Eikö ole aika jännää, että jokainen meistä noudattaa samaa evoluution kaavaa? jostain alkueliöstä kalaksi, sammakoksi, nisäkkääksi, sitten tulemme maailmaan kuin valas rantaan, yhtenä kiinteänä kappaleena. Sitten pikkuhiljaa saa nostettua pään, ryömittyä eteenpäin, noustua istumaan (hurrraaaa kädet vapaaksi!!) ja lopulta seisomaan. Konttausvaiheessa maailma saattaa olla tosi ärsyttävä; näkee kaikkea jännää mutta ei voi napata sitä mukaansa, kun siinä vaiheessa vielä on nelijalkainen ja kädetön otus.
Sekin on aika jännää, että oikeastaan koko "siviilisaatio" on perustettu käsillä. Luontoa lukuunottamatta, liki kaikki on tuotettu perimmäisillään ihmisten käsillä. Yksi ainoa asia mitä ei voi tuottaa käsillä ollenkaan: laulu. Onkohan se syy siihen, miksi se alun aikojaan oli muka jotenkin jumalallinen ja viestiä jostain muualta? En edelleenkään väitä olevani sinänsä kristitty, mutta täytyy myöntää, että sillointällöin laulu ei kuulosta kovin maalliselta.
Onko kaikki muu taide jossain määrin ihmiskäsien tulos? Täytyy kuitenkin pitää mielessä, ainakin alitajunnan tasolla, että kaikki taide on kotoisin persoonasta (nyt puhutaan ihmistaiteesta, anteeksi muut eläimet ja luonnon vastustamaton taide); jokaisen tietoisen taideteoksen, on se mitä hyvänsä, takana on kokonainen oma maailma, taiteilijan maailmankatsomus, filosofia, muistot, ajatukset. Siksi ehkä taidetta ei tulisi kokea vain ohimennen, vaan edes pienen hetken sukeltaa sinne takana olevaan maailmaan. Saattaisi avata ihan mielenkiintoisia ajatuksia itse kullekin.
En muuten tahdokaan. Koska sillä hetkellä, kun järki ja sydän kulkevat yhdessä, loppuu mielikuvitus.
E
p.s. Tänään olisi lenkkipäivä ja ulkona sataa. Tänään olisi myös lukupäivä, minkähän tekosyyn sen välttämiselle keksisi?:p