IRC-Galleria

+ tänään töiden jälkeen paikallisradio pysäytti mut sokoksen edessä. halusivat että osallistun kilpailuun, piti vastata kysymyksiin oikein suorassa lähetyksessä. heitin niille sitten vähän löylyä ja kerroin siinä sivussa oikeat vastauksetkin. sain naurettavan helposta pariminuuttisesta vaivan palkaksi lahjakortteja sportiaan ja finlandia-klubille, sekä muovikassillisen juotavaa (ei sitä hyvää, alkoholitonta vaan).

- nelly furtadon 'loose' maksaa edelleenkin 21,90! :(

solnan AIK, pohjois-tukholman huligaanit.

Hammarbyn samannimisen kaupunginosan killet merenluodon eteläpuolelta.

Djurgådens IF, itä-stokiksen snobit.

mustakeltaiset, valkovihreät ja siniset. tukholmassa pelaa kolme kovan luokan jalkapallojoukkuetta, jotka kaikki lukeutuvat pohjolan kovimpiin.
mutta tosiasiassahan tukholmaan mahtuu vain yksi jalkapallojoukkue. ja se on DIF, djurgården.

miksikö?

sisko asui djurgårdenissa yli vuoden. monesti vierailujeni aikana sain tallustella kaknäsin suurella ruohokentällä raikasta meri-ilmaa haistellen, siinä ihan dif:n harjoituskeskuksen vieressä. kulmat ovat tuttuja.
niin, ja pelaahan siellä kolme suomen a-maajoukkuepelaajaa. ylemmällä keskikentällä koko ahvenanmaan kovin jätkä, daniel sjölund. keskikentän kehäraakki ja pyyteetön raataja aki riihilahti. ja topparina kannattajien silmissä puolijumalan asemaan kohonnut toni kallio.

kun allsvenskanin sarjaohjelmassa on tiedossa tukholman derby, koko ruotsin pääkaupunki on kuin sähköiskun saanut. sen sain kokea viimeksi 26. kesäkuuta, kun justinin keikka sattui samalle päivälle hammarbyn ja dif:in kohtaamisen kanssa.
sinä päivänä otsikot kirkuivat veriviholisten illan kohtaamista. justinin keikka oli mainittu pienemmälle palstalle.
metrossa istui mies, joka kuittaili jatkuvasti adidas-takkini väristä. espana '82 -mallistossa pääväri on kirkkaan sininen, ja kolme raitaa tummemmalla sinisellä. vaikea siis arvata, kumpaa joukkuetta välillä hiiltyneenkin oloinen mies kannatti...
seuraavana päivänä sain surukseni lukea tulikuuman derbyn päättyneen hammarbyn 2-0 voittoon. kannattajat olivat pelanneet karlaplanilla myöhemmin omat jälkipelinsä. yli 200 huligaania sai poliisilta punaisen kortin, eli ilmaisen kyydin putkaan.

tänään DIF kuitenkin palasi ansaitsemalleen paikalle kaupungin ykkösjoukkueeksi. puolisen tuntia sitten päättynyt canal+:n suora lähetys päättyi östermalmilaisten 1-0 voittoon, ja hammarbyn sikoja harmitti.

"Vi är från Stockholm,
från Stockholm Stadion,
vi går på fotboll och sjunger högt.
Vi hatar gnaget,
vi hatar bajen,
men Djurgårn´s IF älskar vi så högt."

näin sen kuuluu mennä.

ranskalaiset tunnetaan suurpiirteisenä porukkana, jotka eivät suhtaudu elämään turhan ryppyotsaisesti. pariisisilaisessa hotellissa tästä huvittavasta kansanpiirteestä sai hyvän kuvan.

respassa työskenteli siisti ja kohtelias nuori mies, jonka rentous kävi kuitenkin päivä päivältä selvemmäksi. kyse ei ollut niinkään välinpitämättömyydestä, sen enempää kuin ylimielisyydestä tai laiskuudestakaan. ei, kaverilla sattui vaan olemaan ranskalainen, jo äidin maidon mukana imetty mentaliteetti.

kun saavut saksalaiseen hotelliin, respassa ollaan välittömästi skarppeina. palvelu on ylitsevuotavan ystävällistä, ja mahdolliset ongelmat on ratkaistu jo ennen niiden ilmaantumista.
tämä ranskalainen didier ei kuitenkaan jaksanut stressailla turhista. aina avainta viedessä tai noudettaessa kundi pelaili tiskin takana tietokonepelejä niin keskittyneesti, ettei aina huomannut asiakkaiden tuloa.

toisena pariisin päivänä kyllästyin huoneemme sähkö ongelmiin. valot kyllä toimivat normaalisti, mutta pistorasiat eivät. kun kännyköiden ja kameran akun lataaminen tapahtui naispuolisten matkakumppaneidemme huoneessa eikä televisokaan osoittanut minkäänlaisia elonmerkkejä, päätin marssia diderin puheille.
kysyin selvästi ja hitaalla englannilla, josko tiskin takana olisi joku nappula jolla kytkeä virta huoneen 23 johtimiin. kaveri tallensi pelinsä, mietti hetken ja sanoi: "ok, we go and see!"
jaahas, ilmeisesti mitään virtanappulaa ei ollut. selvä, mennään sitten paikan päälle huoneeseen ongelmaa selvittämään.
dider asteli tyylikkäässä puvussaan ja asuun vähemmän sopivissa tennareissaan huoneeseemme ja television luokse. vähän aikaa se ihmetteli antenni - ja virtajohtoa, kokeili että ne on varmasti seinässä kiinni ja painoi sitten virtanappulaa.
mitään ei tapahtunut.
didier katsoi mua hämmästyneen näköisenä, ja mä taas katsoin takaisin "luulitko, etten muka ite jo kokeillut tota" -ilmeellä.

hetken dider käpysteli mietteissään kädet taskuissa pää kokolattiamattoa kohti painuneena. sitten se ymmärsi, että kun ongelma ei ollut ratkennut, oli hatusta vedettävä salainen ase: huumori! kundi pysähtyi vessan ovelle, kurkkasi suihkuun ja äkkäsi siskolta lainaamani shampoon (ranskassa huoneisiin ei siis sisälly pesuaineita). sitten didier hymyili leveästi, ja heitti mulle ja veljelleni: "nivea....for girls! haha!"
. . .
hyvästä läpästä huolimatta telkkari oli ja pysyi kiinni.
mutta dider ei luovuttanut: huomatessaan avaamattoman oluttölkin sängyllä respan sankari nosti sen äkkiä pystyyn, ja huokasi sitten muka helpottuneena: "pfiuh, it's not open! haha!"
katottiin sitä veljen kanssa ihan hiljaa. kaverin nauru loppui lyhyeen.
sitten kysyin siltä, että mites toi televisio.
"well, i think...we can throw it out of the window! it's broken, hahaha!"

viimeisenä pariisipäivänä palattiin hotelliin vasta myöhään yöllä. eiffelillä uskomattomien maisemien katselu olikin venähtänyt reippaasti yli puolen yön, ja kun metrotkaan eivät enää kulkeneet, päätettiin kävellä paluumatka hotellille. kartalla naurettavan lyhyeltä näyttänyt matka kestikin jalan pari tuntia, mutta se ei haitannut. päinvastoin, öinen pariisi ja champ elyséen valot jäivät mieleen varmaan loppuiäkseni.
kun vihdoin palattiin takaisin majapaikalle, saatettiin todeta didierin vetelevän sikeitä. kaveri nukkui kaikessa rauhassa nojatuolissa kaikki raajat levällään ulko-oven edessä, eikä me päästy sisään. vähän aikaa siinä koputeltiin lasioveen, ennen kuin fransmanni tajusi herätä. silloinkaan ripeydestä ei ollut mitään merkkejä, huvittuneena seurattiin miten tummahipiäinen hunsvotti hieroi ensin silmiään, avasi vaivoin oven ja löntysteli sitten takaisin tiskin taakse.
kaksi kertaa se antoi meille väärät avaimet, mutta kaipa se on ihan normaalia. kun kerran tullaan kesken unien herättelemään.

näin siis ranskassa. hoituu ne hommat hosumattakin!

huomenna se taas alkaa.

kauan odotettu englannin valioliiga palaa tauolta ja starttaa käyntiin jännettävämpänä kuin koskaan!

aion istua maailman parhaalla sohvallani ja keskittyä vain ja ainoastaan olennaiseen.

vessakäynnit sallittu.

olin parin viikon euroopan turneen jälkeen varma, että saisin nauttia elokuun helteistä aamusta iltaan uimarannalla.

löhöilyä ja muistikortin perusteellista purkamista kesti kuitenkin vain päivän, sillä erehdyin olemaan aktiivinen.

"halojata! tässä teille kuulkaa ihan mahoton työmies..."

ko-kosh!

nyt sitä on sitten oltu tiistaista asti sorvin ääressä. duuni on lepposaa ja ihan hyvän korvauksen siitä saa, mutta kyllä harmittaa! kun ulkona on niin loistava sää ja rusketusta tarjotaan oikein hopeatarjottimella, tuntuu kaikenlaisten metalliputkien kanssa vekslaaminen suoranaiselta ihmisarvon ryöstöltä!

kohta soitan amnestyyn ja vaadin jotain helle-vitutus-dollari-lisää.

:|

pariisin tunnelman, hampurin tennarivalikoiman ja damin pössyjen jälkeen suomi tuntuu kurjalle!

pienen tauon jälkeen ensimmäinen kosketus kotimaahan tapahtu eilen stokiksessa, jossa suomalaiset erottaa paikallisesta väestöstä ikävän selvästi. kirkuvia kakaroita, rähjääviä äitejä ja punasilmäisiä isiä. vaatetus vuodelta 1998, tökeröä käytöstä ja eurooppalaisesta iloisuudesta ei tietoakaan.

illalla laivalla sai taas huokaista syvään. bändin yökerho soitti michael jacksonia, ja suomalaiset vetää tanssilattialla letkajenkkaa. sitten baaritiskiltä ryntää pari möhömahasta urpoa karhun tyhjät lavapahvit päässään hirveän metelin saattelemana. kun en itse ollut uskoa silmiäni, viereinen, n. 35-vuotias irmeli kikatti innoissaan: "voi katsokaa nyt miten hassuja miehiä!! khihihihihihi!"

O_O

voi luoja!

no, kotona sentään homma toimi entiseen malliin. äiti oli leiponut taas sellaset mestariluomukset ettei paremmasta väliä. niitä oli kiva mussutella kahvin kera samalla, kun katseltiin televisiosta matkakuvia - ja videoita.

ja materiaalia on sitten 3gt, pakko tyhjennellä vähän acerin kovalevyä.

my current location: malmö central station.

ja tää paska dataus maksaa 3e. muutakaa tekemistä ei tosin oikein oo, ku yöjuna stokiksee lähtee vasta 45 min päästä.

toi viereinen pressbyrån myi torstain ilta-sanomia, mut ei sitä kauaa jaksanu lukee. sen verran vilkasin että oon suunnilleen perillä mitä suomessa tapahtuu. lehden perusteella ei juuri mitään, paitsi että tampere united näytti selvinneen jatkoon mestarien liigan 2. kierrokselle. hyvä.

hampuri oli toistamiseen niin saksalainen teollisuuskaupunki ku olla ja voi. mesta ei ollu muuttunu mikskään sitten kesän '03, jolloin viimeks siel kävin. pariisin ja damin boheemin sekamelskan jälkee hampurin järjestelmällisyys oli melkei huvittavaa. leveitä, siistejä katuja, fillareita ja skoottereita ei juuri lainkaan, ainoostaan isoja kiiltäviä autoja jotka ei tööttäile (pariisissa raikas jatkuvasti torvien tuuttaus-konsertti).

saksassa sato eilen päivällä, samoin illalla köpiksessä. vettä tuli ku carslbergiä hanasta, mut täks aamuks aurinko ilmesty esiin. parempi homma, koska koko päivä on kierrelty pitkin pohjoismaiden pääkaupunkia.

köpis on... no, ihastuttava. käytin epämiehekästä termiä, mut niin se vaan menee.

arkkitehtuuri on nice, tennarivalikoimat on nice, bisset on nice... tytöt on VERY nice.

itseasias vasta nyt tän matkan aikana suomalaiset tsiksit on saaneet kunnon vertailukohtaa - ootte suomen neitokaiset oikeesti damn foxyja! keski-euroopan naiset on kaikki tylsän näkösiä, niillä tyyliin kasvaa parta eikä ne osaa pukeutua (paitsi pariisissa oli pari aika hyvää persettä). kyl sen heti huomaa kun juna matkaa pohjoismaihin, että neitien taso nousee huimasti. ihan oikeesti hei. tanskan bellat oli ihan levottomia, ja ruotsissahan joudun lähes jatkuvasti kävelee kumarassa. damn!

nii, ruotsi. täällä taas, ja taas lähempänä kotia.

ei kyl nappais tulla takas. toisaalta hima on aina hima, eikä tarvi roudata tätä vitun rinkkaa enää mukana. tosin, ei siihen oo kyllä pahemmin pinna palanu. se on sinänsä yllättävää: kelasin että junassa istumiseen olis ennemmin tai myöhemmin palanu käpy... ei tää taida enää intin jälkeen tuntua missään. varsinkaan, kun homma on pelannu kivasti eikä tätä ennen oo missään joutunu venailee mitään.

huomenna lyödään rinkat silja linen hyttiin ja lähetään seisovaa pöytää syömää. sitä ennen on keritty bostaa päivä stokiksessa. hmm, mitähän siellä keksis... vois käydä vaik jossai museossa ja söderin secon handeissa ettii coolei kuteita. jos vaikka sais vikat hillot tuhlattuu.

no ei vaitenka, kivaa täällä on. eilen saavuttiin hampuriin ja jo tänään matka jatkuu köpikseen. tätä kirjoitan valtavassa elektroniikkaliikkeessä (5 kerrosta, halpaa on!) nettiajan näyttäessä enää 12 minsaa.

kerrottavaa luxemburgin jälkeisistä tapahtumista on niin paljon, etten edes yritä tiivistää.

pariisi, bryssel, dami... tän kesän tulen muistaa aina.

- - -

sunnuntaina on karu paluu suomeen. vaikka matkaväsymystä on kertyny jonkun verran, ei kotimaata oo ollut yhtään ikävä. äsh, suomi. BUU!

nonii nyt lähen tsekkaa löytyiskö ipodeja halvalla.

luxemburg alkaa olla aikalailla paketissa.

kaupungin jakaa kolmeen osaan tienoon läpi kulkeva syvä rotko. railon pohjoispuolella on hieno vanha kaupunki ja avaria puistoalueita, eteläpuolella levittäytyy moderni burg merkkiliikkeineen ja halpoine hintoineen. rotkon pohjalla on vuosisatoja vanhoja linnoituksia, kujia ja mukulakivikatuja, jotka on vuorattu täyteen terasseilla, kuppiloilla sekä ravintoloilla.

toissapäivänä mentiin bussilla yhelle ostarille, joka oli aikalailla samaa tasoa kampin puljun kanssa. siellä veljesten huomio kiinnittyi supermarketin ruokapuoleen, jossa oli tarjolla sekä hävyttömän hyviä että naurettavan halpoja elintarvikkeita. suoritimme kunnon ostokset (karkkeja miljoonaa eri laatua, limuissakin ihan uskomattomia makuja ja bisse käytännössä ilmasta...aijai)!

bussiajelua lukuunottamatta aika on mennyt lähinnä täällä keskustassa kolmen alueen koluamiseen ja emmin au pair -kavereiden kanssa hengailuun. ja meillähän ei vilin kanssa oo mitään nättejä tyttöjä vastaan...
eilenkin juhlistettiin erään neitikäisen 20v. synttäreitä puisto piknikillä. ostettiin kakku, kynttilät, juomaa, koko hoito. suupielet suklaassa ja hyvä mieli! mukava iltapäivä oli hauskaa vaihtelua täpötäysien kahviloiden terasseilla istuskelulle.

jaahas, se on kohtapuoliin heitettävä rinkka selkään ja suunnattava rautatieasemalle. voisi käydä kaupan kautta vähäsen eväitä hakemassa, vaikka matka pariisiin ei raiteita pitkin kestäkään paria tuntia enempää.

oh, paris. amour!

istun luxilaisessa huoneistossa, jonka tietsikan näppiksestä löytyy jostain kumman syystä ääkköset. y on tosin z:n tilalla, mutta annettakoon tämä pieni kauneusvirhe anteeksi.

eilen alkuillasta ryanairin boening laskeutu frankfurtiin, josta matka jatku bussilla länteen tänne historialliseen kyläpahaseen (suunnilleen lahen kokonen mesta, voihyvääpäivää). linjuri körötteli pitkin reinin vartta, eikä edes dösässä soinu paikallinen radio nova tai karmeen väriset penkit onnistuneet pilaamaan uskomattomien maisemien tuomaa fiilistä.

valtavia, viinitilojen kuorruttamia laaksoja, sympaattisia postikorttikyliä joissa kaikissa autoliikkeet, korkeita siltoja ja tiukkoja kurveja. ihan ku saksalaisissa rikos-sarjoissa! haha.

välikysymys: mistä muuten johtuu, että linja-autojen penkkikuviot suunnittelee aina se sama kundi, joka vastaa myös teknoluolien sisustuksesta? kysynpähän vaan!

. . .

täällä lé luxemböyrgis paistaa koko ajan aurinko. mittari näyttää +24c. suippokattoiset talot ja goottilaiset kirkot on hienosti restauroitu. merkkiliikkeitä on joka kadunkulmassa, hintatason ollen tietenkin suomee halvempi. ja koska täällä on enemmän pankkeja ku sossun luukkuja liipolassa, joka toinen vastaantulija on pukumies. kaduillakaa ei montaa pierukärryä näy, pelkkää jaguaaria ja porchea vaan.

tääl on yks aika hyvä rafla, sellanen ku SNACK ANKARA. veljekset on käyneet siellä jo parii otteeseen, maku on aivan mahtava eikä maksa juuri mitään. illalla on taas pakko mennä tilaa kanapurilainen med frites.....aaaah.....

jalat haisee ihan pahalle kun on koko päivä tullu käveltyä. meen nyt riisumaan sukat ja ottaa pienet päikkärit, jos tää lemu vaikka heltyis vähäsen.

au revoir jasillee.