Jokainen liehuva hius, ilmavirrassa kulkeva sana viestii tätä ystävällistä, raikkaan tuulista kuulasta syyspäivää.
Venäjän suurlähetystön rakennus on sydäntäriipaisevan kaunis syksyn sävyttämän seinäkasvin peittämänä! Tähtitorninmäen nurmikko hohtaa puhtaan vihreänä, kutsuu rinteilleen juoksemaan, leijaa lennättämään.
Mistä tietää, että on onnellinen jo olemassaolon ilosta? Kun osaa unohtaa itsensä, kun silmät ja mieli vapautuvat huomioimaan ne kaikki muut ihmiset, joita näkee istumassa jonossa ratikassa, oman bussin ajaessa ohi. Kun osaa nähdä varkain hippusen jokaisen elämää. Vaikka ihmisistä heidän luvallansa näkyy vain ikkunasta ylävartalo ja heidän hetkensä kertova ilme. He olivat kaikki menossa samaan suuntaan.
edit: P.s. HALUAN KAMERAN