IRC-Galleria

maanantaina tuli täyteen x-vuotta siitä, kun kivi vieri syrjään haudan suulta ja vapahtaja nousi ylös kuolleista.

nyt tulee täyteen x-tuntia siitä, kun juho, antti ja eetu vierivät kevätkäppäilylle ja alkoholi nousi päähän paikallispubi oldissa.

lahti ei poikkeuksellisesti muistuttanutkaan aavekaupunkia pyhäpäivänä, vaan kaunis keli oli saanut ihmiset liikkeelle - niin myös me kolme kaverusta! seuraavassa todella typerä selonteko poikain marssista keväisessä mastokaupungissa:

ekaks me mentii mäkisee syömää kun masut murisi murrmurr ja siellä saatii tarjottimelle pömpeli joka sano surrsurr. ei se välkkyvä kiekko tarkoittanut ufoa, höpsöt! sillä sai noutaa valmiit burgerit pöytään niin, ja olipas hyvää namskuuqelsson sentään.
sithee myäää oltii ihan että "OHHOH KUN JANOTTAA PEEVELISTI!" ja karistettii sikanopee mäkisen pölyt pois ku juostiiiii ja juostiiiii ja juostiiiii oldiiiii oldiiiii niiiii kaljalle juostii ja *röyh* vaan kun korkattii ja kippisteltii.
alkoi hihityttäää vähäsen ja kävelyllä satamaan kekkasinki kameran olevan tavallisee tapaa taskussaaaaa ja sit kuulu räpsräps ja hihihihi ja mummo istu puiston penkillä myrtsin näkösenä ku pojat pelleili ja räpsi.
ootteko ikinä käyny lanu-puistossa siel sataman lähel mäen päällä ootteko? niinku. jos ette, ni ei kande mennäkää! siel oli vaa tyhmiii patsait mut silti niiden kaa piti ottaa yhteiskuviii! joo! kreisii....
reissu loppu poppu ja antti ja eetu osti lihikset mut juho vaa tiputti eetun kameran asfalttii ja häpes. mut ei se hajonnu kerta mullon nii khuul kameravempele! siis daa ei se noi vaa niinku hajoo.
sit se kävelyjuttu loppu!

L O P P U.


ps. NHL:n pudotuspelit alkaa torstaina! en voi uskoa niitä ottelupareja... tulee käsittämättömän jännittävät yöt canal+:n seurassa.

ymmärrättehän että kun kuuntelee reginaa ja pelaa spiderii, tulee juhlatuulelle. niin tulee, mutta emmä kuitenkaa tänää mitää muuta meinaa ku kattoa tota ruokala lokkia (se on se japanilainen, suomessa kuvattu leffa josset tienny) dvd:ltä ja hiljentyä pääsiäisen kunniaks suklaamunien piilotteluun... kävin lenkilläki ja nyt pitää hei rauhottuu kaverit ihan tottaaaaa!

man måste ge rispekt för jeesus and pals

idols-ilta alkoi itse finaalilähetyksellä, jota menimme poikien kanssa katsomaan ten dollars salooniin, ainoaan oikeaan idols-baariin ja arin entiseen työpaikkaan.
jo puolta tuntia ennen finaalin alkua väkeä oli ihan tungokseen asti. kauhea tuuppiminen ja kaljan kumoaminen, mutta kovaääninen baarikansa hiljentyi kuin käskystä ohjelman alettua.
ja voi sitä riemua kun ari veti biisinsä tunteella! scorpionsin kappaleen aikana kaksi takanani seisonutta moottoripyörä-jermua alkoi melkein itkettää, molemmat sopersivat viinan ja tupakan kuluttamat äänet väristen miten kylmät väreet kuulemma menivät selkäpiitä pitkin. taisi olla kyllä vaan laskuhumalaa, arin esityksiä yhtään väheksymättä.

yhdeksältä poistuttiin raikkaaseen ulkoilmaan. kaksituntinen tenissä hengailu vastanee vakavaa myrkytystilaa, mutta pitihän sitä idoli-illan vuoksi vähän kärsiä. suunnaksi otettiin surkea pitkä pub, jossa oli käynnissä joku reaggae iltama. savusoundi hoiti hommansa hyvin, fosterssia nieleskellessä olo oli kuin jamaikalla konsanaan. televisio pysyi pitkässä koko ajan kiinni, joten muutaman stoben jälkeen vaihdettiin pakon sanelemana mollyyn katsomaan idolsin tuloslähetystä.

ja siellä sitä auottiin suuta guinnesille ja kolmenkertaisille hurraa-huudoille. GO ARI! vitun kova.

irlantilaistyylinen sisutus vaihtui lahtelaisvoiton varmistuttua nopeasti rautatienkadun öisille maisemille. lievästi humaltuneena kipitettiin torven grillille. grilliltä takaisin pitkä pubiin. ja pitkä pubista nyt jo unohtuneena ajankohtana naapuriin divaan, jossa jalka vippasi taas siihen malliin että hiki vaan virtasi.

myöhäänhän siinä taas meni, mutta näin pääsiäisenä on lupa levätä ja nukkua pitkään.

aika läppä muuten... eilenhän oli pitkäperjantai ja silloin kuuluisi kai surra jeesusta. no, kai sitä surutyötä voi tehdä ilakoidenkin. ei se kai ole niin justiinsa.

vittu oon nolo.

2kk e-estebanos numeroon 16337.






samalla rahalla olisi saanut vaarin kahvilassa kahvin ja viinerin.

kyllä nyt menee heikosti.

elokuva oli hyvä. ei ihan heti muistu mieleen, milloin viimeks olisin nähny parituntiseen mahdutettavan niin paljon verta ja adrenaliinia. turhat ihmissudekoukerot oli jätetty pois, ja suorastaan maalauksellisen leffan sisältö koostui lähes pelkästään taistelusta ja teurastuksesta. isot ja lihaksikkaat spartalaiset mättävät persialaisia muinaishirviöitä ja muita vitun hulluja idän sotureita turpaan, verta lentää ja raajojen inhorealistista lentelyä pääsee tarkastelemaan hidastettuna. teräväpiirtokuva pureutuu katsojan silmään yhtä tarkasti kuin spartalaisen keihäs muinaishirviön kiveksiin. jumalauta!
300 on niin äijä-leffa kun olla voi. tällaisessa elokuvassa juonella ei tee paljon paskaakaan, vaikkakin raina perustuu löyhästi samannimiseen sarjakuvaan. asia nro uno on, että katsoja viihtyy ja pureutuu penkkiin leffan alusta loppuun. ja siinä 300 onnistuu loistavasti.
tietysti, aina elokuvaa tarkastellessa sitä voi heijastella ajan ilmiöihin. hetkinen, meillä on siis amerikkalaisten tekemä, hikeä tirskuva filmatisointi länteä edustavista spartalais-sankareista, jotka taistelee pahoja persilaisia vastaan. ok. ja koska muinainen persiahan sijaitsee nykyisellä irakin ja iranin alueella... noniin.
niinhän se on, että paha tulee aina idästä ja että ne saatanan rättipäät tulisi kaikki räjäyttää pomminensa taivaan tuuliin. sekö on elokuvan välittämä salainen sanoma? tuskin.
300 on elokuva isolla e:llä. se ei ole poliittinen kannanotto tai propagandainen tekele, vaan kuolemaa ja sankaruutta käsittelevä, täysin viihteellinen mestariteos.
rekommenderar!



niijoo olihan meillä vielä leffan jälkeen jälkipuinnit torves ja sitte loppuillan kovana kohtalona oli mennä kaverin kovalle matolle nukkuu. punkkasin silti hyvin, spartalainen ei valita!

inna-sisko on laskeutunut.

pitkä lentomatka kiinan riisiviljelmiltä on ohitse. parin tunnin kuluttua inna on täällä kotona levittelemässä ostoksiaan, näyttämässä muistikortille tallennettuja satoja otoksia ja kertomassa uskomattomasta reissustaan.

mutta mikä tärkeintä: pari tuntia on enää myös tuliaisten jakoon! hahhaa, saan kuulemma siniset ja "hauskan malliset" converset, jotka irtosi pekingin myymälästä pilkkahintaan.

RAKASTAN KENKIÄ!
ihan näin btw.

oikeasti hienointa tietenkin on, että siskoni palaa ehjänä ja yhden upean kokemuksen rikkaampana. jos miettii jotain reissua kiinaan... mitä kaikkea inna onkaan nähnyt! kiinan muurin, maalaisidylliä ja uskomattoman perinteikkään pääkaupungin. peking, toisaalta yksi aasian talouskasvun suurimmista keskuksista shanghain ja seoulin ohella, toisaalta taas uskomattoman vanhoillinen ja historiaa huokuva miljoonametropoli kiellettyine kaupunkeineen ja rappiollisine, katukoirien kuseksimine kortteleineen.

ja tämän kaiken siskoni on nähnyt itse paikan päällä. vaikka kuinka osaisi matkaoppaat ulkoa, katsoisi 24/7 webkameralla tai seuraisi dokumentteja ja matkaohjelmia, ei samanlaista fiilistä varmasti voi kokea ellei itse paikan päällä ole käynyt.

täytyy myöntää että olen hieman kade, mutta vain hieman. ennemminkin olen vilpittömän iloinen innan puolesta, enkä malta odottaa kuulla niitä kaikkia kertomuksia idän ja lännen kulttuurieroista.

ennen sitä täytyy käydä äkkiä lenkillä, vaikka jalat onkin helvetin kipeät. pitäähän siskoa olla vastassa edes yksi freesi veli (vili ei ole muuta kuin soittanut kitaraa ja pelannut jalkapalloa, imuriin se ei ole vahingossakaan koskenut, mokoma!), ettei se vain luule että oon vain löysäillyt täällä.

xiyan chan!

käynnistä -> itunes -> scandinavian music group

käynnistä -> kaikki ohjelmat -> pelit -> spider pasianssi




voilá.

väsyttää vitusti ja haluisin mennä sänkyyn lukemaan hyvää kirjaa.

kyseessä on mankellin 'syvyys' (alltså 'djupt') vuodelta 2004.

tarina on samaan aikaan sekä jännittävä että surullinen, ja haluan saada vielä tänä yönä viimeisen sivun luetuksi. nyt oon sivulla 274/390 jotain.

ensin pitäis kuitenkin punnertaa tää galluppi ja lähettää toimitukseen. harmi vaan että oon tänä yönä kirjoittelun suhteen saamaton paska. sitäpaitsi kaikki häiritsee mesessä ja muse tekee ihan liian hyvää musiikkia.


voi perkeleen perkele.

first of all, APRILLEN! ei mulla mikään jalka ole kipeä, det var jekku det.

aika paska huijausyritys kylläkin, mutta oli vaan pakko laittaa jotain. pahoittelen.

sen sijaan että olisin eilen surkutellut mukakipeää koipeani, juoksin vajaan 10 kilometrin lenkin ja olo oli suihkun jälkeen ilta-auringon laskiessa kerrassaan mahtava. päivästä oli vielä jäljellä monta tuntia tehokasta peliaikaa, ja sehän piti hyödyntää jollakin mukavalla tavalla.
kaivoin nishikin hybrid-fillarini liiteristä, pyyhkäisin siitä pahimmat pölyt pois ja otin puhelimen kauniiseen käteen. viesti juholle ja antille oli selvä: mars satamaan, aikaa olla paikan päällä yksi (1) tunti.
ja sitten matkaan. polkeminen meni helposti vielä lenkinkin jälkeen, ainoastaan kylmä ja navakka tuuli kiehuttivat käpyä. aikalailla tasan seitsemältä kurvasin sibbetalon ohi satamaan, jonne pojat olivat saapuneet juhon siskon kyydillä. valitettavasti mikään paikka ei ollut kuitenkaan auki, joten suunnistimme keskustan valentinaan istuskelemaan.
pyörässäni on lukko. iso ja vahva lukko onkin, mutta koska olen idari, ei mukanani tietenkään ollut avaimia siihen. jottei menopeliäni olisi jöllitty alta aikayksikön, kiikutin sen ovelasti läheiselle sisäpihalle pienen vajan taakse piiloon.
puolisen tuntia myöhemmin sisäpihan porttikongit oli visusti lukossa ja pyörä niinikään telkien takana.
eipä siinä mitään. jos fillarilla en ajaisi minä, ei sillä ajaisi kukaan muukaan. joten, jatkettiin nelisteen jalan seuraavaan paikkaan keitolle, ja se paikka oli oldi. voi jessus, keski-ikäiset manasi taas maailman menoa. me puolestamme oltiin iloisella tuulella. syötettiin kolikkoa jukeboksiin ja saatiin vastineeksi pmmp:tä. reilu kauppa.
vielä ennen autokyytiä kotiin poikettiin pitkä pubissa. ihan siis vaan yhdellä, puimassa niitä näitä (kiitoksia pojille kun tarjositte fosterssit, tän retkun talous on toistaiseksi retuperällä).

tänä aamuna naureskelin itselleni. kello oli 07.05, ja talonmies oli ihmeissään kun seisoskelin reippaana vesijärvenkadun erään sisäpihan porttikongin takana. varmasti se häiskä luuli meikäläisen menevän pöllimään jonkun pyörää heti portin auettua, mutta ei! hain vain omani pois. ja poljin samantien kotiin.
15 kilsan unihiekkaisen puuskutuksen jälkeen venyttelin, ja menin takaisin nukkumaan.
yhdeltätoista nousin taas ylös, keittelin kahvit ja nousin uudelleen satulan selkään. poljin taas lahteen, tällä kertaa motiivina gallupin ja a-nuorten kiekkohaastattelun teko.

nyt pyörää on tullut poljettua vuorokauden sisään puolensataa kilometriä, ja perse on kipeä. ihan vaan näin btw.

ja tässä sitä taas istutaan, koneella. kiekkojuttu ja galluppi pitäisi kirjoittaa puhtaaksi, mutta kun hapottaa niin vitusti. luultavasti touhut menee taas siihen, että laitan kahvin tippumaan ja painelen palauttavalle lenkille - jutut lähetän toimitukseen vasta myöhään yöllä.

damn.


ps. olisi kiva, jos taivaalta heltiäisi pari pisaraa katupölyjä hätistelemään. eikös?

jos selviää a-juniorien villien mestaruusjuhlien värittämästä baari-illasta ehjänä, on jo melkoinen sankari.

jos taas kotiin tultuaan onnistuu yläkerran portaissa hankkimaan itselleen hiusmurtuman, on vastaavasti kovan luokan tunari.

iltahan kyllä meni varsin villeissä merkeissä, koska divan oli (viidettä iltaa peräkkäin) valloittaneet pelicansin nuorten uunituoreet suomen mestarit. pojilla oli pelipaidat päällä, alkoholimyrkytys ja pokaali tanssilattialla. koska olin itse autolla liikenteessä, selvisin vähällä kolikoiden kulutuksella: kumosin vain yhden siiderin ja yhden veden. niiden voimilla sitten jorasinkin selkä märkänä, tunnista toiseen.

aamukolmelta kotiin ajellessani hapotti niin pahasti, että meinasin nukahtaa rattiin. edellisillan karkelot parin tunnin yöunineen alkoi jo vaatia veronsa, ja ultimaalinen väsymistila konkretisoituikin sitten kotiin päästyäni.

menin keittiöön, join pari lasia vettä.

kipitin pimeän portaikon rutiininomaisesti vauhdilla ylös, kuten tuhansina muinakin kertoina.
tällä kertaa rutiini kuitenkin petti, koska kompastuin ja löin sääreni ihan vitun kovaa portaan reunaan.

nukkuminen meni vielä ihan hyvin, mutta aamulla jalka ei kestänyt yhtään astumista. äiti heitti polille, jossa todettiin että pipihän siinä on.

nyt pitäisi sitten pari viikkoa käpytellä kepeillä. en olisikaan halunnut pelata futista näin hyvillä keleillä!




eitäsketää.