IRC-Galleria

eilinen ilta oli hauska. härskeilin itseni juholle, ja päätettiin pitkästä aikaa piirrellä. tuli siinä tussi kädessä ihan yläaste ajat mieleen - kaikki tunnit kului ties mitä töhrätessä. eilen en kuitenkaan sortunut vuosien takaisiin levottomuuksiin, vaan hillitsin käteni ja vetelin vakaata viivaa.

piirtelin matoja joilla oli yksi niken tennari jalassaan.

tietysti pelattiin myös wiitä, tähän malliin: http://uk.wii.com/movies/62/

loppuillaksi suunnistettiin keskustaan. mollyn terassilta matka jatkui torveen, jonka savuttomuus häiritsi yllättävän vähän. yhdessä vaiheessa joku tyttö tuli tuomaan meidän pöytään joitain flaijereita. niiden kääntöpuolelle oli hyvä piirtää lisää matoja niket jalassaan.

käy voimille tuo yöjuokseminen. hohhoijakaa.

"Jag önskar jag kunde tala mer svenska. Men min svenska är… skit."

Justin Timberlaken aloitusrepla ei ehkä ollut sieltä omaperäisimmästä päästä, mutta se sai silti yleisön räjähtämään korviasärkeviin suosionosoituksiin. Ja ne suosionosoitukset jatkuivat yhtä soittoa keikan alusta loppuun. Tiistaina 19.6. Tukholman Globenissa alkanut Justinin Euroopan kiertue tarjosi kaksi ja puolituntia sielunhoitoa yli 15 000 katsojalle - sekä musiikillisesti että visuaalisesti.

Kun kyse on Justinista, maksaneelle yleisölle ei tarjota pelkästään huippuluokan musiikkia - Justinin samaan aikaan Frank Sinatraa ja Michael Jacksonia sotkeva live-esiintyminen on jotain paljon enemmän. Se on show ison maailman tyyliin, ja siinä sitä riitti ihmettelemistä.
Kokemusta voisi kuvailla helpoiten termillä massiivinen. Lava oli massiivinen, taustabändi oli massiivinen, samoin yli 40 henkinen, saumattomasti Justinin kanssa yksi yhteen liikkunut tanssiryhmä oli massiivinen. Ympäri Globenia oli ripusteltu valtavia, läpikuultavia kankaita, joille heijastettiin reaaliaikaista kuvaa tapahtumista lavalla. Videokuva oli lisäksi onnistuttu vielä editoimaankin niin, että kankaita ihmetellessä tuntui kuin olisi telkkarista MTV:tä katsellut. Wou.

Justin huudatti yleisöä kuuluisilla tanssiliikkeillään, eleillään, poikamaisen leikkisillä välispiikeillään, ja tietysti komealla soundillaan. Soundilla, jota täysin akustinen, tyylikäs pukubändi säesti.

Ensimmäiset kymmenen minuuttia katsoin showta täysin monttu auki. Vastaavanlaista visuaalista tykitystä sai hakea Super Bowlista asti, ja kun kerran luuli jo nähneensä kaiken, Justin latasi täyslaidallisen lisää.

Toinen toistaan näyttävämpiä tanssisarjoja, valon ja laserin leikkiä, lähes hypnotisoivaa stream-videota ja ennen kaikkea upeita tulkintoja - jopa yllättäviäkin: mikrofonin lisäksi tähti tarttui välillä kitaraan yhtyen orkesterin soittoon. Senjoritan aikana mies taas istahti pianon taakse, ja esitti kappaleen yksin valokeilassa muun areenan ollessa täysin pimeänä.

Väliajalla ihmismassan piti liikkeessä taustapiru Timbalandin musiikkia ja videota yhdistänyt performanssi. Pulskanpuoleinen huipputuottaja soitatti liudan artisteille tekemiään kappaleita samalla kun kankaille piirrettiin kuvaa hytkyvistä Manhattanin pilvenpiirtäjistä, vanhoja Disneyn piirrettyjä ja nykyelokuvien trailereita. Kuulostaa sekamelskalta, mutta toimi livenä yllättävänkin hyvin.

Tauon jälkeen illan päätähti oli vaihtanut esiintymisasuaan ties kuinka monennen kerran, ja antoi jälleen palaa. Puvun housujen jatkona olleet tennarit saivat taas kyytiä, dance soi ja yleisö hurrasi. Eräässä kohtaa Justinin mikrofoniin oli asennettu pieni kamera, joka paljasti sänkipäisen laulajan kasvonpiirteet isolla ruudulla. Desipelit areenassa nousivat luonnollisesti, kun Justin alkoi kuljettaa jatkuvasti kuvaavaa mikrofonia kasvoiltaan kauluspaidalleen ja siitä vielä alaspäin…

Futuresex/lovesounds levynsä lisäksi kaiuttimista raikui myös vanhempaa, Justified -albumilta tuttua tuotantoa. Siirappinen, joitakin vuosia sitten korvaan kalskahtanut Cry Me A River pisti jopa omaakin vartaloa liikkeelle. Live-musiikin voimaa, what can you say.
Keikan päättänyt loppuhuudatus sai golfpalloa muistuttavan Globenin yleisön voimasta lähes vyörymään liitoksistaan. Areenalta illan pimetessä metroasemalle virrannut hymyilevä ihmismeri oli saanut haluamansa.

En panisi lainkaan pahakseni, vaikka herra Timberlake tulisi jonain päivänä esittämään muuvsejaan myös Ruotsia astetta itään.





Tubesta löytyy videota, jota tallentelin sen minkä omilta dänsmooveiltani pystyin.

http://www.youtube.com/watch?v=YsbRIWVYluM
http://www.youtube.com/watch?v=vYerbfmW4tA
http://www.youtube.com/watch?v=2du9TZZ26Kc

päivä oli kaunis ja musa soi täysillä!

me hypimme ja pompimme ja taputimme ja ulvoimme! paidat märkinä ja posket punasina pyyhimme otsaa! aivan lavan lähellä annoimme biisien viedä mukanaan! kitaristin kiharat liehui ja lavallakin lensi hiki! ääni oli voimakas ja hieno, valot vilkkuivat ja kaikki huusivat!

huutomerkkeihin päättyviä lauseita saisi olla vielä monta lisää! kun oli niin kivaa!

. . .

(lataan youtubeen videota keikasta, stay tuned!)

PÄIVITYS 1.7.!

http://www.youtube.com/watch?v=QrcY5ZvB1jg

pelicansin vili sopanen varattiin NHL:ään viikonlopun varaustilaisuudessa. hyvä vili! sinussa on maamme jääkiekon tulevaisuus (tästä loistouutisesta tulee lisää juttua lehteen! ne, jotka eivät asu lahden alueella eivätkä täten voi ihmetellä päätään pyöritellen uskomatonta tekstiä, voivat lukaista jutun livejournalistani jahka sen sinne jossain vaiheessa lisäilen).

tänään kun töissä oli tylsää, kähvelsin eräästä pahvilaatikosta sellaista suojakelmua, jossa on pieniä ilmatyynyjä. tiedättekös, semmossia mitä on kiva nyplätä salaa taskussa ja poksutella. nii, sellassia! meni duunit rattoisasti.

huomenna on hurjan kiva päivä, kun menen terhin kanssa katsomaan THE KILLERSiä helsingin loppuunmyytyyn jäähalliin. modernin ajan the doors, erittäin miellyttävää musiikkia ja vieläpä ensi kertaa livenä suomen maalla! ohhoh!
voin sitten joskus pappana sanoa että "näin muuten silloin nuoruudessa the killersin livenä alkuperäiskokoonpanolla, siis silloin kun se niiden laulajakin oli vielä elossa..."

eläkäämme nuoruuttamme.

eräänä kesäkuisena päivänä pidettiin hollolalaisessa omakotitalossa grillijuhlat. keskikesän karkelot kestivät pitkään, ihmiset söivät, joivat, nauroivat. humaltuivat.
kuuleman mukaan juhlien jo ollessa lopuillaan ja kolmen jäljelläolevan kaveruksen melkoisessa kanveesissa, havahtui juhlien isäntä ovikellon hurjaan pimputukseen. hoiperreltuaan ovea avaamaan havaitsi hän erittäin vihaisen taksikuskin, joka sanoi odotelleensa jo yli kymmenen minuuttia kyytiläisiä.
"niin että tuleeko sieltä helvetti ketään?!"
isäntä oli hämillään, sillä hänen tietonsa mukaan kukaan ei ollut tilannut taksia. kuskin rajun inttämisen jälkeen kävi ilmi, että eräs kolmesta jälejelläolevista sankareista oli kuin olikin kilauttanut taksin, vaikkei sitä itse tiedostanutkaan. silmämunissaan pupillit vetivät romurallia poukkoillen ees taas, puheensa sellaista josta oli mahdoton saada selvää. mutta taksiin hän kuitenkin kipusi ja lahteen lähti, vaikkei housujen taskuissaan ollutkaan setelin seteliä.
ehkä juuri rahan puutteen vuoksi tai jostakin muusta syystä, kuka tietää, tapahtui seuraavaa: taki saapui lahteen, pysähtyi liikennevaloihin, ja pam! humalainen hölmöläinen ryntää ulos autosta ja lähtee vetämään hirveää ravia karkuun pitkin pääkatua.
se, miten tarinamme lopulta päättyy, jää arvoitukseksi. varmaa sen sijaan on, ettei viinaa viisasten juomaa sovi kumota liikaa, varsinkaan jos sitä kurlaa petollisen suuresta justin timberlaken shottilasista.

eilen läksin hima-haahuilujen jälkeen iltasella juholle. telkkarista tuli die hard, jota katsottiin samalla kun vedeltiin edellisillan ylijäämäsafkoja. perunasalaattia ja makkaraa meni samaan tahtiin, kun john mclane veteli saksalaisia terroristeja turpaan.

leffa loppui puoli yhden maissa. kotiin en vielä malttanut lähteä ajelemaan, komeilihan television viereisellä hyllyllä tyylikkään uutukainen hifi-laite. ja sen laitteen kyljessä luki nintendo.

pelattiin wiitä jonnekin kolmeen saakka. oli mukava ajella kotiin, vaikkakin silmät ristissä, koska mielessä pyöri vielä se helvetin onnistunut, pelin ratkaissut komea rystylyönti olohuoneen maton reunuksella...

'maLAUTA mikä kooma eilen.

täydellisen aurinkoinen juhannusaatto sujui erittäin kosteissa, suorastaan monsuunimaisissa merkeissä juhon grillipippaloissa. meitä oli siellä viitisentoista, talon tarjoamaa safkaa riitti kaikille ja kukin huolehti omasta nestetankkauksestaan - ja hyvin huolehtikin. taustalla svengannut musiikki sai lisäkomppia alituisesta sihinästä ja kuplinnasta. pääsin testaamaan justin-shottilasia*, jolla kumosin risteilyltä** jääneet loput viinat. ja sitten oli kaljaa ja siideriä ja lonkeroa ja viiniä ja konjakkia kanssa.

oli kaamea jano.

alun nurtsilla makoilu vaihtui terassilla istuskeluun ilta-auringossa, yön hiipiessä siirryttiin sisätiloihin ilakoimaan. juhon äiti oli ostanut niiden isälle synttärilahjaksi nintendo wiin (kelatkaa mikä mutsi!) ja sillä sitten leikittiin.

se on vitun kiva laite! jotain wiin hauskuudesta ja helppoudesta kertoo se, että juhon äiti on itsekin hurahtanut laitteeseen ja pelaa sillä siinä missä muutkin perheen jäsenet. ja mikäs siinä, kun itse pääsin laitetta eilen testaamaan, on nyt helppo ymmärtää, miksi.

pelaaminen on helppoa ja hauskaa. ei tarvitse osata muuta kuin heiluttaa ohjainta ilmassa, kapulan muotoinen peliväline tunnistaa liikkeen. eilisillan suosituimmat pelit olivat nyrkkeily ja tennis. nyrkkeilyssä porukka huitoi olohuoneessa ilmaa ja kundi telkkarissa mätki toista turpaan. tenniksessä taas ei riittänyt pelkkä huitelu, pallon tullessa kohti oli oikeasti oltava tarkkana ja mätkäistävä oikeaan aikaan. en ollut siinä kovin hyvä, tiedä sitten johtuiko paskasta rytmitajusta vai tuliliemestä. luultavasti molemmista.

aamulla heräsin 10 kilometriä väärässä paikassa. pää meinasi poksahtaa saman tien noustessani ylös, ja kädet on tärisseet koko päivän. kotiin päästyäni menin pariksi tunniksi aurinkoon nukkumaan huonoa oloa pois, mutta vasta nyt alkaa vähän helpottaa.

se on jännä miten krapulassa harrastaa yksinpuhelua. "nonii, ihan rau-hassa... noustaas tästä nyt ylööös ja juomaan lasillisen vettä... ei mitään hätää..." muistutan jotain ozzya laahustellessani päätäni pidellen ympäri kämppää. vaan eiköhän sitä jo parin tunnin kuluttua jaksa jatkaa. hiukka happea ja sitten sihahtaa!



* = ostokseni tiistain justin timberlaken keikalta
** = keikka oli tukholmassa, joten sinne mentiin paatilla

vittu mullon keittooo.... ihan vitusti. vitun hyvää juhannusta joka vitun iikalle....vittuuu...

suomenruotsia puhuvat ystäväni jäivät taakse tänään päivällä, kun juna puksutti oikorataa pitkin etelästä pohjoiseen. espoon vaihtuminen lahteen oli sähköinen shokki, sillä heti rautatieasemalta tieni vei sibeliustalossa järjestettyihin pelimessuihin. seuralaisenani hämeenlinnan paras asiakaspalvelija, haukottelin pelien keskellä edellisillan grillipippaloiden aiheuttaman univelan vuoksi. ja myös siksi, että messut olivat yksinkertaisesti tylsät.

nihkeänlaisesti ihmisiä, kaikki samat, jo moneen kertaan nähdyt pelit ja pakolliset messubeibet. tapahtuman emäntä jaana pelkonen oli hänkin hieman tympääntyneen ja väsyneen oloinen. tekopirteät juonnot tulivat sävelellä 'kiinnostaa kuin kasa kiviä', mutta jaksoi sentään vähän irvistellä kun häntä kuvailin ja haastattelin. mutta eipä sen puoleen, töissähän siellä olin itsekin, vaikka paljon mielummin olisin ollut kotona tekemässä voileipiä ja sohvalla makoilemassa. onneksi hanna piti sentään hyvää seuraa, tarjosi mokoma vielä jäätelönkin. kovin ystävällistä.

kotona sain sitten niitä leipiä. ja makkaraa, kun vili innostui grillaamaan. ennen syöminkejä oltiin ehditty pelata pari tuntia jalkapalloa ja saunoa päälle, joten olo oli varsin levollinen illan ottelun alla.

klo 21.50 urheilukanava lähetti suorana yhden koko espanjan la liga -kauden jännittävimmistä matseista, kun real madrid kohtasi kotonaan mallorcan. panoksena mestaruus, beckhamin jäähyväisottelu ennen siirtymistään l.a. galaxyn riveihin, miljoonia ja taas miljoonia katsojia ympäri maailmaa, tunnelma käsinkosketeltava.
parituntinen tarjosi kaikkea sitä mitä kunnon jalkapallo-ottelulta voi odottaakin: draamaa, kuumia tunteita, yllätyksiä, riemuksi muuttuvaa epätoivoa.
homman nimihän oli se, että madrid ja barcelona olivat tasapisteissä keskenään. pääkaupunkilaiset kuitenkin varmistaisivat voitolla espanjan mestaruuden, sillä vaikka barcelonakin voittaisi oman koitoksensa, saisi madrid pokaalin keskinäisten pelatuiden otteluiden perusteella.
barcelona hoiteli oman leiviskänsä tyylipuhtaasti 4-0, joten mestaruuden kohtalo oli real madridin omissa käsissä. vain voitto kelpasi, ja voittohan sieltä irtosikin, värikkäiden vaiheiden (ne oli jo häviöllä 0-1 mutta tulivat takaa tasoihin ja menivät vielä ohi, äiti heräsi karjuntaani) jälkeen. 3-1, ja mestaruusjuhlat olivat valmiit alkamaan.

huomenna on taas paluu arkeen - hetkeksi. töiden jälkeen hyppään nimittäin turun bussiin, bussista terminaaliin ja terminaalista tukholmaan vievään paattiin. justin esiintyy jo uutena vuotena loppuunmyydyssä globenissa tiistai-iltana, ja villien huhujen mukaan lämppäreinä olisi yllätysesiintyjiä. jahasta, sen näkee sitten, minkälainen nykänen sieltä lavalle kiipeää...

kotona käynti jäi siis varsin pikavisiitiksi, kun seuraavat pari yötä kukutaankin sitten laivalla ja tukholmalaisessa motellissa. pakollinen tauko tietokoneeseen on hyvä homma, koska galleriaherutukset (LOL) vaihtuvatkin nyt sitten ihan ilmielävään naisseuraan. kyllä vain, banos ja tsirpulit, tku-tkhma-hki, kaksi pitkää yötä, yksi vielä pidempi päivä tukholmassa keikkaa odottaen, armania kaulalla, tukka sliipattuna, forest hillsit jalassa.
nämä kolme nuorta neitokaista, siis matkaseurani, ovat joitain tuttuni tutun kavereita, ja heidän kanssaan pitäisi sitten jakaa hyttiä ja motellihuonetta. että oikein joutuu uhrautumaan kolmen missin kanssa henkilökohtaiselle miss baltic sea tourille....voi perkele sentäs.
on tämä nuoren miehen elämä sitten rankkaa.
eivaan, tytöillehän tässä pitää hattua nostaa, kun uskaltavat lähteä randomin jäpän kanssa merille seilaamaan ja amerikan rytkeeeseen heilumaan. täytyy siis yrittää käyttäytyä. ei paskoja läppiä, ei olutlasien kaatelua seisovassa pöydässä, eikä varsinkaan sanaakaan urheilusta.
. . .
ketä oikein yritän huijata?
todennäköisesti siinä käy niin, että tytöt tälläytyvät puoli vuotta laivan diskoon, ja ne ripsivärit ei todellakaan ole tarkoitettu meikäläistä varten. ei sen puoleen, en niitä räpsytyksiä kyllä näkisikään, koska luultavasti tappelen samanaikaisesti jonkun baarin telkkarin kanssa ja kiroan, kun sieltä ei näy urheilukanava ja missaan suoran lähetyksen espoosta honka-lahti pelistä.
. . .
tytöille tulee vielä piiiiitkä reissu.

oceans 13 oli parempi kuin 12, muttei niin hyvä kuin 11. nokkela, retro, hauska, sujuva. elokuvasalin täytti naisten huokailut kun brad ja george esittivät dialogiaan aurinkolasit silmillä. joopajoo.

saavuin eilen tänne espooseen rankan duuniviikon päätteeksi. ilmapiiri on ollut hieman uhkaava, tuntuu että paikalliset tunnistavat lahtelaisen, tai ainakin jotenkin vaistoavat läsnäoloni. ei ole helppoa olla fc lahden mies täällä hongan hoodeilla.

illalla olisi tarkoitus mennä grillipippaloihin. se on varmaan kohta lähdettävä lähi-alepaan katsomaan, josko sieltä löytyisi hyviä makkara - ja olut tarjouksia.