meillä oli joskus pupu. sen nimi oli topi. pupu oli oikeesti tyttöpupu, mutta koska mun sisko oli niin hömppä back in the days (~'91), se halus nimetä sen välttämättä topiks. topi oli siskon lahjapupu, tai oikeammin kani, kanihan se oli koska puput on pieniä ja söpöjä mutta topi oli iso ja punasilmänen ja ehkä jopa vähän pelottavakin pikku-eetun mielestä.
topi söi ihan kaikkea. kesällä vapaana ollessaan ja juoksenteli vapaana pitkin pihaa ja söi mm. ruusun oksia, matoja ja vaikka mitä. jos topi olis matsannu karvisen ruokakisassa, se olis voittanu 100-0. niin iso masu ja kova nälkä sillä aina oli.
kerrankin se sisällä ollessaan kiipeili (en tiiä miten kanit kiipeilee...) olohuoneen pöydälle ja söi sipsejä. mutta ei siinä vielä mitään, topin lyhyen elämän ehdoton kohokohta oli eräs heinäkuinen päivä kun se päätti loikkia naapurin pihalle. siellä topi koikkelehti ylimmälle ulkoportaalle, jossa se kaatoi reunalla olleen avaamattoman karjalan sixpäkin alas portaita. pullot meni tuusan nuuskaks, ja topi-hömppä tietenkin meni heti ottamaan maastoon valuvasta, ihmeeliseltä tuoksuneesta maltaasta selvää...
pari tuntia myöhemmin naapurin setä koki elämänsä yllätyksen. kaljat valuu pitkin portaita, ja portaiden juuressa makaa meidän hölmö topi-kani tassut kohti taivasta, silmät sirillään ja kieli ulkona. topi oli ympärikännissä. oli siinä meillä vähän ihmettelemistä kun topi kannettiin reissultaan kotiin...
tämän kanin jälkeen en ole vastaavista otuksista hirveämmin välittänyt.
toissapäivänä kävi kuitenkin niin, että me löydettiin katjan kanssa yhestä eläinkaupasta maailman ihanin pupu. siis pupu, ei känninen kani. pupu on pyöriny meidän mielissä ja me ehdittiin jo nimetäkin se. BEN. ben the bunny. se oli aivan ylisulonen venytellessään masu terraaron lasia vasten... ja sitten kun se mutusteli kiltusti porkkanaa! voivoivoi! BEN on ihana pikku pupu!
seriously, ei mulla tosiaan muuta ollut.... :D