoin opettajaksi.
tunti sitten alkoi ja hän kierteli katsomassa ryhmiä. meidän kohdalle sattuessaan kysäisin häneltä, miten kiekkohullu maa kanada onkaan. nainen oli näet kertonut asuvansa parin tunnin ajomatkan päässä torontosta, jääkiekon mekasta.
nainen kattoi mua vähän aikaa ja sanoi: "kuule. jääkiekko ei ole vain jääkiekkoa kanadassa. se on jotain paljon enemmän. se ei ole urheilua vaan uskonto. kun meillä torontossa on pelipäivä, muusta ei puhutakaan. aamu-uutisissa -siis ihan tavallisissa, ei urheilu-uutisissa- kerrotaan maple leafs -pelaajien kuulumisia. jos maple leafsin pelaaja nähdään ostarilla, siitä raportoidaan välittömästi."
en ollut uskoa korviani, mutta nainen vaan jatkoi.
"en itsekään ollut mikään erikoinen kiekkofani aikoinaan kanadaan muuttaessani, mutta nyt maple leafs merkitsee minulle lähes kaikkea. meitä on kaupungissa saman verran faneja kuin asukkaita (torontossa asuu n.5milj. ihmistä). kaipaankin kanadaan takaisin, kotiin torontoon."
ihan uskomatonta. aivan järkyttävän mielenkiintoista.
pakko päästä käymään torontossa joku päivä. oon aina halunnu mennä sinne, mutta tämän keskustelun jälkeen oon entistä vakuuttuneempi sinne menemisen halusta.

astu sinäkin tämän suomalais-kanadalaisen naisen -ja miljoonien ja taas miljoonien muiden kanadalaisten- maailmaan osoitteessa nhl.com. intohimo vaahteralehtiin alkaa puolestaan osoitteessa mapleleafs.com

it's all about hockey.

just ennen heräämistäni näin unta, että viipaloin perunat öljyselle paistinpannulle ja aloin rikkomaan kananmunia.

ajoinkin heti silmät avattuani kauheella kiireellä kotiin jossa söin kunnon aamiaisen.

tyttöystävä oli kovin kiltti ottaessaan minut mukaansa helsinkiin katsomaan uuden jadesoturi -elokuvan ensi-iltaa, johon voitti liput täälä galleriassa.
päivä oli ihan mukava, kun ensin kierreltiin siinä keskustassa (kummankaan ei pitäny ostaa mitään mut molemmat osti vahingos farkut!) ja sitten neljäks hiippailtiin maxim teatterille. en ollu ennen käynykään siellä, mutta hyvä että nyt sekin on tullut nähtyä: villi huhu (lue:katja) kertoi että se saattaisi olla yks suomen vanhimmista leffateattereista.... ja sen oli kyllä olonenkin kun eivät edes karkkia myyneet! surkeeta.
anyways, näytäntö alkoi sillä että gallerian ylläpitäjät spiikkaili stagella mikkiin ja mainosti galleriaa. sitten alko ite elokuva.
jos elokuva pitäis arvostella pelkästään sen perusteella, miltä se näytti, täytyisi sille antaa täysi kymppi. varsinkin kun ottaa huomioon, että kyse on kotimaisesta elokvasta. metin monta kertaa leffan aikana, että voiko tää oikeesti olla suomalaisten tekemä. huhhuh. todella kaunista katseltavaa, ja ihan jotain ennenäkemätöntä kotimaisen elokuvan saralla. jälleen on otettu uusi harppaus eteenpäin. hyvä suomi!
valitettvasti leffan sisältö ei ihan yltänyt upean ulkokuoren tasolle. sinänsä mukiinmenevään juoneen oli yritetty änkeä sinivalkoisia elementtejä, mutta kaikkinensa kokonaisuus jäi vain kiinalaisen mestarituotannon häilyväksi varjoksi. tekijät ovat selvästikin katsoneet tarkkaan sellaiset elokuvat kuin hero, lentävien tikarien talo ja hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme.
tyhmää tahi ei, olisin kaivannut jatkuvan kauneuden, rakkauden ja kyynelten tilalle enemmän raakaa hongkong meininkiä. lopputulos ei tällaisenaan ole missään nimessä huono, mutta kunnon kotimaiselle kung-fu äksönille on edelleen olemassa tilaus!
kannattaa kuitenkin käydä katsomassa, ehdottomasti. jo suomalaisnäyttelijöiden kiinan puhuminen itsessään on näkemisen arvoinen suoritus!

ps. matkat eestaas taittuivat todella nopeasti uuden oikoradan ansiosta. kerrankin valtio on tehnyt järkevän investoinnin.

nyt on sitten kannettava. oon tyytyväinen! =)

eilen fuksiaiset. oltiin keitolla lähes kaikissa lahen baareissa.... ja sitten tietenkin onnelassa jorattii boten annaa :D

hahaa, tänään ostamaan kannettavaa.

mukavaa meininkiä. :)

minulla on erittäin ahtaat nenäontelot, jonka vuoksi hengittelen usein suu auki.

esimerkiksi jos kävelen kiiruusti kaupungilla, en voi hengittää nenän kautta ollenkaan, tai, jos on vähääkään nuhaa, niin suun kautta kulkee ilma.

ai EVVK? :D

eilen oli kotipäivä. nukuin pitkään, ja herättyäni keittelin kahvit. aamupalalla soitin anttilan top teniin ja tiedustelin, olisiko jalkapalopeli jo saapunut heille myyntiin. kuulemma oli. pistin varauksen. sitten väänsin lehtihommia koneella ja surffailin netissä. lopulta kampesin itseni kolmen bussiin ja köröttelin lahteen.
hain hetimmiten pelin anttilasta, waude. fifa 07. ei ollut kovin kallis, ainakaan sisällön laadukkuuteen suhteutettuna. ja kansikin oli hieno. wou.
tämän jälkeen kävelin torille, jossa hastattelin ihmisiä keskiviikon lehteen. gallupin aihe oli "syksy ja sienet". ainoastaan yksi tyyppi kieltäytyi, yleensähän ihmiset kaikkoavat viimeistään siinä vaiheessa, kun kuulevat että pitää ottaa kuva. nyt meni kuitenkin tosi hyvin ja sain hommat nopeasti hoidettua. porukat pääsivät samoihin aikoihin töistä ja parkkeerasivat torin kulmalle, josta hyppäsin kyytiin ja lähdettiin kotiin paimelaan.
matkalla kotiin äiti tarjoili karkkia ja isä alkoi kertoilemaan juttuja musta kun olin pieni. ne oli nähneet äsken äidin kanssa kun tein haastiksia torilla, ja olivat alkaneet muistelemaan ja naureskelemaan mun hölmöilyille pikkupoikana.
olin kuulemma ihan ylipuhelias. kassajonossakin käännyin aina takana olevien juttusille, ja jossei ne jutelleet niin ihmettelin äidille että onko ne tyhmiä vai muuten vaan vihasia. ja kassaneitiä piti aina jututtaa. kerran, kun en ollut jaksanut seistä kassajonossa vaan menin istuskelemaan etäämmälle penkille, niin olin kuulemma huudellut että "täällä vaan yksi paimelan mies istuu yksinään kun kukaan ei tule juttelemaan!" siis mitä ihmettä, joskus viis vuotiaana. vähänkö noloa.
ja kerrankin jossain kylpylässä olin taasen jutellut saunassa ihmisille, ja ilmoittanut siellä kovaan ääneen että kaikki saisivat tulla löylyjen jälkeen meille kotiin, kun äiti tekee voileipiä ja muutenkin jääkaappi on täynnä makkaraa. huhhuh.
kiusallinen automatka päättyi ja pääsin omaan huoneeseeni jonne vili saapui härnäämään. heitettiin toisistamme vähän löylyä ja käytiin fifan kimppuun. ihan sikahyvä. piti kokeilla vaan vähän, mutta kokeilu venyikin nelituntiseksi. hups.
pelien jälkeen taas työjuttuja, ja uppouduinkin niihin niin että missasin puolet big brotherista.
illalla ei uni tullut silmään, ja kun vihdoin nukahdin, näin karmeita painajaisia. herätessäni olin hiestä märkä ja menin samantien suihkuun.
nyt oon koulussa ja tunti alkaa kohta. illalla on treenit, mutta sitä ennen pitää mennä laittamaan mummin ja papan digiboksi kuntoon.

moikka.