IRC-Galleria

Katsoin ympärilleni, bussissa oli vain muutama ihminen minun lisäkseni. Etupaikalla istui vanha rouva joka oli pukeutunut kalliin näköisiin vaatteisiin. Hänen sylissään istui hemmotellun näköinen pikku koira. Rouva mulkaisi minua halveksuvasti ja huomasin tuijottavani häntä. Käänsin katseeni nopeasti pois. Bussissa oli myös keski-ikäinen mies, äiti ja parin kuukauden ikäinen vauva, ja takanani istui pariskunta josta molemmat vaikuttivat parikymppisiltä. Kaivoin laukustani kuulokkeet ja aloin kuunnella musiikkia. Musiikin pehmeän rytmin sykkiessä unohdin ajantajuni ja kun heräsin ajatuksistani huomasin että seuraavalla pysäkillä minun olisi jäätävä. Painoin nappia ja nousin seisomaan, Kävelin ovien luokse ja odotin seisten pysähtymistä. Hyppäsin bussista ulos ja aloin kävellä kohti kauppakeskusta, Astuin ovista sisään ja huokaisin. Tämä olisi varmaankin viimeinen kertani tässä rakennuksessa. Viimeinen kerta jolloin näkisin nämä samat kaupat ja käytävät. SIlmäni osuivat pieneen italialaiseen ravintolaan, ravintolaan josta minulla oli niin paljon muistoja. Kun olin ollut viiden olimme viettäneet siellä syntymäpäiviäni. Olin juossut kohti varattua pöytäämme ja kompastunut. Olimme joutuneet mennä kysymään kassalta laastaria vuotavaan polveeni. Sinä päivänä olin mennyt isovanhemmilleni yökylään ja pelännyt kauheasti kummituksiltä näyttäneitä esineitä. Toinen muisto oli tuoreempi, tässä ravintolassa olin ollut poikaystäväni kanssa ensi treffeillämme. Suhteemme oli kestänyt monta kuukautta kunnes näin hänet suutelemassa toisen tytön kanssa. Sydämeni oli särkynyt ja olen ollut riidoissa pojan kanssa siitä asti.
Jatkoin matkaani laukkuja ja asusteita myyvän kaupan suuntaan. Kävelin tottuneesti matkalaukkuja pullollaan olevalle käytävälle. Mikään laukuista ei näyttänyt miellyttävältä kunnes näin viimeisen laatuaan olevan mustan kiiltävän muovi pintaisen matkalaukun. Päätin ostavani sen ja menin kassalle. Maksoin laukun ja lähdin kaupasta. Lähdin kävelemään kohti tulosuuntaani. Vedin kevyttä matkalaukkua perässäni hymyillen. Astuin ovista ulos. Kun olin juuri astumassa suojatielle kulman takaa ajaa urheiluauto tuhatta ja sataa poliisit perässään. Melkein jäin auton alle siinä vauhdissa mutta hetki jolloin auto ohitti minut tuntui kestävän ikuisuuden. Kuski oli nuori mies, en nähnyt kunnolla hänen kasvojaan mutta hänen läpitunkevat silmänsä tuijottivat minua. Värähdin säikähdyksestä, tummat hiukseni liehuivat vauhdin aiheuttamasta ilmavirtauksesta ja sydämeni hakkasi. Hengitin syvään saadakseni sydämeni tasaantumaan. Jatkoin matkaani bussipysäkille mutta en mitenkään saanut sitä miestä pois mielestäni. Tunsin kuinka olin kananlihalla säikähdyksestä. Bussin saavuttua nousin sisään ja istumaan päästyäni laitoin taas kuulokkeet korvilleni.