IRC-Galleria

Siinä se. Huomasin tänään, että normaalisti ajattelen helposti montakin asiaa yhtäaikaa, mutta stressi ylikuormittaa tajuntaa ja se tuhat eri asiaa joita yritän ymmärtää työstäni ja mitä sille käy, eivät mahdu pääkoppani onkaloihin.

Kun sain tietää, että tänään on viimeinen työpäiväni, jouduin joogaajien nirvanaan. Tyhjyyteen. Ei ajatuksia, ei tunteita. Vain kylmä hiki joka sai paitani liimautumaan selkääni kiinni ja tärisevät kädet. Katson käsiäni ja päässäni ei leijunut yhtäkään ajatuksen murentakaan. Onko tämä sitten muka niin autuas tila? Voin kertoa, että EI!

Tiistaina saatan saada uuden työpaikan. Onko jumalaa? Toivottavasti.
Maanantaina huumetesteihin ja sitten ehkä kenttä oppaaksi. Eli olen kyselevä infopiste kentällä, joka joutuu kestämään kaikki huonot kysymykset ja opastamaan puolisokeita mummeleita oikeaan paikkaan. Jesh.

Elämä on helvetti, kuolema taivas.

Sitä odotellen.

Miu.