IRC-Galleria

no ei vaitenka, kivaa täällä on. eilen saavuttiin hampuriin ja jo tänään matka jatkuu köpikseen. tätä kirjoitan valtavassa elektroniikkaliikkeessä (5 kerrosta, halpaa on!) nettiajan näyttäessä enää 12 minsaa.

kerrottavaa luxemburgin jälkeisistä tapahtumista on niin paljon, etten edes yritä tiivistää.

pariisi, bryssel, dami... tän kesän tulen muistaa aina.

- - -

sunnuntaina on karu paluu suomeen. vaikka matkaväsymystä on kertyny jonkun verran, ei kotimaata oo ollut yhtään ikävä. äsh, suomi. BUU!

nonii nyt lähen tsekkaa löytyiskö ipodeja halvalla.

luxemburg alkaa olla aikalailla paketissa.

kaupungin jakaa kolmeen osaan tienoon läpi kulkeva syvä rotko. railon pohjoispuolella on hieno vanha kaupunki ja avaria puistoalueita, eteläpuolella levittäytyy moderni burg merkkiliikkeineen ja halpoine hintoineen. rotkon pohjalla on vuosisatoja vanhoja linnoituksia, kujia ja mukulakivikatuja, jotka on vuorattu täyteen terasseilla, kuppiloilla sekä ravintoloilla.

toissapäivänä mentiin bussilla yhelle ostarille, joka oli aikalailla samaa tasoa kampin puljun kanssa. siellä veljesten huomio kiinnittyi supermarketin ruokapuoleen, jossa oli tarjolla sekä hävyttömän hyviä että naurettavan halpoja elintarvikkeita. suoritimme kunnon ostokset (karkkeja miljoonaa eri laatua, limuissakin ihan uskomattomia makuja ja bisse käytännössä ilmasta...aijai)!

bussiajelua lukuunottamatta aika on mennyt lähinnä täällä keskustassa kolmen alueen koluamiseen ja emmin au pair -kavereiden kanssa hengailuun. ja meillähän ei vilin kanssa oo mitään nättejä tyttöjä vastaan...
eilenkin juhlistettiin erään neitikäisen 20v. synttäreitä puisto piknikillä. ostettiin kakku, kynttilät, juomaa, koko hoito. suupielet suklaassa ja hyvä mieli! mukava iltapäivä oli hauskaa vaihtelua täpötäysien kahviloiden terasseilla istuskelulle.

jaahas, se on kohtapuoliin heitettävä rinkka selkään ja suunnattava rautatieasemalle. voisi käydä kaupan kautta vähäsen eväitä hakemassa, vaikka matka pariisiin ei raiteita pitkin kestäkään paria tuntia enempää.

oh, paris. amour!

istun luxilaisessa huoneistossa, jonka tietsikan näppiksestä löytyy jostain kumman syystä ääkköset. y on tosin z:n tilalla, mutta annettakoon tämä pieni kauneusvirhe anteeksi.

eilen alkuillasta ryanairin boening laskeutu frankfurtiin, josta matka jatku bussilla länteen tänne historialliseen kyläpahaseen (suunnilleen lahen kokonen mesta, voihyvääpäivää). linjuri körötteli pitkin reinin vartta, eikä edes dösässä soinu paikallinen radio nova tai karmeen väriset penkit onnistuneet pilaamaan uskomattomien maisemien tuomaa fiilistä.

valtavia, viinitilojen kuorruttamia laaksoja, sympaattisia postikorttikyliä joissa kaikissa autoliikkeet, korkeita siltoja ja tiukkoja kurveja. ihan ku saksalaisissa rikos-sarjoissa! haha.

välikysymys: mistä muuten johtuu, että linja-autojen penkkikuviot suunnittelee aina se sama kundi, joka vastaa myös teknoluolien sisustuksesta? kysynpähän vaan!

. . .

täällä lé luxemböyrgis paistaa koko ajan aurinko. mittari näyttää +24c. suippokattoiset talot ja goottilaiset kirkot on hienosti restauroitu. merkkiliikkeitä on joka kadunkulmassa, hintatason ollen tietenkin suomee halvempi. ja koska täällä on enemmän pankkeja ku sossun luukkuja liipolassa, joka toinen vastaantulija on pukumies. kaduillakaa ei montaa pierukärryä näy, pelkkää jaguaaria ja porchea vaan.

tääl on yks aika hyvä rafla, sellanen ku SNACK ANKARA. veljekset on käyneet siellä jo parii otteeseen, maku on aivan mahtava eikä maksa juuri mitään. illalla on taas pakko mennä tilaa kanapurilainen med frites.....aaaah.....

jalat haisee ihan pahalle kun on koko päivä tullu käveltyä. meen nyt riisumaan sukat ja ottaa pienet päikkärit, jos tää lemu vaikka heltyis vähäsen.

au revoir jasillee.

tänään se aamu sitten vihdoin koitti. sain viimestä kertaa vittuuntuneena painella torkkua päälle, kun ei millään olisi jaksanut kömpiä ylös töihin.
kahen kuukauden urakka iskulla on ohi, ja se meinaa onnellisia hyvästejä pölyiselle varastolle: ei enää yskimisiä eikä niistämisiä. ei roklan kanssa kikkailua saati trukilla kurvailua. ei yhen yhtä lähetyksen laatimista tai tavaroiden toimittamista.

sillä nyt, ystävät hyvät, alkaa kunnon meininki.

tänään ostettii reilikortit, ja huomenna veljekset kiharapää ja takatukka jättävät kotisuomen taakseen. lentokone kaartaa itämeren yli saksaan ja frankfurtiin, mistä pariviikkoinen euroopan seikkailu saa alkunsa. suunnitelmat ovat tuttuun broidityyliin vielä vähän hakusessa, mutta jotenkin näin ollaan eurotrippiä kaavailtu: aluks pitäisi noutaa sisko luxemburgista ja suunnata pariisiin patongille. sitte söheerätään brysselin kautta amsterdamiin ja sniffataan tulppaaneja. ennen kööpenhaminaa vois tsekkaa hampurin, ja ehkä jotain muutakin siinä välissä. tanskasta juna vie malmöön ja lopulta stokikseen, mistä laivalla tax freen kautta helsinkiin.
mutta kuten sanottu, lopullinen reitti voi olla ties mitä. toivottavasti tossa planissa kuitenkin pysytään, ettei mee ihan härvendeeliks.

hitto, täytyy alkaa pakkailee.

jee! porukat tuli äsken ms galaxylta tms, olivat virossa käymässä ja toivat tuliaisia!

kilisevistä taxfree kasseista oli varattu eetulle..............................................................suklaata.

hmm.

...ja kissa vieköön! täti perheineen lähti täksi viikoksi mökkeilemään, ja mulle lyötiin käteen sekä auton että talon avaimet.

"muista ruokkia kissaa."

...selvä.

siellä siis on ahtialassa omakotitalo tyhjillään. löytyy tramboliinia, isoa jääkaappia ja siisti kuisti jolla hengailla saunan jälkee. kiva olla hissukseen ja juoda vähän kaljaa... tai voi sitä musaa kovemmallekin laittaa mutta liian dieter ei saa olla ettei paikat mee paskaks tai katti kuole käsiin. että tervetuloa vaan seuraa pitämään!

eilen en tosin ollu talon(tai kissan, ihan miten vaan)vahtina, koska oltiin juhon kanssa meillä himassa vähän kaljottelemassa. heitettiin metripizza uuniin, pyöräytettiin dvd soittimeen ja sihautettiin koffit.
mutta tämä oli siis vasta loppuillasta, sitä ennenhän me käytiin leffassa kattomassa micheal bayn ohjaama 'transformers'. se ei ollu mikään kummonen (nukahdin loppukohtauksen aikana, ihan oikeesti nukahdin), vaikkakin hyvin tehty. paras kohta oli, kun päähenkilöt puhu nokian kännyköistä: "japanilaiset on aika ninjoja tekee puhelimia!" "hei, NOKIA on kyllä SUOMESTA, daa!". okei, nokian itsensä junailema mainosrepla, mutta kyllä se mussa sai mukavan isänmaallisen tunteen. hah.

semmosta.

late oli meillä viikonlopun.

perjantaina hörpiskeltiin ilosessa ja torvessa. ja reteesti taksilla kotiin.

lauantaina lorvailtiin ja pelattiin fifa 07:lla turnausta. laten brasilia voitti mun mexicon loppuottelussa, vaikka protestoinkin rajusti (se oli paitsio!).

sunnuntaina mentiin kentälle pelaamaan jalkapalloa, mutta laten mielestä ilma oli liian hiostava siihen touhuun. niinpä mä lähdin juoksulenkille. late polki vieressä, laiska paska kun on.

samana iltana korkkailtiin guinnessia ja katottiin copa american finaali. brasilia voitti argentiinan 3-0.

koska suora lähetys loppu vasta joskus 02:45, oli tän aamunen herätys duuniin aika veemäinen. onneks nyt käynnisty viimenen viikko siellä varastolla. sitten rahat taskuun ja eurooppaan.

Tappavan kova – The Killers Stadissa

Suomalaiset keikkajärjestäjät ovat olleet hyvin hereillä. Muuta ei voi todeta, kun tarkastelee maassamme tänä kesänä esiintyvää maineikasta nimilistaa: on Rollareita, Kemikaalista Romanssia, seuloiksi ammuttuja amerikkalaisräppäreitä ja pillifarkkuisia Placebon poikia. Löytyy Genesistä rollaattoreineen, Ozzya lepakoineen ja jopa maailman parhaisiin mieslaulajiin edelleen lukeutuva George Michael korvakoruineen. Niin, ja tietysti suomalaisittain pakollinen Metallica. Räminrämin.
Tästä historiallisesta tarjonnasta arvoin liput kuin mikäkin Gerlander, ja löysin itseni murhaavan hyvältä keikalta. The Killers huudatti loppuunmyytyä Helsingin jäähallia pari viikkoa sitten, ja osoitti olevansa kehujen arvoinen.

Pelkistetty mutta toimiva

Las Vegasilaista The Killersiä on sanottu uuden ajan The Doorsiksi, rohkeasti uutta ja vanhaa rokkia sekoittelevaksi karismaattiseksi nelikoksi. Mainion live-aktin omaava Killers ei sentään vielä ole saanut legendan leimaa osakseen - johtuneeko sitten siitä että laulaja Brandon Flowers on vastoin laulukaimaansa yhä elossa. Tiedä häntä.
Mutta Morrisonista viis, The Killersillä oli lavalla tappavan kova meininki. Miekkosista ei näkynyt päällepäin lainkaan, että rundia oli heitetty jo pari viikkoa putkeen. Päinvastoin, bändi piti suomalaiset hullunlailla liikkeessä keikan aloittaneesta Sam’s Townista aina viimeisiin sytkäriballadeihin saakka.
Uusimpaan studioalbumiinsa keskittynyt parituntinen piti luonnollisesti sisällään myös vanhemman Hot Fuss –levyn helmiä. Jo nyt rockin klassikoiksi mielletyt Mr. Brightside ja Somebody Told Me ovat saamassa seuraa uuden levyn kultahiteistä Read My Mind, Bones ja When You Were Young. Noiden kappaleiden aikana yleisön huutamat desibelit kävivät ylimmillään, ja iho meni väkisinkin kanan lihalle.
Poikien esiintyminen oli miellyttävän pelkistetty. Turha teatraalisuus saattoi jäädä taka-alalle, kun vahvalla soundillaan jyrännyt ja hyvin yleisön huomioon ottanut amerikkalaispoppoo aiheutti yleisömeressä aallokkoa. Oikeastaan valot olivat ainoa visuaalinen tehokeino, lopusta pitivät huolen esiintyjät itse.
Kauluspaidassa ja liivissä ees taas juoksennellut laulaja Flowers siirtyi aika ajoin kabaree-pianon taakse hikeä pyyhkimään, kun taas rummuissa tukka silmillä paukuttanut Ronnie Vannucci Jr. ei antanut itselleen hetkenkään lepoa. Basisti Mark Stoemerin lähes eleetön soitanta 70-luvun kuteissaan nostatti hymyn huulille. Lavan kuninkaana hääri kuitenkin koko Vegasin taitavimmat kädet omaava David Keuning, jonka kitarasoolot meinasivat mennä Picasson puolelle.

Yllätysliput!

Täpötäydessä areenassa vilkkui runsaasti tuttuja iloisia lahtelaisnaamoja, mutta leveimmät hymyt irtosivat parilta nuorelta neidiltä. Nimettöminä pysyneet neitokaiset olivat näet vain tunteja aiemmin aivan sattumalta löytäneet lippunsa.
”Siis ei voi olla totta, istuskeltiin päivällä Triossa ja siellä ne oli kukkapuskassa, pari lippua The Killersin saman illan keikalle!” epäuskoiset tytöt päivittelivät.
”Alun perin iltapäivän ohjelma oli mennä vain kahville, mutta eihän siinä muuta voinut kuin hypätä junaan ja lähteä katsomaan huippuluokan keikkaa!”
Niinpä niin. Jotkut ne jonottavat tikettejään puoli vuotta, jotkut löytävät kukkapuskasta kuin tarjottimella. Aina eivät mene nallekarkit tasan.
Tytöille The Killers oli ennen keikkaa kyllä tuttu nimi, mutta faneiksi he eivät kuulemma olisi voineet tunnustautua. Vegasin miesten tiistai-iltainen veto jäähallissa teki kuitenkin neiteihin vaikutuksen.
”Niillä oli tosi hyvä meno, ihan hiki tuli. Ei kai tässä muu auta kuin hankkia jossain vaiheessa levy!” neitikäiset sirkuttivat.

koitin tänään töiden merkeissä puhelimitse tavoittaa yhtä nuorten kundien heavy metal orkesteria. koska luurista ei löytynyt jäppien numeroita, soittelin nuorisotyöntekijöille, eri nuokkuihin ja vastaaviin, mutta kaikki tarjosivat vain tuut tuut tuuta. kerta toisensa jälkeen.

siis mitä hemmettiä?

nyt vahinko ei ollut iso, vaikken poikia tavoittanutkaan - ainahan voin vääntää luettavaa jostain muusta.

mutta entä jos olisinkin ollut angstinen teini, joka puukko ranteella ja nokia korvalla päättää vielä kerran antaa itselleen mahdollisuuden parempaan huomiseen?

kukaan ei vastaa. tarjolla on ainoastaan automaattinauha, jonka taustalla soi 30 seconds to mars ja päällä naisen nasaaliääni: "hei, voitte jättää itsemurhaviestin äänimerkin jälkeen!" ....PIIP!

aika paha.

haha, sain eilen koneelle kauan himoitsemani bon jovin legendaarisen 'crossroads' -albumin. aito pala rockin historiaa, nyt itunes kirjastoni on täydellinen.

levyä kuunnellessa mieleen palaa kultaisia muistoja ajoilta, jolloin new jerseyn pölyisiä katuja ei vielä siivoiltu ja jolloin paimelan ulkojäillä kävi vielä kovan luokan kuhina. oltiin serkkupojan kanssa kymmenvuotiaita, ja asenne oli kondiksessa jo silloin. toisin kuin nykyajan kakarat lenni lokinpoikasineen ja muine paskoineen, eetu ja juuso veti nolot hikinauhat päässä rajua ilmakitaraa jovin bonnen tahtiin. always!

jon bon jovi. aikamme ehdoton idoli, teemu selänteen lisäks. mies, jolla oli aina risaset farkut, huoleton, taakse vedetty ysäriletti, aina samat aurinkolasit, aamusänki, farkkutakki ja maailman coolein ääni.

melkein herkistyttiin eilen, vaikka vaan mesen välityksellä muisteltiin serkusten omia rock-konsertteja juuson porukoiden makuuhuoneessa. pompittiin sängyllä ja miljoonat tytöt kirkuivat kurkku suorana.

crossroads on uskomaton levy. always, livin' on a prayer, runaway, keep the faith...

get it, ROCK IT! :D