IRC-Galleria

jos selviää a-juniorien villien mestaruusjuhlien värittämästä baari-illasta ehjänä, on jo melkoinen sankari.

jos taas kotiin tultuaan onnistuu yläkerran portaissa hankkimaan itselleen hiusmurtuman, on vastaavasti kovan luokan tunari.

iltahan kyllä meni varsin villeissä merkeissä, koska divan oli (viidettä iltaa peräkkäin) valloittaneet pelicansin nuorten uunituoreet suomen mestarit. pojilla oli pelipaidat päällä, alkoholimyrkytys ja pokaali tanssilattialla. koska olin itse autolla liikenteessä, selvisin vähällä kolikoiden kulutuksella: kumosin vain yhden siiderin ja yhden veden. niiden voimilla sitten jorasinkin selkä märkänä, tunnista toiseen.

aamukolmelta kotiin ajellessani hapotti niin pahasti, että meinasin nukahtaa rattiin. edellisillan karkelot parin tunnin yöunineen alkoi jo vaatia veronsa, ja ultimaalinen väsymistila konkretisoituikin sitten kotiin päästyäni.

menin keittiöön, join pari lasia vettä.

kipitin pimeän portaikon rutiininomaisesti vauhdilla ylös, kuten tuhansina muinakin kertoina.
tällä kertaa rutiini kuitenkin petti, koska kompastuin ja löin sääreni ihan vitun kovaa portaan reunaan.

nukkuminen meni vielä ihan hyvin, mutta aamulla jalka ei kestänyt yhtään astumista. äiti heitti polille, jossa todettiin että pipihän siinä on.

nyt pitäisi sitten pari viikkoa käpytellä kepeillä. en olisikaan halunnut pelata futista näin hyvillä keleillä!




eitäsketää.

olipas mahtavat pelit mukkulan tekonurmella. pelattiin kuudella kuutta vastaan pari-kolme tuntia, hiukset heilui villisti bandanasta huolimatta ja jalat on ihan rakoilla. ensi viikolla keskitykset lähtee entistä tarkemmin ja jalat polkee laitaa pitkin kuin ompelukone ikään. vitun siistiä.

tänään päivällä tunsin olevani tv-sarja 'dawson's creek':issa. siinähän muistaakseni (siis itsehän en koskaan ole kyseistä sarjaa seurannut) vieritettiin ruudulle ärsyttävää koti-fiilistelyä typerän kitaran soidessa taustalla.
ihan vastaavanlainen meno oli, kun kaupungilta tultuani väsäilin kotona ruokaa. vili istuskeli kitaroineen keittiön pöydän ääressä ja soitteli jotain melodioita ja ulkona paistoi aurinko. hahhah, enää olisi puuttunut että joku katie holmesin näköinen tyttö olisi tulut pimputtamaan ovikelloa.

eilen oli hauska ilta, mutta siitä en jaksa enkä kerkeäkään sen enempää näpytellä. sanottakoon, että mollysta se alkoi ja päättyi divan kautta tyttöjen aleksanterinkadun huusholliin. siinä välissä kumosin kurkkuuni ilolientä desin jos toisenkin, tallensin tapahtumia muistikortille ja moikkailin tuttuja. aaaäääööö mä olin niin kännissääää!
aamulla sitten huseerasin ween ja jeen kanssa kaupungilla. darrainen kolmikko huiteli mäkiseen ja hesburgeriin, takaisin kämpillä pelailtiin taas nintendoa.
heikohkoista yöunista ja pienestä pöhötyksestä huolimatta taidan tänäänkin lähteä viihteelle. yöpaikaksi voisi tosin keksiä vaihteeksi jotain muuta, koska siirin tärisevät lelut käy jo ällöttämään. tsori!

uujea, nyt takapiiska ojennukseen ja mars matkaan.

hola!

tuntuu hassulta, että tänään on perjantai.

siis nyt jo.

eihän viikko ole kerennyt edes vielä alkaa kunnolla, ja nyt jo pitäisi valmistautua viikonlopun viettoon. ohhoh. toisaalta, ei mulla mitään löysäilyä vastaankaan ole.

mitäs mennyt viikko onkaan tähän asti pitänyt sisällään? katsotaanpas.

maanantai meni aikalailla huiviin. nukuin viikonlopun univelkoja pois, väsäsin gallupin ja ihmettelin tuulin hauskoja koirulaisia täällä landella. alma varsinkin on varsin söpö tapaus: se ei osaa muuta kuin vinkua ja nuoleskella, ja kun se hipsuttelee ylös yläkerran portailta, joutuu se pomppaamaan aina yhdelle portaalle kerrallaan kieli ulkona läähättäen. voooi.
illalla juoksin myös tapani mukaan överipitkän monday-lenkin.

ja sitten tuli jo tiistai! kylläpä se aika menee nopeasti, suorastaan siivillä. pelikaanien siivillä suorastaan, joo, sehän se tässä on nyt ollut ajankohtaista. a-nuorethan menivät sitten voittamaan sen himoitun sm-kullan tiistaina espoon matinkylässä, ja sekös sai koko kaupungin sekaisin.
aika hauska juttu muuten, että lahdessa muistellaan vieläkin kaiholla niitä menestyksen päiviä, jolloin kari eloranta ja muut junnut pokkasivat a-nuorissa pelatessaan kaulaansa hopeamitalit. se on ollut tähän asti lahteliaskiekkoilun kovin saavutus, ja siitä oli ennen tiistaita kerennyt kulua jo 33 vuotta.
sitten yhtäkkiä, ihan takavasemmalta ja puun takaa, tulee kultainen sukupolvi ja voittaa kultaa. 33 vuoden tauon jälkeen paluu mitalikantaan, ja samantien kultaa! aika kova temppu hei. tällaista menestystä kukaan ei osannut odottaa ennen kauden alkua, vaikka lahtelaiskiekkoilijoiden '86 - '87 - ja '88 - ikäluokat tiedettiinkin raudanlujiksi.
nyt nuoret miehet vili sopanen, mikko kousa, joonas jalvanti, teemu rinkinen, marko pöyhönen, jesse rohtla, henry hietaharju, samu vilkman, timo väisänen ja monet muut ovat pedanneet itselleen hyvän tulevaisuuden. sm-kultaan päättynyt kausi on niin kovan luokan työnäyte, että varmuudella monet edellämainituista pelannevat ensi kaudella sm-liigassa. ja jokunen jonain päivänä ihan NHL:ssä asti. ainakin sopasesta povataan ensi kesän varaustilaisuuden tulikuumaa nimeä.
ennen illan voitonhuumaa vietin kivaa kevätpäivää alekanterinkadulla.

keskivikko jatkoi jo tutuksi tulleella linjalla: aurinko paistoi ja keli oli ihan veen nätti. ihmettelen vieläkin, miten onnistuin raahautumaan aamulla ruotsin kaksoistunnille. krediittiä siitä. mutta vastaavasti taas: häpeän vieläkin, kun feidasin johannan ja helsinginreissun päätyen mielummin päiväunille. siitä miinusta.
aleksanterinkadulla touhu meni taas kahvien keittelyksi, sitten kävin huikkaamassa kiinaan lähtevälle innalle moikkamoit ja pyörin miian kanssa kaupungilla. kevään ensimmäiset kunnon jalkapallopelit väännettiin mukkulassa, ja loppuillan kirosinkin suomen katastrofaalista esitystä azerbadhzania vastaan. lonkero lievitti tuskaa, samoin se etten joutunut tilaamaan yöllä taksia kotiin. kuolasin siis taas kerran aleksanterinkadun keltaiselle tyynylle.

eilinen tuli ja meni. aamupäivällä täydensin tyttöjen kahvivarastoa r-kioskin reissulla, ja kiskalta palattuani naureskelin siirille joka pelasi tuskissaan spideria. sellaset ihmiset on hauskoja, jotka mollaa jotain juttua mutta ovat silti siihen koukussa.
"vittu tää on surkee peli... PÄÄSIN LÄPI!!!"
hah.
himassa pyörin ja hyörin, heitin lenkin, kävin iltasella satamassa kävelyllä ja vielä santa féssäkin juttelemassa pulkkiselle ja camillalle, jotka veteli suupielet majoneesissa perinteistä mombo comboa.
ennen nukkumaan menoa sain kerrankin otettua itsestäni niskasta kiinni ja sammutin koneen. vaihtoehtoinen tekeminen oli tällä kertaa lukeminen, ja päätös ottaa kirja kauniiseen käteen oli ehdottomasti oikea. kannessa lukee 'Syvyys' ja kirjoittajaksi mainitaan maailmankuulu ruotsalainen dekkaristi Henning Mankell. kirja on hyvä, valvoin sen parissa vahingossa puoli kolmeen, vaikka alunperin piti vain lueskella pari sivua.

ja nyt on sitten jo perjantai.
äsken seiskasta soitettiin. tarjosivat isoja, mustia otsikoita keltaisella pohjalla toukokuun loppuun VAIN KYMMENELLÄ EUROLLA!
sanoin että joo, pistä tulemaan.
nainen langan toisessa päässä: "ai oikeesti?"
minä: "no joojoo, seiska on just asiaa!"
nainen nauroi ja huusi pari kertaa "asiaa! asiaa! pistän tilauksen tulemaan!"
ok.


linja-autoni saapuu kohta. häivyn!

moi!

oon rento ku sudenkorento.

niinku tänäänki! aamulla oli vaan tyhmät ruotsin tunnit kasista kymmeneen, olin ihan uskomattoman väsynyt. ilma oli kuitenkin taas kerran niin loistava ettei voinut olla kuin hyvällä tuulella. mukavaan mielialaan vaikuttivat tietysti myös pelicansin a-nuorien eilinen SM-KULTA ja jukan surkeet jutut.
ja jukka olikin se nimenomainen rontti, kenen kanssa painelin ruotsin luokasta käytännössä suoraan iloseen kaljalle. kello oli vasta jotain vartin yli kymmenen, ja me vaan istuttiin jo pubissa puimassa illan suomi-azherbaizdan em-karsintaottelua. mutta vain yhdellä tuopilla oltiin, olinhan luvannut jorskulle meneväni hänen kanssaan reippaana stadissa käymään...
vaan kuinkas kävi! saavuttuani aleksanterinkadun hulppeaan huoneistoon menin oitis maate ja päiväunille. neitinen vakuutteli ettei siinä mitään, senkus nukun jos väsyttää. mutta voivoi, johanna-ressukan kohtalona oli sitten yksin lähteä marssimaan painavan kassinsa kanssa kohti rautatieasemaa. vailla matkaseuraa. oon kyllä aika sika mieheks.
oven mentyä kiinni kämppä oli kerrankin hiljainen. kuolasin keltaselle tyynylle pari tuntia. sitten siiri, allu ja tuuli tulivat mestoille ja alkoivat meluamaan. kauneusunien piristyttämänä keittelin nopsaan kahvit ja kuvasin huvikseen tytön-hupsukoita. ne näytti näteiltä siinä sängyllä vierekkäin istuessaan.
tapahtuman jälkeen poistuin kadulle.
ja sitten! sitten siskoni INNA lähti kiinaan! inna ja parikymmentä muuta yhteiskoululaista poseerasivat ennen bussiin astumista yhdessä koulun pihassa auringon paisteessa, ja emilio oli luonnollisesti paikalla kameransa kanssa. ihan vähän ennen lähtöään siskoni sanoi: "kato sitten kisun perään."
ihan kuin olisi ollut sotaan lähdössä! tuli melkein haikea olo kun siukku hävisi kymmenientuhansien kilometrien mieleenpainuvalle matkalleen.
kuvailujen jälkeen käpystelin takaisin torille ja tapasin miian, jonka kanssa pyörin kaupungilla suklaajäätelö kädessä. kuulumiset on aina mukavampi vaihtaa, kun syö jotain!
myöhemmin himassa söin tortillan ja puin pelipaidan päälle. testattiin nimittäin poikien kanssa nappiksia mukkulan tekonurtsilla, ja pallonhallinta oli edelleen tuoreessa muistissa.

vittan että on ollu hieno päivä.

nyt päivä on sitten kääntynyt iltaan, ja olen lähdössä ulos. jonnekin, parille, kenen kanssa - sitä en vielä tiedä. varmaan jukan ja pulkkisen. sama se kuitenkin on, kaikki ovat jokatapauksessa liikenteessä. HÖRRPS!
(nyt on syytä juoda suruun, sillä suomi meni häviämään sen em-karsintamatsin. bakun betonimörskä on aina paha paikka pelata, mutta se ei ole mikään syy! perkele!)

poistun tietokoneelta. itunes ja regina saa jäädä repeatille.

pelasin helpoimmalla vaikeustasolla, ja olin silti pulassa.






pakko nostaa hattua jonskulle.



enää en irvaile!

siiri ihmetteli äsken, onko joku tiskannut. eihän siitä ole kuin 24h+ johannan ja meikäläisen kuplapippaloista. go siiri go.

tuuli on höpsö, se ei löydä yhtään mitään kamojaan.

johanna on nyt jossain... jossain landella. hah, eka kerta kun oon täällä eikä se hölmöile mukana.

minä taasen juon kahvia. mustana. kun ei kuulemma ollut maitoa.



nyt meen moiks!

Mitä kirjoittaisit yleisen vessan seinään?
- jos nyt kuvitellaan tilanne, että olen torvessa vitunmoises tuubas iso tinneritussi kädessä, niin varmaan... ASHFORD!* jotenki coolisti.

Jätätkö koskaan ostamatta joitain vaatteita kun ajattelet, että muut pitäisivät sinua outona, jos ostaisit ne?
- en tietenkään. miksi muuten kävelisin KOP:in kasaripipo päässäni?

Kauanko mietit ostopäätösten tekoa?
- riippuu oston suuruudesta. elektroniikka - ja huonekalukaupoilla arvon hyvinkin pitkään. suunnittelen, vertailen, pohdin. vaateostoksilla rahaa palaa aivot narikassa.

Tarkistatko suklaapatuikoista kalorit?
- en. syön mitä syön, juoksen kumminkin niin vitusti.

Käytätkö itseruskettavaa?
- yhellä tytöllä oli sellaista, jota lainasin, kun kätöseni oli ihan kuivat. eli en säännöllisesti.

Mikä kappale kuvaa juuri sinua?
- tällä hetkellä sopisi varmaan joku hulvaton, kun istun hassussa asennossa risat farkut jalassa ja niken hikinauha päässä. sanon tähän että.. tai no. vastaan vain että reginan 'olisitko sittenkin halunnut palata', kun se soi koko ajan päässä.

Avaatko ovea kaupustelijoille?
- ei tänne eksy kuin puolalaisia taulukauppiaita joskus keväisin.

Mikä on parasta syksyssä?
- pimeyden ja myrskyjen tuoma tunnelmallisuus. sellainen vähän uhkaava fiilis. syksy on kiva niin kauan kun lehdet pysyvät värikkäinä puissa eikä keli mene loskapaskaksi.

Onko talvessa mitään hyvää?
- on tietenkin. muun muassa jääkiekko ulkojäillä. taivaallista.

Ja onko kesässä jotain pahaa?
- joo, lämmennyt kalja.

Kerro jokin hirvittävä muotioikku?
- kuulin ysäriblondauksien tulevan takaisin. ei jumalauta! älkää pelotelko.

Huppari vai kauluspaita?
- musta kauluspaita, johon musta, ohut kravatti.

Mitä kaikkea seinilläsi on?
- ei paljon mitään. yksi iso hylly. monet kirkkaan valkoiset valokuvakehykset odottavat mustavalkokuvia sisällensä, jonka jälkeen ne voi ripustaa matanharmaata seinää vasten.

Näytätkö viehkeältä kipeänä tai juuri heränneenä?
- kipeänä näytän spurgulta. vastaheränneenä hölmöltä linnunpojalta.

Oletko kirjaston aktiivikäyttäjä?
- en. luen liian vähän, lainaan levyjä liian vähän... miksen hyödynnä hienoa systeemiä paremmin? äsh.

Syötkö mielummin pizzaa vai salaattia?
- pizzaa. tosin viime päivinä kreikkalainen salaatti on ollut kovassa huudossa.

Pidätkö itseäsi fiksuna yksilönä?
- ihmisen järki ja ajatusmaailma menee eri aspekteissa. tietyissä kategorioissa omaan hyvinkin pirteän ajatuksenjuoksun, tietyissä taas olen ihan nollat taulussa.

Teetkö paljon kirjoitusvirheitä?
- painan aina vahingossa caps lockia, kun en katso kirjoittaessani näppäimiä ja haen a:ta.

Olisitko mielummin 5 v vai 13 v?
- 13v. muistan yhden illan 13-vuotiaana kun katsoin ally mcbealia ja mietin seksiä.

Kuuluuko nuoruuteen alkoholi?
- kenelle kuuluu, kenelle ei. nimim. 'pelasi himas nhl:ää ku muut dokas karixes, vittu!'

Pidätkö pianonsoitosta?
- kyllä, mutten osaa yhtään. en edes ukko-noaa.

Jätätkö koskaan koulukirjoja kotiin, jotta laukkusi olisi kevyempi?
- jos päätän etukäteen feidaavani tietyt tunnit, niin en vaivaudu kys. opuksia laukkuuni laittamaan.

Valehteletko vanhemmillesi/ystävillesi?
- ystäville en, vanhemmille toisinaan. mutta ne on pieniä, valkoisia valheita, ja kuuluvat asiaan. kyllähän te tiedätte: -"kenen luona olit yötä?" -"no yhden kaverin..."

Onko sinulla koskaan auennut juomapullo katastrofaalisesti laukkuusi?
- ei mutta suklaat on sulaneet montakin kertaa.

Oletko koskaan saanut syliisi/naamaasi jotain, mikä ei sittene lähtenytkään niin helposti pois?
- pienenä aina tusseja.

Kehtaisitko tulla kouluun paidassa, joka ei peittäisi napaa?
- hah, olisin aika gayn näköinen.

Kenet edesmenneen henkilön herättäisit henkiin?
- tutankhamonin! kelatkaa mikä jätkä. enemmän kultaa ja kimalletta ku p.diddyllä!

Millaisen perheen haluaisit tulevaisuudessasi?
- ihanan vaimon ja pari lasta. koira, omakotitalo ja audi sisältyvät hintaan. hah, emt.

Oletko kielipoliisi?
- en.

Pilkunviilaaja?
- en ainakaan sitä. menee vaan turhaa energiaa jos jää arpomaan joka asiaa.

Oletko kevytkenkäinen?
- kävelen aina sukelluskengät jalassa.

Saako sinut helposti nauramaan?
- iskä saa aika helposti. se on perusluonteeltaan niin hölmö. :)

Mitä mieltä olet H&M:stä?
- haluan sinne töihin.

Kadehditko muiden ihmisten tyylejä?
- en, mutta kiinnitän huomiota ja imen itseeni ehkä hyviä vaikutteita.

Entä asennetta?
- attityydiä löytyy omastakin takaa!

Käytkö kahviloissa?
- kyllä, rakastan kahviloita.

Mikä pulla kuulostaa parhaalta: kanelikierre, voisilmäpulla, korvapuusti vai texas-pulla?
- texasia tekis nyt mieli. aiaiaiai, huomenna meenkin vaarin kahvilaan torin laidalle, syön isoa pullaa, juon kauniin beigeä kahvia ja luen ilta-sanomien urheilu liitettä. tycker!

Mitä haluaisit saada jos olisi mahdollista saada ihan mitä vaan?
- aika paha. hmm... sellaisen kyvyn, että voisin tallentaa kunkin elämänvaiheen ja ladata sen sitten myöhemmin, jos laiffi oliskin mennyt päin persettä.

Onko vielä suuria ja painavia sanoja tähän lopuksi?
- KYLLÄ EETU ON NYT VÄSYNYT HYVÄÄ YÖTÄ KULLANNUPUT KIITOSHEI TYKKÄÄN PUSS! <3

mistä tietää törmänneensä hyvään tyyppiin?

kai siitä, kun ei ole edes tuntenut toista kauaa, mutta silti tuntuu kuin olisi hengaillut yhdessä jo pidemmän aikaa. joskus vain käy niin.

tämä neiti idari on vissiin kanssani jonkinlainen soulmate. ei sitä ihan joka päivä tule vastaan tyyppiä, joka on niin hyvin samalla aaltopituudella.

idari on kiva. se on iloinen, hymyilee, sen kanssa voi jutella mistä tahansa, sen kanssa aika tuntuu menevän nopsaan. idari osaa pukeutua ja se tykkää ranskiksista, alkoholistakin joskus, ja silloin se vasta hauskaa seuraa onkin. idari pelaa -idari kun on- spideria, ja idari tykkää järjestyksestä vaikka onkin varsinainen sotkupekka. ja ennen kaikkea, idarilla on sikahyvännäkösiä kavereita.
eniten idarissa kuitenkin hämmästyttää, että tämä hölmöläinen jopa nauraa mun jutuille. yleensähän se menee niin, että saan yhtäkkiä mieleen mukamas hauskan läpän, ja ennen kuin aivoni ovat kerinneet edes prosessoimaan koko juttua, päästän sen jo ulos suustani. ja sitten hävettää.
vaan ei idarisen seurassa. yleensä se vaan katsoo mua kuin halpaa apinaa ja sanoo kuivasti: "oli muuten ihan vitun paska läppä."
niin, v-sanaa se viljelee myös paljon. vaikka on luvannut vähentää sen käyttöä.
ja vitut! :D

eilen sitten hengailtiin taas yhdessä yömyöhään. hahhah, kusetin sen lähtemään kanssani iloseen! sanoin että se on hyvä mesta, niin kuin eittämättä onkin kunnon urheilu tarjoamisineen, ja sitten tämä on ihan että 'HÖH!' kun pästään sisään. eikä ihme! sporttia tunki ulos joka ruudusta... ovelasti neitinen kuitenkin valitsi paikaksemme hämyisen nurkkapöydän josta ei vahingossakaan nähnyt yhtään televisiota tai screeniä. siellä sitten litkittiin hetki juomia ennen heseen siirtymistä.
hetsbörgerillä mete ja sen kaveri liittyivät seuraan kuolaamaan idarin ranskiksia. pojat jäivät kuitenkin nuolemaan näppejään, sillä perunat hävisi tarjottimelta alta aikayksikön. johtui varmaan siitä paprikamajoneesista.
neljän hengen iloinen joukkiomme tallusteli ylös rautsikkaa aina hanhenpoikaan saakka, jossa otettiin yhdet huurteiset. puheenaiheina olivat mm. jalkapallo, ennakkotehtävät ja sitten joku meten ja neitisen puima tosi tylsä aihe, tyyliin estebanoksen ja idarin äkillinen ystävyys. no hei, niin ne planeetat vaan joskus kohtaa! hah.
mete ja sen frenkku oli niin hapoilla etteivät uskaltautuneet enää divaan. mutta J ja E olivatkin ilmiliekeissä, ja maksoivat mieluusti itsensä sisään. toinen ilta putkeen lahden pahimmassa pintaliitojuottolassa meni mukavasti siellä 'kasikasien keskellä justinin tahdissa. virtasen dj heitti kuitenkin illan ehdottomasti parhaimman läpän soittamalla captain jackia! haha! keittoa meni kauhakaupalla ja oli hauskaa.

aamulla löysin itseni taas aleksanterinkadun luukusta. nuha oli tehnyt päästä raskaan ja väsytti ihan sikkenä, mutta pakko oli lähteä ajelemaan kotiin.
olohuone näytti mielenkiintoiselta, ja katselinkin hetken ennen ulos lähtemistä sitä huvittavaa ihmiskasaa sohvan ja maton päällä. täytyy toivoa että tytöt tajusivat tuulettaa kunnolla.

ulkona on taas ihana ilma. pakko lähteä luonnon pariin pyörimään, esim. iltalenkin muodossa. hmm..

ennen lenkkeilyjä pitää kuitenkin mennä isku areenalle katsomaan, josko pelicansin a-nuorten kaulassa kimaltelisi ottelun jälkeen kultaiset mitalit! upea matsi tulossa.


JERS ja MORS!

takatalven ja kevään välisessä kädenväännössä on nyt lopullisesti päädytty viimeksi mainitun voittoon! takatalven rystyset on paskana, niin kovaa kevään haba väänsi takiksen rystyset pöytään.

voimalla, ja häviäjällä ei ole enää paluuta!

yritän tässä siis naurettavilla vertauksilla hehkuttaa kevään todellista tuloa. tänään on ollut niin lämmin päivä että melkein hikeä pukkasi, kun käpysteltiin idarin kanssa hissun kissun pitkin lahden, auringonpaisteen kuivattamia katuja.
se tyttö osti aamulla aamupalakseen jäätelön, mitä en voinut ymmärtää. lopputuloksena sille tuli huono olo, ja minä jouduin nuolemaan loput mansikkajädet tikun ympäriltä. olisi kannattanut kuunnella estebanosia!
ja ihan sama juttu eilen. vastalauseistani ja järkipuheestani huolimatta hölmöläisen oli ihan måstemåste päästä onnelaan diivailemaan, jota neitinen sitten myöhemmin kirosi.
ei se vaan ikinä opi.

mutta eilen niin, tosiaan... oli äksönjäksöniä. päivällä haastattelin 13-15v. kundien muodostamaa blitzkrieg -nimistä progeheavyorkesteria, ja kuuntelin bändikämpillä monttu auki pikkujäppien revitystä. oikeesti, ne oli vitun hyviä! tulette kuulemaan niistä vielä (muuallakin kuin lahtelaisen paikallislehden kämäisillä sivuilla).
haastiksen jälkeen hyppäsin bussiin ja köröttelin laitakaupungilta takaisin keskustaan. kerettiin hölmöläisen kanssa parisen tuntia haukkua toisiamme kilpaa ja vetää pitaa väärään kurkkuun, ennen ku meikä häippäsi leffaan. oli pakko mennä katsomaan uudelleen 'night at the museum', ja uskokaa tai älkää: leffa jopa PARANI toisella katselukerralla! :D vuoden komediasta ei liene kenellekään epäselvyyttä.
sitten kutsui ilta. mollyyn, divaan, onnelaan, ja nukkumaan. ihmisiä ja humalaa, paskoja läppiä ja zarasta ostettuja lappuhaalarihameita.

nyt olo on levollinen. takana makoisat päiväunet, sauna ja kevään ensimmäinen grilliateria. ja on lauantai! ei sitä taaskaan ikinä tiedä, minne ilta vie... :---)

eilen se sitten koitti, kauan odotettu päivä miljoonille ja taas miljoonille tsirbuloille.

madonnan nimeä kantava h&m:n mallisto saapui myymälöihin ympäri maailman, ja sekös aiheutti yleistä vilinää sekä tietysti pitkiä kassajonoja.

itsekin katsastin m-malliston samantien. vaikkei poikien vaatteita olekaan, oli madonnan rytkyt kuitenkin siinä määrin mielenkiintoinen tapaus että olihan niitä mentävä hypistelemään ja omin silmin katsomaan, onko niistä oikeasti mihinkään.

ja olihan niistä. tyylikkäitä ja vähän bisneshenkisiä vaatteita, musiikkivideoilta tuttua glamouria unohtamatta.

eri asia on, onko itse madonnalla loppujen lopuksi vaatteiden kanssa mitään tekemistä. siis muuta kuin nimellisesti. kyllähän h&m kovasti väittää, että madonna on ihan itse lihassaan ja veressään osallistunut mallistonsa suunnitteluun, mutta en ihmettelisi jos totuus olisi jotain ihan muuta.

mitä madonna muka tietää vaatteiden suunnittelusta? popin kuningatar voi toki ilmaista mielipiteitään, minkälaisista vaatteista pitää ja millaisia vaatteita haluaisi mallistona edustavan. toisin sanoen, henkkamaukan pääsuunnittelija margareta van den bosch on luonut malliston ja madonna on lähetellyt perästä mailia että "joo, kivoja on, laittakaa vaan mun nimi niihin". hah!

mietin myös sitä, voiko madonna-merkki kääntyä loppujen lopuksi vaatteita itseään vastaan. ne ovat kuitenkin niin tunnistettavissa, että varsinaista kuluttajan yksilöitymistä ei pääse tapahtumaan, koska miljoonilla muillakin on niitä ihQui madonnakamoja päällä. jotkut eivät puolestaan tahdo välttämättä leimautua madonna-faneiksi, ja välttelevät siksi muuten niin kivoja kuteita. problemaattista!

noh, yhtä kaikki: she's madonna!

ja ne vaatteet, nehän myy. aivan satavarmasti.