IRC-Galleria

nyt kuuluu jännää! oon täällä itiksessä ween kämpillä! ohhoh!

perjantaihin asti ulottuvalla reissullani olis tarkotus tehdä ei-mitään. johanna oli duunissa tänään ja on myös huomenna, joten lahen pojalle jää rutosti luppoaikaa bostailla tolla viereisellä megaostarilla. tai sitten vain hurautan metrolla downtownille.
ainiin mutta hei, huomennahan tulee sm-liigan finaalien kolmas matsi. kärpät varmaan varmistaa mestaruutensa, ja sitähän voisi mennä vaikka ottamaan suruunsa yhden huurteisen. kanske. tai emmätiedä, mielummin sitä menee keitolle vasta perjantaina liigacupin finaalin yhteydessä.
että on lepiä. meitsi kokkaili äsken ihan vitunhyvää nuudeli-pasta-härpäkkää, ja nyt neiti J tiskailee niitä tuolla. sanoin ettei sen tarvi, mutta mikäs siinä.
samainen neitokainen yritti muuten houkutella katsomaan romeo-julia nyyhkyleffaa, mutta minä sanoin "HELL NO!" me mennään kohta makuuniin ja sillä sipuli. joku hermoja riipivä trilleri paljon mielummin ku leonardo dicaprio scheissea. valoja päälle...

aight wir jetzt gehen mussen.

-->

tänään on mahtava päivä. sain juuri nukuttua makoisat päiväunet, ja yhden kahvikupposen jälkeen käyn lenkillä. sitten suuntaan keskustan kautta hollolaan juholle ja 'yhelle kaverille'.

kun kello lyö 18.30, olen töllön ääressä täysissä taisteluasemissa. kuvaputkelle piirtyy sm-liigan finaalien 2. osaottelu jokerien ja kärppien välillä. sohvabunkkeristani viskelen popcornia ja loikkaan jännityksestä sekaisin välillä pommisuojaan nojatuolin taakse.
eikä hermoja raastava jännitys lakkaa kiekkomatsin loputtuakaan! tv2 lähettää klo 21.30 suorana lähetyksenä mestarien liigan kutkuttavan välierän mestalla -stadionilta, jossa kotijoukkue valencia yrittää suuryllätystä kampeamallla chelseata nurin. voiko jännittävämmäksi enää mennä?

voipa hyvinkin. itseasiassa tästä eteenpäin seuraavat pari kuukautta ovat pelkkää urheilujuhlaa, ja tuona aikana jännitys ja penkkiurheilijan käsittämätön kliimaksi lähentee jo hulluuden rajoja. tässä urheilun huikea kevätkarnevaali:

- sm-liigan finaalit kestävät vielä viikon verran
- mestarien liiga (kuten kunkin maan omat jalkapallosarjat) huipentuu toukokuun alkupuolella
- torstaina alkavat NHL:n pudotuspelit kestävät kesäkuun toiselle viikolle saakka!
- jääkiekon MM-lätkä alkaa kuluvan kuun lopussa ja huipentuu toukokuun puolivälissä

GOD DAMN!


nyt sinne lenkille. -->

maanantaina tuli täyteen x-vuotta siitä, kun kivi vieri syrjään haudan suulta ja vapahtaja nousi ylös kuolleista.

nyt tulee täyteen x-tuntia siitä, kun juho, antti ja eetu vierivät kevätkäppäilylle ja alkoholi nousi päähän paikallispubi oldissa.

lahti ei poikkeuksellisesti muistuttanutkaan aavekaupunkia pyhäpäivänä, vaan kaunis keli oli saanut ihmiset liikkeelle - niin myös me kolme kaverusta! seuraavassa todella typerä selonteko poikain marssista keväisessä mastokaupungissa:

ekaks me mentii mäkisee syömää kun masut murisi murrmurr ja siellä saatii tarjottimelle pömpeli joka sano surrsurr. ei se välkkyvä kiekko tarkoittanut ufoa, höpsöt! sillä sai noutaa valmiit burgerit pöytään niin, ja olipas hyvää namskuuqelsson sentään.
sithee myäää oltii ihan että "OHHOH KUN JANOTTAA PEEVELISTI!" ja karistettii sikanopee mäkisen pölyt pois ku juostiiiii ja juostiiiii ja juostiiiii oldiiiii oldiiiii niiiii kaljalle juostii ja *röyh* vaan kun korkattii ja kippisteltii.
alkoi hihityttäää vähäsen ja kävelyllä satamaan kekkasinki kameran olevan tavallisee tapaa taskussaaaaa ja sit kuulu räpsräps ja hihihihi ja mummo istu puiston penkillä myrtsin näkösenä ku pojat pelleili ja räpsi.
ootteko ikinä käyny lanu-puistossa siel sataman lähel mäen päällä ootteko? niinku. jos ette, ni ei kande mennäkää! siel oli vaa tyhmiii patsait mut silti niiden kaa piti ottaa yhteiskuviii! joo! kreisii....
reissu loppu poppu ja antti ja eetu osti lihikset mut juho vaa tiputti eetun kameran asfalttii ja häpes. mut ei se hajonnu kerta mullon nii khuul kameravempele! siis daa ei se noi vaa niinku hajoo.
sit se kävelyjuttu loppu!

L O P P U.


ps. NHL:n pudotuspelit alkaa torstaina! en voi uskoa niitä ottelupareja... tulee käsittämättömän jännittävät yöt canal+:n seurassa.

ymmärrättehän että kun kuuntelee reginaa ja pelaa spiderii, tulee juhlatuulelle. niin tulee, mutta emmä kuitenkaa tänää mitää muuta meinaa ku kattoa tota ruokala lokkia (se on se japanilainen, suomessa kuvattu leffa josset tienny) dvd:ltä ja hiljentyä pääsiäisen kunniaks suklaamunien piilotteluun... kävin lenkilläki ja nyt pitää hei rauhottuu kaverit ihan tottaaaaa!

man måste ge rispekt för jeesus and pals

idols-ilta alkoi itse finaalilähetyksellä, jota menimme poikien kanssa katsomaan ten dollars salooniin, ainoaan oikeaan idols-baariin ja arin entiseen työpaikkaan.
jo puolta tuntia ennen finaalin alkua väkeä oli ihan tungokseen asti. kauhea tuuppiminen ja kaljan kumoaminen, mutta kovaääninen baarikansa hiljentyi kuin käskystä ohjelman alettua.
ja voi sitä riemua kun ari veti biisinsä tunteella! scorpionsin kappaleen aikana kaksi takanani seisonutta moottoripyörä-jermua alkoi melkein itkettää, molemmat sopersivat viinan ja tupakan kuluttamat äänet väristen miten kylmät väreet kuulemma menivät selkäpiitä pitkin. taisi olla kyllä vaan laskuhumalaa, arin esityksiä yhtään väheksymättä.

yhdeksältä poistuttiin raikkaaseen ulkoilmaan. kaksituntinen tenissä hengailu vastanee vakavaa myrkytystilaa, mutta pitihän sitä idoli-illan vuoksi vähän kärsiä. suunnaksi otettiin surkea pitkä pub, jossa oli käynnissä joku reaggae iltama. savusoundi hoiti hommansa hyvin, fosterssia nieleskellessä olo oli kuin jamaikalla konsanaan. televisio pysyi pitkässä koko ajan kiinni, joten muutaman stoben jälkeen vaihdettiin pakon sanelemana mollyyn katsomaan idolsin tuloslähetystä.

ja siellä sitä auottiin suuta guinnesille ja kolmenkertaisille hurraa-huudoille. GO ARI! vitun kova.

irlantilaistyylinen sisutus vaihtui lahtelaisvoiton varmistuttua nopeasti rautatienkadun öisille maisemille. lievästi humaltuneena kipitettiin torven grillille. grilliltä takaisin pitkä pubiin. ja pitkä pubista nyt jo unohtuneena ajankohtana naapuriin divaan, jossa jalka vippasi taas siihen malliin että hiki vaan virtasi.

myöhäänhän siinä taas meni, mutta näin pääsiäisenä on lupa levätä ja nukkua pitkään.

aika läppä muuten... eilenhän oli pitkäperjantai ja silloin kuuluisi kai surra jeesusta. no, kai sitä surutyötä voi tehdä ilakoidenkin. ei se kai ole niin justiinsa.

vittu oon nolo.

2kk e-estebanos numeroon 16337.






samalla rahalla olisi saanut vaarin kahvilassa kahvin ja viinerin.

kyllä nyt menee heikosti.

elokuva oli hyvä. ei ihan heti muistu mieleen, milloin viimeks olisin nähny parituntiseen mahdutettavan niin paljon verta ja adrenaliinia. turhat ihmissudekoukerot oli jätetty pois, ja suorastaan maalauksellisen leffan sisältö koostui lähes pelkästään taistelusta ja teurastuksesta. isot ja lihaksikkaat spartalaiset mättävät persialaisia muinaishirviöitä ja muita vitun hulluja idän sotureita turpaan, verta lentää ja raajojen inhorealistista lentelyä pääsee tarkastelemaan hidastettuna. teräväpiirtokuva pureutuu katsojan silmään yhtä tarkasti kuin spartalaisen keihäs muinaishirviön kiveksiin. jumalauta!
300 on niin äijä-leffa kun olla voi. tällaisessa elokuvassa juonella ei tee paljon paskaakaan, vaikkakin raina perustuu löyhästi samannimiseen sarjakuvaan. asia nro uno on, että katsoja viihtyy ja pureutuu penkkiin leffan alusta loppuun. ja siinä 300 onnistuu loistavasti.
tietysti, aina elokuvaa tarkastellessa sitä voi heijastella ajan ilmiöihin. hetkinen, meillä on siis amerikkalaisten tekemä, hikeä tirskuva filmatisointi länteä edustavista spartalais-sankareista, jotka taistelee pahoja persilaisia vastaan. ok. ja koska muinainen persiahan sijaitsee nykyisellä irakin ja iranin alueella... noniin.
niinhän se on, että paha tulee aina idästä ja että ne saatanan rättipäät tulisi kaikki räjäyttää pomminensa taivaan tuuliin. sekö on elokuvan välittämä salainen sanoma? tuskin.
300 on elokuva isolla e:llä. se ei ole poliittinen kannanotto tai propagandainen tekele, vaan kuolemaa ja sankaruutta käsittelevä, täysin viihteellinen mestariteos.
rekommenderar!



niijoo olihan meillä vielä leffan jälkeen jälkipuinnit torves ja sitte loppuillan kovana kohtalona oli mennä kaverin kovalle matolle nukkuu. punkkasin silti hyvin, spartalainen ei valita!

inna-sisko on laskeutunut.

pitkä lentomatka kiinan riisiviljelmiltä on ohitse. parin tunnin kuluttua inna on täällä kotona levittelemässä ostoksiaan, näyttämässä muistikortille tallennettuja satoja otoksia ja kertomassa uskomattomasta reissustaan.

mutta mikä tärkeintä: pari tuntia on enää myös tuliaisten jakoon! hahhaa, saan kuulemma siniset ja "hauskan malliset" converset, jotka irtosi pekingin myymälästä pilkkahintaan.

RAKASTAN KENKIÄ!
ihan näin btw.

oikeasti hienointa tietenkin on, että siskoni palaa ehjänä ja yhden upean kokemuksen rikkaampana. jos miettii jotain reissua kiinaan... mitä kaikkea inna onkaan nähnyt! kiinan muurin, maalaisidylliä ja uskomattoman perinteikkään pääkaupungin. peking, toisaalta yksi aasian talouskasvun suurimmista keskuksista shanghain ja seoulin ohella, toisaalta taas uskomattoman vanhoillinen ja historiaa huokuva miljoonametropoli kiellettyine kaupunkeineen ja rappiollisine, katukoirien kuseksimine kortteleineen.

ja tämän kaiken siskoni on nähnyt itse paikan päällä. vaikka kuinka osaisi matkaoppaat ulkoa, katsoisi 24/7 webkameralla tai seuraisi dokumentteja ja matkaohjelmia, ei samanlaista fiilistä varmasti voi kokea ellei itse paikan päällä ole käynyt.

täytyy myöntää että olen hieman kade, mutta vain hieman. ennemminkin olen vilpittömän iloinen innan puolesta, enkä malta odottaa kuulla niitä kaikkia kertomuksia idän ja lännen kulttuurieroista.

ennen sitä täytyy käydä äkkiä lenkillä, vaikka jalat onkin helvetin kipeät. pitäähän siskoa olla vastassa edes yksi freesi veli (vili ei ole muuta kuin soittanut kitaraa ja pelannut jalkapalloa, imuriin se ei ole vahingossakaan koskenut, mokoma!), ettei se vain luule että oon vain löysäillyt täällä.

xiyan chan!

käynnistä -> itunes -> scandinavian music group

käynnistä -> kaikki ohjelmat -> pelit -> spider pasianssi




voilá.

väsyttää vitusti ja haluisin mennä sänkyyn lukemaan hyvää kirjaa.

kyseessä on mankellin 'syvyys' (alltså 'djupt') vuodelta 2004.

tarina on samaan aikaan sekä jännittävä että surullinen, ja haluan saada vielä tänä yönä viimeisen sivun luetuksi. nyt oon sivulla 274/390 jotain.

ensin pitäis kuitenkin punnertaa tää galluppi ja lähettää toimitukseen. harmi vaan että oon tänä yönä kirjoittelun suhteen saamaton paska. sitäpaitsi kaikki häiritsee mesessä ja muse tekee ihan liian hyvää musiikkia.


voi perkeleen perkele.