IRC-Galleria

Enpäs olekkaan kirjoitellut "vähään" aikaan. Tässä eilen hulluna ihmisenä maksoin itseni Vipiksi. Tahtoisin modata sivuja, mutta se tuntuu hankalammalta kuin uskoinkaan. En tosin olekkaan mikään tietokone velho...

Eipä muuta.

:P

Se on ohi. Kaksi jumbo koneellista espanjalais ryhmää menivät. Ei enään koskaan! ( paitsi taas ensi keväänä... )

Tämä uusi työni on sangen mielenkiintoista. Työkuvaan kuuluu...no... kaikki.
Roskispalojen sammuttaminen, ihmisten etsiminen, auttaminen, paimentaminen. Työntekijöiden "pelastelu" ja oikeastaan ihan kaikki muukin. On tämä asiakastyö niin monipuolista. Itse kukin saa päättää onko se huono vai hyvä asia.

Nyt kaksi päivää lomaa, täytyy mennä tamperelle pitämään suhteita yllä.
Kreikan tätini on kahden alaikäisen kanssa saapunut, ah, niin sateiseen suomeen ihastelemaan luonnon vehreyttä ja vahreutta. Oli kivaa viedä heidät lauantai iltana kaupungille. Siellä vasta vihreitä tyyppejä olikin.
Alkoholi on perseestä. No. Kaikki mikä menee liiallisuuksiin on perseestä...

Eipä muuta.
Hyvää yötä, jatka työtä!

Toinen paiva prahassa. Nuoliviini ja gauntletit ostettu. Melkein kaikki rahat menneet "turhaan"...
Niin kaunista. Kohta galleriassani on lisaa kuvia... :)

RUN AWAY!!!!!

Ei hitto! Oli niin kivaa, ettei vuosiin ole ollutkaan. Olen täynnä mustelmia, kuhmu päässä, hartiat ja jalat kipeenä ja pahasti palanut, mut olo on mahtava!

Mikä siinä on, että kun nukkuu viikon huonosti, reissaa Heinolaan asti, laittaa päälleen kummat vaatteet ja läimii muita kanssaolentoja pehmustetuilla aseilla, niin olo on mahtava sen jälkeen???

Vähän kränää tuli monestakin asiasta. Ei se kaikki ollut ruusuissa riehumista, kyllä tuli muutama ikäväkin kokemus. Ruoka loppui kesken, muutama keihäs teki aika pahantuntuisia ja näköisiä jälkiä ja porukka ei ottanut iskuista huolimatta kuollakseen.
Mutta täytyy vain muistaa: sitä nämä mättöpelit ovat.

Haluan niin kiittää KAIKKIA pelaajia ja järkkäreitä. Sain intoni taas takaisin. Kun olin sen hetkeksi hukannut. Nyt vain valmistaudutaa HAKin juhlavuoteen ja pelaamiseen taas teidän, AH niin ihanien, ihmisten parissa.

*halirutistus kaikille*

Siinä se. Huomasin tänään, että normaalisti ajattelen helposti montakin asiaa yhtäaikaa, mutta stressi ylikuormittaa tajuntaa ja se tuhat eri asiaa joita yritän ymmärtää työstäni ja mitä sille käy, eivät mahdu pääkoppani onkaloihin.

Kun sain tietää, että tänään on viimeinen työpäiväni, jouduin joogaajien nirvanaan. Tyhjyyteen. Ei ajatuksia, ei tunteita. Vain kylmä hiki joka sai paitani liimautumaan selkääni kiinni ja tärisevät kädet. Katson käsiäni ja päässäni ei leijunut yhtäkään ajatuksen murentakaan. Onko tämä sitten muka niin autuas tila? Voin kertoa, että EI!

Tiistaina saatan saada uuden työpaikan. Onko jumalaa? Toivottavasti.
Maanantaina huumetesteihin ja sitten ehkä kenttä oppaaksi. Eli olen kyselevä infopiste kentällä, joka joutuu kestämään kaikki huonot kysymykset ja opastamaan puolisokeita mummeleita oikeaan paikkaan. Jesh.

Elämä on helvetti, kuolema taivas.

Sitä odotellen.

Miu.

Sataa vettä, hetken sekin vain kestää ennenkuin aurinko murskaa tumien pilvien muurin ja paistaa taas uudessa uskossaan. Miten vihainen sille olenkaan. Pilata nyt hyvä angsti. Maanantaita ei inhoa ainoastaan karvinen. En nykyään itsekkään voi sietää sitä. Maanantaina saan kuulla, kuinka pitkälle ja kauas lennän... Potkujen odottelu kun on niin mukavaa...

Tätä tämä nyky-yhteiskunta on. Pomo sanoo, että nyt loppui homma, eikä siinä voi kuin älähtää, koska sinuunhan se kalikka kalahtaa. Mukavaa eikö?

Tuntuu kuin olisin vaihtanut miljoona kertaa työpaikkaani. Onko se minun karmani, vai työpaikan? Se olisi aika hassua jos 20 kolleegaani jakaisivat kanssani tuon saman epäonnen. Onko tämä vanhan loppu ja uuden alku, vai vain loppu?

Lentokenttä elämä on liikkuvaista. Sain siitä vihdoin todisteet. Hyvästi chekkaus.

Flyme loppuu... Sterling loppuu... Työt loppuu. Elämä on NIIN ihanaa... Tässä sitä taas ollaan. Etsimässä uutta duunia. Lentokenttäelämähän on tunnetusti liikkuvaista. Olo tosin on kuin kalalla maljassa, jossa on pienen pieni särö ja vesi noruu uhkaavasti pois...

Vappu ohi. Vihdoin, en jaksa ihmisten ryyppäämistä ja riehumista. Harmittaa kun ihmiset ei osaa juhlia ilman ryyppäämistä.

Katselin tuossa kuviani ja havaitsin, et ne on tosi pieniä, enkä pysty muuttamaan kokoa. taitaa olla kamerassa vika. Pyh.