IRC-Galleria

Kävelin pihatietämme pitkin hermostuneesti, tämä ei voisi olla totta! Ei näin! Joko jumala oli päättänyt että minä olen hänen silmätikkunsa ja aiheuttaa minulle tämän kaiken tai sitten tämä on oikeasti totta. En voi uskoa itsekään että näin oli käynyt. Muistoni palasivat kahden viikon takaisiin tapahtumiin kun tummiin vaatteisiin pukeutunut mies oli tullut keskellä yötä taloomme isän ollessa työ matkalla. Hän oli hiippaillut olohuoneessamme ja pudottanut isoäitini vanhan vaasin lattialle. Olin herännyt ääneen ja menin katsomaan mitä oli tekeillä. Mies Peitti suuni ja Heitti minut eteisen siivous komeroon. Kuulin kuinka äitini juoksi katsomaan ja kiljaisi. Pian ulko ovemme paiskautui kiinni miehen loittonevien askelten mukana. Tulin ulos komerosta ja sen nähdessäni en meinannut saada henkeä, äitini makasi maassa silmät selällään ja viiltojälki vatsassaan. Olin heti siitä selvittyäni soittanut poliisille miehestä ja äitini kohtalosta.
Nyt kun isäni oli viikko sitten palannut kotiin, hän oli melkein heti todennut lähettävänsä minut tädilleni Englantiin. Saisin viikon aikaa hyvästellä ystäväni ja pakata kaikki tavarani kunnes isä saattaisi minut lentokentälle. Juoksin kyyneleet silmissä takaisin sisälle. Katsoin kohtaa jossa äiti oli maannut sinä yönä, sitten katseeni osui vanhaan tauluun jossa oli valokuva. Valokuvassa oli isä äiti minä ja vanha koiramme Puh. Kun kuva oli otettu olin minä ollut neljä vuotias. Marssin saman tien huoneeseeni välttääkseni surun aallon joka lähestyi uhkaavasti kuin hyökyaalto. Heittäydyin sängylleni ja puristin tyynyä kaksin käsin. Makasin siinä varmaan kymmenen minuuttia kunnes nukahdin.
Heräsin siihen kun isäni koputti oveen.
-Anne?, saanko tulla sisään? Hän sanoi
Älähdin vain jotain myöntymisen merkiksi ja nousi istumaan. Isä tepasteli huoneen poikki ja istui vierelleni sängylle.
-Tiedän että sinulla on rankkaa... Mutta yritä kestää. Tiedät etten voi huolehtia sinusta yksin ja saat varmasti uusia ystäviä tätisi luona. Hän sanoi
Pidin tyynyä sylissäni ja nyökkäsin, vahtistaakseni eleeni sanoin hiljaa:
-Niin kai....

No kun tänne en jaksa elämästä kirjotella niin tämähän voisi olla joku tarina tupa... Okei tyhmä nimi mutta tosiaan olen kirjoittanut sellaisen jatkonovellin jota voisi tännekin lisäillä... Se oli alunperin koulun lehteen tehty mutta nyt sillä ei ole mitään tekemistä niin miksen laittais sitä tänne?

tänne en jaksa kirjotella joten mun kuulumiset löytyy tästä linkistä
http://mymindxxx.blogspot.fi/

Nyt voi oikein sanoa että elämä on ihanaa!
(siis aina silloin kun ei vituta....)
hyvä leffa, kone ja kaikki ihan ok onneksi viikonloppua on vielä yksi päivä jäljellä :) .