IRC-Galleria

brittiohjaaja danny boyle osaa hommansa. vuosikymmen sitten kundi yritti kääriä isoa seteliä marssittamalla pienen armeijan kokosen kuvausryhmän thaimaan viidakoihin. vuosi oli '98, ja pääosassa itselleen rintalihasten nysät kasvattanut leonardo dicaprio. hirviömäisestä budjetista ja sinällään hyvästä ideasta huolimatta the beach floppasi. rainalle kävi samalla lailla kun dicaprion tähteyteen nostattaneelle titanicille. se vajosi erittäin syvälle.

viime vuonna boyle pakkasi jälleen shortsinsa matkalaukkuun. tällä kertaa leffanteko lennätti miehen intiaan, jossa vaatimattoman kokonen kuvausryhmä koostui pelkästään paikallisista osaajista. huomion herättämisen välttämiseksi mumbaun röttelöitä taltioitiin käsikameroilla - hikiset rintalihaksetkin on korvattu hikisillä intialaisilla!

lopputulos on samanlainen kun namaskaarin safka: jäätävän mausteinen ja perhanan hyvä.

tsekkasin slumdog millionairen eilen pinjan, emmin, vilin ja sen mielitietyn (heh) kanssa. kaikki tykkäsi leffasta. ja niin on tykännyt moni muukin. boyle itse ei odottanut rainaltaan sen kummempia, vaan kelasi sen joutuvan suoraan dvd-levitykseen. niin tulee varmaan käymäänkin, mutta sitä ennen leffa ehti jo pokata kahdeksan oscaria. not bad for a slumdog!

EDIT: olisipa mukavaa jos lasse lehtisen isännöimä "haluatko miljonääriksi?" palaisi ruutuun!

tänään herätessä oli ensimmäistä kertaa sellanen fiilis, että on tullut vanhaksi. edellisillan synttäreiden juhliminen venähti aivan överiksi, ja sen huomasi. olo oli kaikilla mahdollisilla mittareilla mitaten aivan hirviömäinen.

en voinut mennä kouluun, töistä nyt puhumattakaan.

sen sijaan oon nukkunut, ettinyt epätoivoisesti päänsärkylääkkeitä ja jumittanut sohvalla. kertaalleen oksensin. sen jälkeen ruokakin on jo alkanut vähän maistua.

olon hieman kohennettua (seitsemän jälkeen illalla) tuulettelin järkyttävältä lemunnutta kämppää ja kaivoin jäkaapista äidin tekemän kinuskikakun. sain sen siltä eilen omakätisesti, kun koko perhe änkesi onnittelemaan. oli mukavaa, mutta tuntui kyllä siltä, ettei mun yksiössä ollut neliötäkään liikaa.

. . .

toissapäivänä käytiin pulkkisen kanssa tampereella. lähes loppuunmyyty hakametsä todisti ilveksen ja pelicansin välistä, ennätystasaista painimatsia. olin luvannut ilta-sanomille vääntää trilleristä pienen jutun, mutta homma oli lähellä kusta kunnolla. peli nimittäin venyi jatkoajalle ja ratkaisu tapahtui arviolta 40 minuuttia normaalia myöhemmin. kun vielä pukukoppikäytävällä kommenttien vaanimisessakin kesti aivan vitusti, myöhästyttiin junasta. sen takia jouduttiin ottamaan vika pendolino stadiin.

junamatkassa oli kuitenkin yks zambonin kokonen ongelma: se olisi perillä vasta 01:15, vartti sanomatalon määräämän deadlinen jälkeen. näin ollen jouduin näpyttämään jutun helvetinmoisessa kiireessä, ja koska kännykän netti ei junan nopeudesta johtuen tietenkään ottanut toimiakseen, soitin juholle, joka sitten kirjotti ja lähetti mun puhelimessa lukemani läpät ajoissa perille. huhhuh mitkä arpajaiset.

arvalla ja onnella ei sen sijaan tule huomenna olemaan osaa eikä arpaa (heh), kun sm-liigan pudotuspelit räjähtää toden teolla käyntiin. pelicansin savotta alkaa espoossa bluesin vieraana, ja jatkoon mennään neljällä voitolla. ei hyvältä näytä, mutta: niin kauan kun kiekko on tehty kumista, kaikki on mahdollista.

sain viikonlopuksi toimeksiantoja salppurin kisoihin. haastikset kuitusesta, koivurannasta ja muista latujen hirviöistä oli yhtä siistejä ku pressitilojen ilmaset safkat, mutta tuli kisoista jobin postiakin.

vaikkei juhon kanssa edes eksytty lauantain after skissä hiihtosatadionin viereen pystytettyyn jääbaariin, onnistuin silti imuroimaan itteeni jonkun vitun räkätaudin. nyt nenän alusen wannabe usher-viiksiä koristaa nyt myös punanen hankauma, jonka jatkuva niistäminen on aiheuttanut. buu!

turha silti jäädä arpomaan. lähden suoraan koulusta pulkkisen kanssa inter cityllä tampereelle. ilves ja pelicans vääntää keskenään viimesestä playoff-paikasta, ja vaikka mun osalta kyseessä onkin puoliksi duunikeikka, aiotaan myös tsekkaa ite tampesteria. laskeskeltiin, että ehdittäisiiin ennen matsia käydä vetäsemässä mustat makkarat huiviin ja kohottaa pudotuspelitunnelmaa parilla pirtelöllä*. sen jälkeen onkin hyvä valua hakametsän siimekseen, repiä paita auki ja ketkuttaa lannetta naurettavan eurodancen tahtiin.

ja kun tullaan takasin helsinkiin, xbox ja nhl menee samantien päälle. on tää kevät hienoa aikaa.

(* = juoman nimi ehkä muutettu)

kruununhaan yleensä harmaat ja happamat eläkeläiset sai tänään vähän väriä kylkeensä. käväsin äsken liisankadun k-kaupassa ostamassa tykötarpeita (eli lahen sinistä) mun ja pulkkisen hockey-iltaa varten, ja tulin samalla todistaneeksi pölhön papan asiointia kassalla.

äijän käppänä oli kaikin puolin siististi pukeutunut, mutta ehkä veijarimaisesta pappalätsästä olisi pitänyt osata päätellä, minkälaista löylyä ukolta oli pulpahtamassa suusta ulos.

kassan loppusumma näytti 20,40e. ukko arpoi seteleidensä kanssa jotain tyyliin: "tässä yksi iso raha! ja tuleekos näistä pienistä vielä se 40 senttiä? ai mutta senteistähän mulle tulikin mieleen...." papparainen naurahti. sitten se alkoi selittämään jotain ihan älytöntä vitsiä sille kassapojalle, samalla kun entisestään kasvanut jono venaili taustalla.

"tiedätkös mikä on pikkupojalla viisi senttiä, miehellä kymmenen senttiä ja oikein isolla miehellä se voi olla jopa 20 senttiä?"

kundi kassan takana kohotteli kulmakarvojaan eikä osannut oikein sanoa mitään. eikä ollut tarviskaan, sillä pappa kiirehti vitsinsä loppuun:

"ee-eei, se ei ole se mitä varmasti kuvittelet! hehheh. oikea vastaus onkin nimittäin pienin kolikko, jonka kukin viitsii maasta poimia! HAHHAHAHAHAHAAAAA!!!"

en voinut mitään sille, että mua alkoi naurattamaan. takana jonottanut tyttö hymyili vähän, mutta olin siinä kaupassa ainoa, joka millään tavalla noteerasi papparaisen vitsin. höh!

. . .

se rivouksista. nyt on aika kääntää kanava canal+:lle ja kaivaa huurteiset jääkaapista! panokset kasvaa kaukalossa, ja kotisohvilla viihdytään. it's hockey time!

ei voi olla totta. laskiainen on vasta tulossa, mutta oon jo tänään onnistunu vetämään huiviin SEITSEMÄN laskiaispullaa.

ja jos pikkulintujen laulua on uskominen, yhteen pullaan on upotettu kolme sokeripalaa. näin ollen oon mussutellut 12 tunnin aikana 21 sokeripalaa! eee-eeeeih.

pitäis ehkä vähän rajoittaa. harmi, että ne on niin hyviä!

eksyin eilen tennariin viihteen perässä. sitä sain!

mukana oli juho ja pulkkinen, ja valkokankaalle heijastui jenkkinuorten mökkiviikonloppu chrystal laken (näennäisen) kuvankauniissa maisemissa. leffassa paljastui, että lapsuudessaan vähintäänkin väärin kohdeltu JASON oli kasvanut mieheksi - vitun isoksi ja saatanan vihaseksi sellaseksi - ja jostain syystä tämä lätkämaskia käyttävä kaveri oli erittäin äkkipikainen liikkeissään. toisin sanoen, JASON tahtoi tappaa JOKAISEN perämetsiin eksyvän, mahdollisimman raa'alla tavalla.

kuulostaako paskalta? se ei ollut sitä!

friday the 13th oli aika hauska pätkä. vedin karkkia huiviin samaan tahtiin kun jengiä pistettiin kylmäksi, eli tuli syötyä aika vitusti namuja. sinällään ennalta-arvattava puukkohippa onnistui myös jossain määrin yllättämään: kurkun irti repimisessä ja vitunmoisen lihakirveen päähän upottamisessa ei ollut vielä mitään ihmeellistä, mutta siinä oli että kankaalle heijastui yleensä amerikkalaisrainoissa tabuna pidettyjä tissejä. eikä pelkästään nopeina vilahduksina, vaan tarkkoina, viipyilevinä kuvauksina. tis-se-jä.... tittieee-eees. five stars!

elokuvassa esiintyy myös TINA FORD, mike modanon vaimo - modano puolestaan on kaikkien aikojen eniten pisteitä tehnyt amerikkalainen lätkänpelaaja. ja kyllä, leffassa näkyy dallas starsin elävän legendan vaimon tissit! huhhuh.

käykää siis ihmeessä katsomassa.

viikko sitten sunnuntaina väänsin pelicansin pelaajasta radiohaastiksen, jota ehdin töiden takia editoimaan lähinnä yöaikaan; maanantaina ja tiistaina roikuin studiolla aamu kolmeen. torstain deadline olisi antanut enemmän armonaikaa, mutta pinja tuli päivää aiemmin helsinkiin ja päätin priorisoida asiat tärkeysjärjestykseen. valvominen kannatti, vaikkei lopputyöstä mikään mestariteos tullutkaan.

tiistaina kävin pulkkisen ja sipiläisen kanssa hartwall areenassa todistamassa harvinaisen paskaa lätkämatsia. jokereiden suoraan nukkumatilta lainattu pelikirja aiheutti buuauksia jopa kotiyleisöltä, vaikka narrit voittikin tylsän väsytystaistelun. vierailija taipui 3-4, mutta lahtelaisten tämän päiväinen revanssi oli sitäkin tylympi: pelicans pyyhki narreilla lattiaa, voitti 9-2 (!) ja isku areenassa riitti meteliä.

pinja oli tosiaan stadissa keskiviikosta perjantaihin. torstaina neiti joutui arpomaan vähän aikaa yksinään mun kämpillä, kun kävin ylellä tapaamassa urheilutoimituksen esimiestä. se laittoi mut kylmiltään kirjoittamaan sisältöä niiden nettivuille, mutta vierailu meni putkeen: sain paikan kevään työharjoitteluun. netin ja teksti-tv:n päivittäminen pasilassa alkaa huhtikuun lopussa (olisi kuulemma alkanut vasta vapun jälkeen, mutta tarvitsevat lisätyövoimaa 24.4. alkavia jääkiekon mm-kisoja silmällä pitäen. enhän mä nyt sellasesta voinut kieltäytyä! heh).

yleltä painelin suoraan takaisin kruununhakaan, kaappasin tytön kainaloon ja vein sen kiinalaiseen syömään. seurana riisiä veteli huiviin juho, jonka kanssa pitäisi lähiaikoina vääntää lisää dead spacea. xbox 360, avaruuden zombiealienit, ydinpyssy ja veriplasma on yhtälö, joka toimii aina.

syömisessä kesti joka tapauksessa niin kauan, että myöhästyttiin pinjan kanssa 20 minuuttia leffasta. se ei kuitenkaan ollut kovinkaan paha lohkaisu, koska finnkinon erikoispäivän takia kyseessä oli vaan femmat tiketit. silti, yhdysvaltain ensimmäisestä julkiseen virkaan valitusta homosta kertonut 'milk' oli hyvä pätkä. ei ihme, että sean penn on ehdolla parhaan miespääosan oscarista.

. . .

tällä hetkellä istutaan vilin ja villen kanssa olohuoneessa paimelassa. telkkarissa pyörii grammy-gaalan jälkilähetys, takana hurjat saunomiset ja suunnitelmissa huomisen pienet kiekkopelit. päivällä aion taas vaihteeksi loikoilla pinjalla, ja hauskan viikon huipentaa eilen kypärätempun iskeneen jakub sindelin haastattelu. czech power!

hahhah. tänään oli aika hassu tilanne töissä. duunikaverit tuli naureskellen kyselemään, että tunnenkos mä ketään ismo ampujaa.

"kateltiin tossa vähän facebookissa sen nimisen kaverin kuvia..."

kiva juttu. iskä on laittanu kuvat naamakirjaan ja arpoo siellä nyt ihan lyhty yössä. se lisäilee hölmöjä matkakuvia ja nimeää niitä vielä huvittavimmilla kuvateksteillä. sitten se pommittaa sukulaisia "vaihtamalla kuulumisia", eli kertomalla mm. käyneensä kävelylenkillä. kaiken lisäks se ja äiti (kyllä, myös ulla ampuja kuuluu samaiseen yhteisöön) kyttää meidän lasten tekemisiä ja kommentoi niitä ihan miten lystää.

"voi sitä meidän eetua!"
"meidän eetu leipoi näin hienon kakun tyttöystävälleen!"
"miten menee onko kivaa? t: äiti"

yks päivä isä kysy, mitä vääntämäni teksti tarkotti. olin kirjottanut olotilaksi "drunk as fuck".

pakko laittaa kaikki mahdolliset rajoitukset päälle!

voi hyvä sylvi.

ja 50-millisen lisäobjektiivin. oon aina tykännyt kuvaamisesta, mutta vasta nyt mulla on kunnon työkalut sen toteuttamiseen. canonin eoksella tallentaa hyvin vaikka jäätävät urheilukuvat kaukalon laidalta, tai tulevan kesän löhöilyt barcelonan biitseillä. hähhää voin kuvailla pinjaa bikineissä... damn, täytyykin vielä hankkia vitunmoinen muistikortti!

heh.

mitä järkeä on vaihtaa kuulumisia sellasten ihmisten kanssa, joita ees hädin tuskin tunnen? ei mitään.

tylsiä hyvänpäiväntuttuja, random nettituttavuuksia, tyhjänpäivästä paskan jauhantaa. ihan vitun turhaa.

ajankäytön riemuvoitto!