maailma on kaunis, sanotaan
enkä minä koskaan ollut
minä synnyin ilman piirteitä
minä jäin kiinni puunkarahkaan
minä jäin nukkumaan paikkoihin joista toiset ottivat jalkansa ja kävelivät pois
minä jäin sellaiseksi joista heinäsirkat laulavat silloin kun aurinko on musta
rantametsä on kotini
hietikolla tapasin ensisankoni
ja annoin sille sieluni
sillä minulla oli se
vaikka olin ruma ja sellainen
jossa on pahuutesi, meri
teet minut surulliseksi niin
laitoin sieluni sankoon
ja kuljetan sitä mukana
kun uin ympäri metsää
ja tiedän että
kun menen bensa-asemalle en voi olla matkalla huomaamatta
että marjat on jo syönyt peura
että vesi ei ole sinistä, vesi on tyhjää väristä
että karhu puun takana on valkoinen ja haluaa katkaista minun ainoan käteni
se aikoo syödä ainoan käteni sormet irti tärkeä-ämpärin kahvasta
se aikoo viedä sieluni
aina sama peto
aina sama, aina peto
voi minä teen minut surulliseksi niin
teen minut surulliseksi niin
teen minut surulliseksi niin